Ulkonäkö ja siitä johtuva häpeä estää seurustelun
Olen muutamia kertoja yrittänyt deittailla, ja joskus se on jopa edennyt ihan seurusteluun asti. Suhteet eivät kuitenkaan ole kestäneet. Yksi ihmissuhteita hankaloittava asia on ulkonäköni: en koe olevani riittävän viehättävä. Jokin omituinen kelpaamattomuuden tunne ja häpeä aiheuttaa sen, että minun on vaikea olla miehen lähellä. Oletteko te muut kokeneet samaa ja oletteko saaneet käsiteltyä asiaa?
Kommentit (65)
Sehän on parempi tilanne, että itse ajattelet itsesi epäviehättäväksi, kuin että kaikki muut ajattelevat niin. Sinä voit muuttaa omaa ajatteluasi, mutta et muiden.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on parempi tilanne, että itse ajattelet itsesi epäviehättäväksi, kuin että kaikki muut ajattelevat niin. Sinä voit muuttaa omaa ajatteluasi, mutta et muiden.
En nyt tiedä, mitä tähän vastaisi.
Yleinen kokemus on ollut, että olen muiden silmissä epäviehättävä ja se on minulle myös kerrottu. Sieltähän tämä epävarmuus ja itseinho on peräisin.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Oon tosi pahoillani, ap, että sulle on käynyt noin. Mutta luulen, että sussa ei ole mitään perustavanlaatuista tai korjaamattomissa olevaa vikaa. Mä menin terapiaan 41-vuotiaana ja 3 vuotta myöhemmin alkaa olla pää ja itsetunto kasassa. Samanlaista taustaa kuin sulla ap. Kiusaamisesta voi päästä yli ja sen jälkeen elämä onkin sitten ihan erituntuista kuin aiemmin.
Koen elämäni menneen hukkaan. Ihan oikeasti tuntuu, että elämä on ohi. En ole koskaan elänytkään.
- ap
Minulla on takana 165 yhden illan panoa ja voin vahvana naisena sanoa, että ainoa keino eroon häpeästä on yhden illan panot.
T.nainen
Vierailija kirjoitti:
Minulla on takana 165 yhden illan panoa ja voin vahvana naisena sanoa, että ainoa keino eroon häpeästä on yhden illan panot.
T.nainen
Te miehet voisitte lähteä tästä ketjusta, ei teillä koskaan ole mitään muuta sanottavaa, kuin pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoikka ja erikoisen näköinen kasvoiltani. Aikoinaan rajusti koulukiusattu ja katukiusattu. Olen jopa seurustellut pari kertaa, mutta molemmilla kerroilla miehet jaksoivat toistaa, kuinka upean kauniita heidän exänsä olivat. Ei ulkonäkökeskeisiä oikein meinaa millään jaksaa. Sinkkuna parempi kuin henkilökohtaisen kiusaajan kanssa. Keskityn ihan muihin asioihin.
Minäkin olen kokenut koulukiusaamista (myös fyysistä pahoinpitelyä), huutelua ventovierailta ja vaikka mitä. Pahimmat kiusaajat olivat poikia ja miehiä.
Tuntuu, että kokemukseni miehistä ovat ihan erilaisia kuin useimmilla naisilla. Muilla naisilla tuntuu olevan jokin yhteys miehiin sekä luottamus. Minulla on vain pelko.
Niin ja minäkin olen hoikka/normaalipainoinen mutta ilmeisesti kasvoista jotenkin erikoisen tai epämiellyttävän näköinen.
- ap
Samoin minuakin ovat aina kiusanneet miehet ja lapsena pojat. On miesten valhetta väittää, että naiset ja tytöt kiusaavat toisiaan. Todellisuudessa ne ovat poikia, jotka jo kouluiässä saattavat jopa porukalla hakata yksinäisen tytön. Siitä sitten tulee aikuisia naisia, jotka vieläkin kaduilla väistävät itseään 30 vuotta nuorempaa poikaporukkaa ja (hyvän) seurustelukumppanin löytäminen kestää vuosikausia. Huonoja (siis kiusaajia) ei kannata ottaa, vaikka se tarkoittaisi yksin oloa.
-eri
Samoin. Jopa peruskivoina pitämiltäni tyypeiltä saattoi tulla yllättäen haukkuja kouluaikoina, tai koko poikajoukko jahdata (pääsin pakoon). Pelkään yhä miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoikka ja erikoisen näköinen kasvoiltani. Aikoinaan rajusti koulukiusattu ja katukiusattu. Olen jopa seurustellut pari kertaa, mutta molemmilla kerroilla miehet jaksoivat toistaa, kuinka upean kauniita heidän exänsä olivat. Ei ulkonäkökeskeisiä oikein meinaa millään jaksaa. Sinkkuna parempi kuin henkilökohtaisen kiusaajan kanssa. Keskityn ihan muihin asioihin.
Minäkin olen kokenut koulukiusaamista (myös fyysistä pahoinpitelyä), huutelua ventovierailta ja vaikka mitä. Pahimmat kiusaajat olivat poikia ja miehiä.
Tuntuu, että kokemukseni miehistä ovat ihan erilaisia kuin useimmilla naisilla. Muilla naisilla tuntuu olevan jokin yhteys miehiin sekä luottamus. Minulla on vain pelko.
Niin ja minäkin olen hoikka/normaalipainoinen mutta ilmeisesti kasvoista jotenkin erikoisen tai epämiellyttävän näköinen.
- ap
Samoin minuakin ovat aina kiusanneet miehet ja lapsena pojat. On miesten valhetta väittää, että naiset ja tytöt kiusaavat toisiaan. Todellisuudessa ne ovat poikia, jotka jo kouluiässä saattavat jopa porukalla hakata yksinäisen tytön. Siitä sitten tulee aikuisia naisia, jotka vieläkin kaduilla väistävät itseään 30 vuotta nuorempaa poikaporukkaa ja (hyvän) seurustelukumppanin löytäminen kestää vuosikausia. Huonoja (siis kiusaajia) ei kannata ottaa, vaikka se tarkoittaisi yksin oloa.
-eri
Samoin. Jopa peruskivoina pitämiltäni tyypeiltä saattoi tulla yllättäen haukkuja kouluaikoina, tai koko poikajoukko jahdata (pääsin pakoon). Pelkään yhä miehiä.
Tutulta kuulostaa.
- ap
Nainen yleensä kelpaa kuitenkin jollekin . Mies ei kellekään . Miehen pitäisi syntyä uudestaan paremmilla geeneillä että kelpaisi edes jollekin . Mietipä sitä .
Vierailija kirjoitti:
Nainen yleensä kelpaa kuitenkin jollekin . Mies ei kellekään . Miehen pitäisi syntyä uudestaan paremmilla geeneillä että kelpaisi edes jollekin . Mietipä sitä .
Onkos sinulle käynyt koskaan niin, että vastakkaisen sukupuolen edustaja on uhannut pahoinpitelyllä? Syynä se, että ulkonäkösi ei miellytä häntä?
Ap. Ei kannata seurustella. Jos alat luuhaamaan jonkun miehenkutaleen kanssa, se ennen pitkää päättyy siihen, että sinua haukutaan mitä rumimmilla nimillä.
Katsele ulkomaalaisia miehiä, heissä on vielä ihmisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on parempi tilanne, että itse ajattelet itsesi epäviehättäväksi, kuin että kaikki muut ajattelevat niin. Sinä voit muuttaa omaa ajatteluasi, mutta et muiden.
En nyt tiedä, mitä tähän vastaisi.
Yleinen kokemus on ollut, että olen muiden silmissä epäviehättävä ja se on minulle myös kerrottu. Sieltähän tämä epävarmuus ja itseinho on peräisin.
- ap
Voi olla, mutta et kuitenkaan tehnyt aloitusta kirjoittamalla, että muut eivät pidä ulkonäöstäsi, vaan halusit korostaa omaa häpeääsi. Puhuit "jostain omituisesta kelpaamattomuuden tunteesta". Eihän se ole "omituista tunnetta", jos syy on niinkin selvä kuin muiden kiusaaminen.
Miksi sinä et halua syyttää inhottavia ihmisiä, vaan itseäsi? Mielestäni tämä on se kysymys. Ihan kuin yrittäisit puolustella heidän puheitaan. Ei sinun tarvitse tehdä sitä.
Et edelleenkään voi muuttaa muita.
Mitkä sinun vaihtoehdot mielestäsi ovat? Haluatko jäädä odottamaan, että vastaan tulee ihminen, joka pelastaa sinut ja tekee sinut ehjäksi (aikamoinen vaatimus toiselle ihmiselle), vai yritätkö tehdä itsestäsi onnellisemman?
Suomalainen mies on nössö ja akkamainen. Neuvostoliitto/Venäjä teki tehtävänsä näiden henkiseen tasoon. Nämä vahingot eivät ole enää korjattavissa.
Nämä nössöt pelkäävät kaikkea mahdollista, naisia, venäjää, sotaa, Natoa, pelkäävät pimeää, pelkäävät kaikkea mahdollista.
Hanki mies ulkomailta. Eurooppa on paras vaihtoehto. Ja lähi-idän miehet ovat myös tosi kivoja. Viimeksi mainittujen kanssa kannattaa ottaa selville mikä on heidän elämänkatsomuksensa. Plus että he ovat huikean komeita ja miehekkäitä.
Suomalaisen ''miehen" kanssa ei naisten eikä lasten ole turvallista olla.
Viimeiset kunnon miehet syntyivät 1940-luvulla. Suomesta voit katsella näitä vanhempia miehiä, nuoremmman voit hankkia ulkomailta.
Suomalaisiin neiti"miehiin" ei kannata haaskata aikaansa.
Kyllä! Ja se epävarmuus nimenomaan korostuu suhteessa, sinkkuna itsetunto kohenee ja sitä luulee pystyvänsä suhteeseen. Tämä siis vastauksena miksi edes päädyn parisuhteeseen. Ulkonäkö on aina ollut itselleni turhankin tärkeä, siis niin että sitä ajattelee jatkuvasti, välillä vähemmän välillä enemmän. Olen varmaan tarvis, mutta koska haluaisin näyttää tietynlaiselta, on peilikuva suurimmaksi osaksi aina pettymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on parempi tilanne, että itse ajattelet itsesi epäviehättäväksi, kuin että kaikki muut ajattelevat niin. Sinä voit muuttaa omaa ajatteluasi, mutta et muiden.
En nyt tiedä, mitä tähän vastaisi.
Yleinen kokemus on ollut, että olen muiden silmissä epäviehättävä ja se on minulle myös kerrottu. Sieltähän tämä epävarmuus ja itseinho on peräisin.
- ap
Voi olla, mutta et kuitenkaan tehnyt aloitusta kirjoittamalla, että muut eivät pidä ulkonäöstäsi, vaan halusit korostaa omaa häpeääsi. Puhuit "jostain omituisesta kelpaamattomuuden tunteesta". Eihän se ole "omituista tunnetta", jos syy on niinkin selvä kuin muiden kiusaaminen.
Miksi sinä et halua syyttää inhottavia ihmisiä, vaan itseäsi? Mielestäni tämä on se kysymys. Ihan kuin yrittäisit puolustella heidän puheitaan. Ei sinun tarvitse tehdä sitä.
Et edelleenkään voi muuttaa muita.
Mitkä sinun vaihtoehdot mielestäsi ovat? Haluatko jäädä odottamaan, että vastaan tulee ihminen, joka pelastaa sinut ja tekee sinut ehjäksi (aikamoinen vaatimus toiselle ihmiselle), vai yritätkö tehdä itsestäsi onnellisemman?
Minä en tiedä, miten voisin tulla onnellisemmaksi. Tuntuu, etten edes ansaitse sitä.
Joku kysyi terapiasta. Olen sellaisessa käynyt, mutta terapeutti oli haluton käsittelemään ulkonäköä tai kehonkuvaa. Aihetta sivuttiin, mutta sen jälkeen siitä ei olisi saanut puhua.
Lisäksi omasta ulkonäöstä puhuminen on todella kiusallista. Olen huomannut, että puhuessani aiheesta ammattilaiset alkavat selvästikin katsoa minua eri tavalla, aivan kuin he tekisivät arvioita ulkonäöstäni ja olisivat jopa kanssani samaa mieltä epäviehättävyydestäni.
- ap
Onko sinulle sanottu, että olet kasvoistasi erikoisen näköinen? Vai mistä olet noin päätellyt? Minulle on sanottu muutamia kertoja asia ihan suoraankin. Luulen, että rumuuteni estää ketään kiinnostumasta minusta.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulle sanottu, että olet kasvoistasi erikoisen näköinen? Vai mistä olet noin päätellyt? Minulle on sanottu muutamia kertoja asia ihan suoraankin. Luulen, että rumuuteni estää ketään kiinnostumasta minusta.
On ihan suoraan sanottu rumaksi, vastenmieliseksi, ällöttäväksi, suohirviöksi ym.
- ap
Kiltti mies kirjoitti:
Ei kelpaa kiltti mies naisille.
Ei pidä paikkaansa ollenkaan!
Oon tosi pahoillani, ap, että sulle on käynyt noin. Mutta luulen, että sussa ei ole mitään perustavanlaatuista tai korjaamattomissa olevaa vikaa. Mä menin terapiaan 41-vuotiaana ja 3 vuotta myöhemmin alkaa olla pää ja itsetunto kasassa. Samanlaista taustaa kuin sulla ap. Kiusaamisesta voi päästä yli ja sen jälkeen elämä onkin sitten ihan erituntuista kuin aiemmin.