Oliko kovin pahasti sanottu aamulla 6-vuotiaalle, kun sanoi ettei osaa pukea mitään itse. Lipsahti kun

lastamme, 5, koko ajan noin ja paljon pahemminkin. Tuo ei ollut pahasti sanottu.

ja kakkonen: katsopa peiliin ja mieti hetkinen lapsesi parasta.

Olen kyllä lapsiltani myös pyytänyt anteeksi ja todennut,että äidin suusta lipsahti nyt kyllä asia joka ei pidä paikkaansa. Ja korostanut, mitä lapsi oikeasti osaa jne. Mutta kurja mieleihän niistä jää.



Täydellisiäkin äitejä löytyy - tältä palstalta. Mutta ihmisiähän me oikeasti ollaan, ja pahasti sanotaan välillä. Juttele vielä lapsesi kanssa lisää, jos asia sinua painaa. Minä ainakin saan siitä helpotusta, kun lopulta huomaan, että lapsi ei jäänyt asiaa märehtimään.

että mieheni haukkuu lasta koko ajan, että sä et koskaan ja sä aina ja sä et osaa. Itse en hauku.

Karaise nyt vähän sitä kakaraasi.

omatunto, mutta kiitos vastauksista ettei ollutkaan niin pahasti sanottu. ap.

Koska on aivan normaalia että ihminen joskus hermostuu kovastikin ja lapsen on hyvä tietää se, mutta myös on tiedettävä se, että pitää pyytää anteeksi. Kun aikuinen tekee näin, lapsi ottaa esimerkkiä.

Vanhemmatkin on vain ihmisiä.

Jos se on tyttö niin siinä peruskoulun loppupuolella se alkaa kuulla huorittelua ja haukkumista tuntemattomiltakin ihmisiltä kadulla. Sitä ahdistellaan ja kähmitään miesten toimesta missä vaan milloin vaan. Silloin pitää olla jämäkkä ja pitää puoliansa eikä saa ruveta pillittämään.



Jos lapsi on poika niin pitää oppia puolustamaan itseään. Ei saa jäädä tuupittavaksi sylkykupiksi.



Maailma on julma paikka.

Siis selittelettekö te oikeasti omia puutteelisuuksianne sillä, että tässä nyt " karaistaan" lasta!!!? Itseltäni kyllä tulee sammakoita suusta, mutta AINA, ihan aina, pyydän anteeksi lapsiltani ja poden tosi huonoa omaatuntoa. Sieltähän niitä homottelijoita ja huorittelijoita kasvaa, missä moinen käytös hyväksytään.



Kauheaa.

mutta jatkuvasti kuultuna se kyllä alentaa itsetuntoa ja itseluottamusta. Ei sillä karaisemisen kanssa ole mitään tekemistä. Sen sijaan lapsi alkaa ajatella alitajuisesti " enhän mä mitään osaa" - tämä heijastuu kaikkeen oppimiseen. Sellainen lapsi ei tule edes koulussa pärjäämään ja kokee koko elämänsä ajan huonommuuden tunnetta. Hän ei välttämättä edes koskaan yritä, koska " enhän mä kuitenkaan mitään osaa" .



Mutta ei se yksi kerta tuota tee. Ja jos tuollaista lipsauttaa, niin aina tilanteen voi paikata myöhemmin. Sanotaan, että yhtä negatiivista kommenttia kohden pitää antaa seitsemän kannustavaa kommenttia, jotta vaaka pysyy tasapainossa....



Todettakoon, että kakkosen lapsesta olen huolissani.



t. kasvatustieteilijä