Lue keskustelun säännöt.
Ulkonäkö ja siitä johtuva häpeä estää seurustelun
01.07.2023 |
Olen muutamia kertoja yrittänyt deittailla, ja joskus se on jopa edennyt ihan seurusteluun asti. Suhteet eivät kuitenkaan ole kestäneet. Yksi ihmissuhteita hankaloittava asia on ulkonäköni: en koe olevani riittävän viehättävä. Jokin omituinen kelpaamattomuuden tunne ja häpeä aiheuttaa sen, että minun on vaikea olla miehen lähellä. Oletteko te muut kokeneet samaa ja oletteko saaneet käsiteltyä asiaa?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on parempi tilanne, että itse ajattelet itsesi epäviehättäväksi, kuin että kaikki muut ajattelevat niin. Sinä voit muuttaa omaa ajatteluasi, mutta et muiden.
En nyt tiedä, mitä tähän vastaisi.
Yleinen kokemus on ollut, että olen muiden silmissä epäviehättävä ja se on minulle myös kerrottu. Sieltähän tämä epävarmuus ja itseinho on peräisin.
- ap
Voi olla, mutta et kuitenkaan tehnyt aloitusta kirjoittamalla, että muut eivät pidä ulkonäöstäsi, vaan halusit korostaa omaa häpeääsi. Puhuit "jostain omituisesta kelpaamattomuuden tunteesta". Eihän se ole "omituista tunnetta", jos syy on niinkin selvä kuin muiden kiusaaminen.
Miksi sinä et halua syyttää inhottavia ihmisiä, vaan itseäsi? Mielestäni tämä on se kysymys. Ihan kuin yrittäisit puolustella heidän puheitaan. Ei sinun tarvitse tehdä sitä.
Et edelleenkään voi muuttaa muita.
Mitkä sinun vaihtoehdot mielestäsi ovat? Haluatko jäädä odottamaan, että vastaan tulee ihminen, joka pelastaa sinut ja tekee sinut ehjäksi (aikamoinen vaatimus toiselle ihmiselle), vai yritätkö tehdä itsestäsi onnellisemman?
Minä en tiedä, miten voisin tulla onnellisemmaksi. Tuntuu, etten edes ansaitse sitä.
Joku kysyi terapiasta. Olen sellaisessa käynyt, mutta terapeutti oli haluton käsittelemään ulkonäköä tai kehonkuvaa. Aihetta sivuttiin, mutta sen jälkeen siitä ei olisi saanut puhua.
Lisäksi omasta ulkonäöstä puhuminen on todella kiusallista. Olen huomannut, että puhuessani aiheesta ammattilaiset alkavat selvästikin katsoa minua eri tavalla, aivan kuin he tekisivät arvioita ulkonäöstäni ja olisivat jopa kanssani samaa mieltä epäviehättävyydestäni.
- ap
Ok, olet päättänyt, ettei sinulla ole mitään toivoa ja kaikki terapeutitkin ovat samanlaisia. Onnea loppuelämään.
Ei ollut tarkoitus loukata tai ärsyttää ketään. Yritin vain kuvailla tuntemuksiani sekä turhautumistani terapiaan.
Kiitos kaikille viesteistä ja neuvoista.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei AP!
Älä luovuta! Sua on kohdeltu väärin ja oltu tosi törkeitä. Tuo yksi aiempi kirjoittaja kysyi kuitenkin osuvasti, miksi syytät itseäsi muiden käytöksestä. Ei sun tarvitse hävetä ulkonäköäsi, näytitpä miltä vaan. Hävetköön ne käytöstään, jotka toisten ulkonäköä haukkuu.
Tuossa on vaan käynyt sulle niin, että olet alkanut uskoa siihen, mitä sulle on huudeltu. Se on sulle syötetty ajatusvääristymä ja manipulointia, ei totuus.
Jos edellinen terapeutti ei ole osannut huomioida sun kokemuksiasi ja kertoa, miten ajatusvääristymät syntyy, hän on ollut vääränlainen terapeutti sinulle. Ota selvää kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta, se voisi selkeyttää sulle asioita. Netistä löytyy paljon tietoa, pääset siis alkuun ihan ilmaiseksi. Ajatusvääristymien tunnistaminen ja työstäminen ottaa oman aikansa ja energiansa, valmista ei tule heti eikä hetkessä. Uskalla lähteä tutkimaan asiaa ja jossain vaiheessa saatat hyvinkin huomata, että 35 vuotias ei suinkaan ole ikäloppu ja sun peilikuva onkin aika jees omasta mielestäsi. Toisten mielipiteillä ei enää olekaan samanlaista painoarvoa kuin aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Hei AP!
Älä luovuta! Sua on kohdeltu väärin ja oltu tosi törkeitä. Tuo yksi aiempi kirjoittaja kysyi kuitenkin osuvasti, miksi syytät itseäsi muiden käytöksestä. Ei sun tarvitse hävetä ulkonäköäsi, näytitpä miltä vaan. Hävetköön ne käytöstään, jotka toisten ulkonäköä haukkuu.Tuossa on vaan käynyt sulle niin, että olet alkanut uskoa siihen, mitä sulle on huudeltu. Se on sulle syötetty ajatusvääristymä ja manipulointia, ei totuus.
Jos edellinen terapeutti ei ole osannut huomioida sun kokemuksiasi ja kertoa, miten ajatusvääristymät syntyy, hän on ollut vääränlainen terapeutti sinulle. Ota selvää kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta, se voisi selkeyttää sulle asioita. Netistä löytyy paljon tietoa, pääset siis alkuun ihan ilmaiseksi. Ajatusvääristymien tunnistaminen ja työstäminen ottaa oman aikansa ja energiansa, valmista ei tule heti eikä hetkessä. Uskalla lähteä tutkimaan asiaa ja jossain vaiheessa saatat hyvinkin huomata, että 35 vuotias ei suinkaan ole ikäloppu ja sun peilikuva onkin aika jees omasta mielestäsi. Toisten mielipiteillä ei enää olekaan samanlaista painoarvoa kuin aiemmin.
Vai olisiko jopa traumaterapia tarpeen?
Samoja kokemuksia myös mulla. Olen ollut pitkään sinkkuna, sillä koen itseni niin epäviehättäväksi etten edes uskalla ajatella mitään parisuhdetta. Viimeisin suhdeviritys muutama vuosi sitten vei itsetuntoni viimeisetkin rippeet. Tapailtiin noin 2 kk ja sinä aikana sain jo palautetta milloin mistäkin rumasta ominaisuudestani. Milloin oli liian pienet tissit, löysät jalat, iso nenä jne. Tapailun loputtua sain vielä kuulla kuinka paljon hänellä on ollut kauniimpia naisia kuin minä. Olin ollut rumin kaikista. Olen reilusti yli 40-v.
Ok, olet päättänyt, ettei sinulla ole mitään toivoa ja kaikki terapeutitkin ovat samanlaisia. Onnea loppuelämään.