Olen ystäväpiirissä loputon kateuden kohde. Aika ärsyttävää

Vierailija kirjoitti:

Mä olen elämässäni tuntenut aniharvan kateellisen ihmisen. Sen sijaan kylläkin useamman joka luulee olevansa kadehdittu. Jonkinlaista itsensä ylentämistä sekin.

Et vain tunnusta. Ei kai kukaan tatuoitua, ylipainosta, huonopalkkaista, alkoholisoitunutta ja kolmeen kertaan eronnutta amismammelia kadehdikaan. Mutta annas olla kun paikalle tulee korkeasti koulutettu, hoikka ja fiksu nainen. Kyllä alkavat juorut ja puukot lentää, vaikka ihminen olisi kaikin puolin ihana, kiltti, hauska ja ystävällinen. Nähty on.

Vierailija kirjoitti:

Ap, miten tämä kateus ilmenee? Vähättelevät, dissaavat, vaihtavat puheenaihetta vai mitä?

Mikä tämä juttu on, että naisten on aina pakko kilpailla keskenään?

Oikeita ystäviä on vaikea löytää. Ainakin sellaisia, jotka eivät kadehdi. Onko kaveruutenne yksipuolista? Oletteko eri elämänvaiheissa? Entä vastavuoroisuus?

Kaveria kuuluu auttaa mäessä ja yltämään parhaaseen potentiaalisuuteen. Teetkö sinä niin?

T: tuntematon

Vähättelyä, dissaamista ja ihan päin naamaa sanomista että kadehdin sua. Kaveruus ei ole yksipuolista kuin ehkä siinä mielessä että olen alkanut vähentää kaveeraamista kun ei vaan jaksa tuota. Seuraani sen sijaan huudellaan ja sitä halutaan.  Vinkkejä on muiden murheisiin usein turha antaa, koska etsä kyl voi tätä tietää ja sulla on aina vaan niin helppoa.

AP