Muita, jotka elävät parisuhteessa rinnakkain omaa elämäänsä?
Mieheni mielestä tällainen parisuhde on täydellinen. Itse kaipaisin yhteistä tekemistä ja yhteisiä hetkiä. Olen jo vuosia miettinyt, että riittääkö rakkaus peittämään sen yksinäisyyden tunteen, jota koen. Elämä näyttää varmasti, että tyydynkö tähän vai olisiko minulle vielä jossain ihminen, joka haluaisi elää arkisia asioita yhdessä. Aviolittossa olemme olleet yli 20 vuotta.
Onko täällä muita samassa tilanteessa eläviä? Kumpi osapuoli sinä olet itse? Vapautta janoava kämppis vai se (kuten minä) joka kokee yksinäisyyttä.
Kommentit (44)
Silloin kun mullakin oli kiinnostavat harrastukset niin sopi hyvin että miehellä eri kiinnostuksen kohteet, mutta nyt aiemmat tulleet tiensä oäähän ja pitäisi keksiä taas jotain uutta kiinnostuksen kohdetta jossa saisi tavattua muita ihmisiä.
Minulla sama tilanne kuin sinulla ap.
Ulkopuolisen silmin tuossa ei ole avioliittoa kuin paperilla. Vaikea kuvitella, että mies muuttuu. Ennemmin sinun pitäisi miettiä itseäsi, mikä pitää sinut suhteessa, haluatko siinä jatkaa. Miehen lupaa et tarvitse eroon. Hän saa suhteen hyödyt nollapanoksella, tuskin hän haluaa erota tai laittaa muutoinkaan tikkua ristiin parisuhteen eteen.
Minä taas en halua lähteä mieheni kanssa mihinkään enää. Ulkomaan matkat ovat olleet kuin painajaista. Hän ei halua tutustua uusiin ihmisiin, elää kuin erakko, ei kaipaa mitään. Ottaisin eron, omaisuus pitää tämän ontuvan suhteen kasassa. Olen meillä se joka maksaa kaiken elämisen, kulut asunnoista, autosta.
Näin tämä menee, menköön. Minulla oma ystäväpiiri , harrastukset. En halua näivettyä miehen rinnalla.
Nainen elää ja mies elättää. Harva kehtaa tunnustaa tätä tosiasiaa.
Aika jäätävää, jos perheellisenä ei voi sopia aikatauluista. En kestäisi kyllä tuollaista.
Täälläkin sama, miehen luonne muuttunut, yli 50+ v. ja tuntuu, että en tunne koko ihmistä enää. Menee ja elää kuin sinkku, puhuu vain välttämättömät asiat ja ilmoittaa muutamaa minuuttia ennen ovella menevänsä jonnekin. Mitään ei suunnitella yhdessä, mistään parisuhteen asioista ei saa keskustella jne. Outoa käytöstä jatkunut muutamia vuosia, mutta ei omien sanojensa mukaan ei ole ketään toista ns. kolmatta osapuolta kuvioissa, ei itse näe/ koe mitään outoa tilanteessa.
Epäilen alkavaa muistisairautta, viitteitä on.
Me elämme yhteistä elämää ja sitten omia elämiämme. Emme asu yhdessä ja miehellä on kaksi lasta edellisestä suhteesta, itse olen lapseton. Mies elää joka toisen viikon lasten kanssa ja joka toisen kanssani. Minä puolestani elän joka toisen viikon puhtaasti itselleni.
Toimii loistavasti.
Älä missään nimessä mene sinkkumarkkinoille 40+ ikäisenä. Meno on ihan peestä, kukaan ei sitoudu ja aivan mahdotonta löytää kunnollista miestä. Ja joo ne omanikäiset miehet katselevat ( ja saavat) nuorempia.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin sama, miehen luonne muuttunut, yli 50+ v. ja tuntuu, että en tunne koko ihmistä enää. Menee ja elää kuin sinkku, puhuu vain välttämättömät asiat ja ilmoittaa muutamaa minuuttia ennen ovella menevänsä jonnekin. Mitään ei suunnitella yhdessä, mistään parisuhteen asioista ei saa keskustella jne. Outoa käytöstä jatkunut muutamia vuosia, mutta ei omien sanojensa mukaan ei ole ketään toista ns. kolmatta osapuolta kuvioissa, ei itse näe/ koe mitään outoa tilanteessa.
Epäilen alkavaa muistisairautta, viitteitä on.
Näillä spekseillä sanoisin, että on toinen tai ainakin on ihastunut
Me eletään hyvin erillistä elämää. Molemmilla on jopa omat talot eri paikkakunnilla ja yhteinen asunto kaupungissa, missä molemmat virallisesti asuu. Viikonloput ollaan yhdessä ja tykätään kyllä silloin tehdä kaikenlaista yhdessä. Käydään kirppareilla, syömässä, uimassa, museoissa. Kesälomalla jollain pidemmällä reissulla. Tai jos ollaan maalla jomman kumman talolla, tykätään sienestää, marjastaa, kalastaa, remontoida...
Molemmat ollaan introverttejä ja arkiviikkoina kumpikin ennättää tehdä omia juttuja. Mies fiksaa autoja, mä luen ja maalaan.
Vierailija kirjoitti:
Me eletään hyvin erillistä elämää. Molemmilla on jopa omat talot eri paikkakunnilla ja yhteinen asunto kaupungissa, missä molemmat virallisesti asuu. Viikonloput ollaan yhdessä ja tykätään kyllä silloin tehdä kaikenlaista yhdessä. Käydään kirppareilla, syömässä, uimassa, museoissa. Kesälomalla jollain pidemmällä reissulla. Tai jos ollaan maalla jomman kumman talolla, tykätään sienestää, marjastaa, kalastaa, remontoida...
Molemmat ollaan introverttejä ja arkiviikkoina kumpikin ennättää tehdä omia juttuja. Mies fiksaa autoja, mä luen ja maalaan.
Ei teillä taida olla lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me eletään hyvin erillistä elämää. Molemmilla on jopa omat talot eri paikkakunnilla ja yhteinen asunto kaupungissa, missä molemmat virallisesti asuu. Viikonloput ollaan yhdessä ja tykätään kyllä silloin tehdä kaikenlaista yhdessä. Käydään kirppareilla, syömässä, uimassa, museoissa. Kesälomalla jollain pidemmällä reissulla. Tai jos ollaan maalla jomman kumman talolla, tykätään sienestää, marjastaa, kalastaa, remontoida...
Molemmat ollaan introverttejä ja arkiviikkoina kumpikin ennättää tehdä omia juttuja. Mies fiksaa autoja, mä luen ja maalaan.
Äiti
Ei teillä taida olla lapsia?
Ei, mut olen raskaana. Joudutaan miettimään kuviot uudelleen. Vielä en tiedä miten... Ikää 40+ ja jotenkin oon tottunut tähän vapauteen.
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä mene sinkkumarkkinoille 40+ ikäisenä. Meno on ihan peestä, kukaan ei sitoudu ja aivan mahdotonta löytää kunnollista miestä. Ja joo ne omanikäiset miehet katselevat ( ja saavat) nuorempia.
En ole samaa mieltä, ylipäätään on parempi olla sitten vaikka yksin kuin huonossa parisuhteessa. Jos tuo parisuhteen tilanne vaivaa päivittäin tai edes viikoittain, niin sille täytyy tehdä jotain, oli se sitten ero, parisuhdeterapia tai se, että mies jollain konstilla tajuaa olevansa parisuhteessa, jossa on se puolisokin jonka tunteet pitää ottaa huomioon.
Erosin tuollaisesta suhteesta. Ei kiinnostanut enää asua kimppakämpässä. Yksin nyt parempi olla.
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä mene sinkkumarkkinoille 40+ ikäisenä. Meno on ihan peestä, kukaan ei sitoudu ja aivan mahdotonta löytää kunnollista miestä. Ja joo ne omanikäiset miehet katselevat ( ja saavat) nuorempia.
No minä jäin ja olen tyytyväinen, kun en halua miestä enää vaivaksi.
Joskus katsomme televisiota yhdessä. Kaipaisin juurikin vaikkapa kaupassa käyntiä yhdessä, kävelyllä käymistä tai urheilua yhdessä. Haluaisin joskus suunnitella jonkun lomamatkan yhdessä. Olisi kiva, että perheellisenä voisin itse joskus sopia menoja, jos puolisoni voisi kertoa työvuorojansa eikä olisi aina tätä vastuuta olla paikalla, kun toinen ei ehkä olekaan.
ap