Auttakaa! Millä nimityksellä voi nimittää isäpuolta, josta tavallaan tulee " ukki" ? Oma isäni on kuollut.
Meillä on ollut aikeissa ostaa miehen vanhemmille, miehen mummolle, omalle mummolleni ja omalle äidilleni ja isäpuolelleni joululahjaksi nimimukit, joissa siis lukisi mummo, ukki ja isomummo-tekstit. Mutta mietityttää tuo isäpuoli, että mitä siihen isäpuolen mukiin voisi laittaa tekstiksi, kun ei tunnu luontevalta laittaa ukkia. Mietin " ukki" -sanaa myös tuolleen lainausmerkeissä, mutta onko sekään nyt sitten hyvä... Sitä paitsi hän ei ole edes ukki-ikäinen, hän on vasta 34-vuotias. Oma isäni on kuollut jo 13-vuotta sitten, eli oikeaa ukkia lapselle ei minun puoleltani tule. Mutta kun en ole isäpuoltani koskaan isäksi sanonut niin ei tunnu oikealta että lapsikaan häntä ukiksi sanoisi. Pappa, vaari ja taatto kuulostavat myös vierailta, eikä mukiin tekisi mieli kyllä mitään ukkipuoli-tekstiäkään laittaa. Auttakaa, oon ihan ulalla että mitä siihen mukiin vois laittaa tekstiksi!
T:Titi-uu rv8+0
Kommentit (21)
Mun anopin miesystävä on 28-vuotias, joten " pappaa" hänestä ei tule, millään variaatiollakaan! ;) Anopin miestä tullaan kutsumaan ihan vaan etunimellä, ihan niinkuin mun mieskin on tottunut kutsumaan oman mummonsa miestä (joka ei siis ole biologinen pappa). Toisaalta tuskin kutsun anoppiakaan mummoksi (ellei hän itse sitä välttämättä vaadi), joten he ovat sitten vain sukulaisia omilla etunimillään.
Omia vanhempiani aion nimittää mummiksi ja papaksi, vaikka se olisikin vähän kornia 9-vuotiaan veljeni (josta tulee nyt eno) kannalta...
Eli tällaista perhesotkua meillä :)
Meillä vähän samanlainen tilanne, eli isäni kuoli 12v sitten. Kun käydään haudalla, sanotaan esikoiselle aina että se on papan hauta (siskoni lapset ehtivät isäni nähdä ja oli heille pappa). Äidilläni on uusi miesystävä (ihan ukki-ikäinen kyllä) ja häntä aloimme kutsumaan ukiksi kun esikoinen syntyi. Sitten kun lapset kasvaa, kerromme tietysti ettei hän ole minun isäni, vaan pappa oli. Nyt lapset ovat vielä niin pieniä (9kk ja 2v10kk) etteivät vielä asiaa ymmärrä.
Mutta mukiin kannattaa laittaa siis se nimitys, millä lapsi tulee sitten häntä kutsumaan. Meillä on vaari käytössä (mieheni isä) ja pappa oli minun isäni, joten ukki tuntui siitä syystä sopivalta meille. Onhan se vähän hassua ehkä kun on niin nuori henkilö kyseessä teillä, mutta jos häntä ukiksi jatkossa kutsutaan, niin sitten hän on ukki :)
Olen aina ajatellut, että omaa isääni nimittäisin lapsilleni ukiksi, jos siis mennään käymään isän haudalla, sanon lapsille että se on ukin hauta. Joten ei se ukki-nimityskään oikein isäpuolelle sovi. Äitini isä on kuollut ennen syntymääni, ja äiti kertoi minulle isänsä haudalla, että tämä on sinun ukki ja näytti myös valokuvia. Mummollani on miesystävä, mutta olen aina kutsunut häntä nimeltä, enkä esim. ukiksi. Minusta tuntuu luonnottomalta sanoa mummon miesystävää ukiksi tai isäpuolta isäksi, niin samalla tavalla tuntuu oudolta opettaa lastakaan sanomaan isäpuoltani ukiksi. Olen ajatellut että miksi hänkin ei voisi kutsua isäpuoltani nimeltä sitten kun puhumaan oppii. Mutta sitten pitää kyllä tuo mukiasia unohtaa, jos ei sopivaa nimitystä löydy, vähän noloa olis antaa mukit Mummo ja (olkoon nyt tässä yhteydessä isäpuoleni vaikka Mikko-niminen) Mikko-mukit... En tiedä, on niin vaikea aihe. Olen isäpuoleni kanssa läheisissä väleissä ja toivon että lapsenikin tulevat olemaan, mutta tämä nimitys-asia on nyt vähän vaikea. Kuulostaako se " Ukki" lainausmerkeissä mukin kyljessä tyhmältä?
Ei se " ukki" lainausmerkeissä pahalta kuulosta. Mielestäni etunimelläkin voisi olla, vaikka muut onkin sitten " mummo" yms. Mutta lainausmerkeissähän se ukki on kanssa ihan kiva. Ja voi saajakin tykätä, kyllähän hän itse tilanteen tietää ja ymmärtää ja kun on noin nuorikin, niin ei varmasti haittaa, vaikka ukki onkin lainausmerkeissä. Ja tärkeäksihän hän voi silti lapselle muodostua. Voit sanoa hänelle, miksi on lainausmerkit, kyllä hän sen ymmärtää. Mitäs päätit?
Meillä myös suvussa " puolikkaita" , tosin kyseessä on minun oma mummopuoleni. Häntä olen aina kutsunut etunimellä, koska äitinikin on aina tehnyt niin. Minulle oli aina olemassa Martta ja paappa, vaikka äitini äiti on kuollut kauan ennen syntymääni. Nyt kun tästä " etunimimummosta" on tullut isomummo, minun lapseni kutsuvat häntä Martta-mummoksi. Veljeni lapsilla puolestaan on kolme pappaa, joita kutsuvat paapaksi, papaksi ja ukiksi. :) näin meidän sekalaisessa suvussa. Ymmärrän, ettei ole helppoa löytää luontevaa nimitystä sinun tapauksessa. Mutta jos sinulle/teille luontevimmalta tuntuu, kutsukaa " vaaripuolta" etunimellä.
Hankala sanoa mitä tämä " Mikko" tykkäisi, jos mukissa lukisi sitaateissa vain esim ukki, kun ei häntä tunne. Mietin, että jokuhan voisi tykätä huonoa.
Oma isäni on kuollut aikaa sitten ja en ole osannut äitin uutta miestä isäksi tai isäpuoleksi kutsua. Etunimellä puhuttelen. Siittä huolimatta tytölle alettiin sanomaan ensin (sanotaan vaikka) Timo-pappa. Koska oli myös toinen pappa olemassa.
Isäni haudalla käydessä olen sanonut, että siellä lepää isäni. Papaksi en halunnut sanoa, koska olisi voinut vielä säikähtää että miten jompi kumpi hänen papoistaan on sinne joutunut. Pienille kun näitä asioita on vaikea selittää.
..sillä erotuksella, että oma isäni on elossa (äiti ja isä siis eronneet).
Mietin pitkään, että miksikähän sitä " pappapuolta" nyt sitten kutsutaan, mutta asia ratkesi niin, että äitini alkoi miestään sanoa vaariksi (itse muori) ja se sopi ihan hyvin, vaikka itselläni ei kovin hyvät välit nuorena tähän isäpuoleen ollutkaan ja omaa isääni kutsutaan myös vaariksi.
Lapsetkin on ihan hyvin ymmärtäneet asian, eikä se ainakaan niille tuota ongelmia, että muorin kanssa on vaari ja sit on kuitenkin vielä toinenkin vaari.
oma isäni on kuollut 13 vuotta sitten kun olin itse 8v. kun tyttöni syntyi pari vuotta sitten, oli meillä jotenkin itsestään selvää että äitini on mummi, ja isäpuoleni on ukki, mieheni vanhemmat mummu ja pappa. meinaan kyllä kertoa tytölle sitten kun ikää on tullut lisää että ukki ei ole " oikea" ukki (vaikka parempaa ukkia ei tyttö voisi saada), vaan että oikea ukki on kuollut. ihan alkuun ukkia sanottiin leikillään " pukiksi" , koska ei ole " oikea" ukki. =) mutta kyllä nuo ongelmat ajan kanssa ratkeavat, minä en edes miettinyt asiaa ennen tytön syntymää, ja sen jälkeen ei enään ollutkaan mitään mietittävää, kun tyttö syntyi kun kaikki tuntui niin itsestään selvältä.
T:jannika ja omppu
Me olemme aina kutsuneet isovanhempia nimellä-pappa tai -mummu...
Isoisovanhemmat on sit ollu isomummu ja tuffa. Toisia isovanhempia emme ole koskaan nähneet jotenka heillä ei ole ns. mitään nimitystä...
Myös äitini isäpuoli on *****-pappa.
Vaikka tiedämme, että hän on vain " pappapuoli" !
Ja äitimme oikeaa isää emme ole koskaan nähneet, jotenka hän on meille vaan äitini isä!
Ja luulen että tulemme lapsillemme samalla tyylillä " opettamaan" ketä ketäkin on... Eli käytämme aina nimeä ja nimitystä, oli kyseessä sitten oikea pappa/mummu tai " puolikas" . =D
mulla itselläni on isä ja äitipuoli, ja äiti ja isäpuolikin oli vielä elossa, kun poikani syntyi. mieheni vanhemmat ovat edelleen naimisissa keskenään.
meillä on asia hodettu niin, että kaikkia isovanhempia nimitetään tasapuolisesti mummuiksi ja papoiksi.
eli on mieheni vanhemmat, (nimet muutettu) sirkku-mummu ja pekka-pappa,
ja oma puoleni suvusta, maija-mummi ja valokuvissa näytettynä nyt jo edesmennyt isäpuoleni jokke-vaari, ja keke-pappa ja vaimonsa anne-mummo.
nämä puolikkaat vanhempani ovat olleet osa mun elämääni yli 20v, ja kuuluvat elämääni kiinteästi. ei juolahtanut mieleenikään että heidät olisi pitänyt eritellä jotenkin. tietysti kysyttiin ennen pojan syntymää, että tuleekos susta nyt mummu, mummo vai mummi vai mikä?, vähän meiningillä, että jos tuo isovanhemmuus ei olisikaan ollut tulevalle kohteelle mieleen.
koskaan puolivanhempiani nimittänyt isäksi tai äidiksi saati isäpuoleksi tai äitipuoleksi.
etunimellä aina puhuttelin, ja normaalisti puhun, kun kaikki yleensä tietää kenestä on kyse ja millaisella sidoksella kyseinen henkilö perheeseeni liittyy. jos on vieraampi ihminen, niin saatan mainita, että, anne-mummo, isäni vaimo siis, .. jne
kysy siltä isäpuoleltasi vaikka muka leikilläsi, että tuleekos susta nyt pappa vai vaari vai mikä? taattokaan ei oikein iänpuolesta vielä käy? =
sitten paat siihen mukinkupeeseen tämän pappakandidaatin etunimen-se haluamansa nimitys, esim. simo-pappa ja ilman niitä lainausmerkkejä. koska niinhän se sitten se nimiasia menee..
...Ja Niin monta kun on ihmistä, niin niin monta on käytäntöä, eikös vaan. =)
Muutamista viesteistä huomasin sen mikä tilanne suurella todennäköisyydellä mun mielestä tulee olemaan:
Eli nimestä viis, onko se itten ukki, pappa, vaari varustettuna nimellä taikka ilman niin sille lapselle se tulee joka tapauksessa olemaan kuitenkin " vain" isovanhempi.
Ei se lapsi sitä pienenä ymmärrä, että " oikea" pappa on kuolleena haudassa, ja tämä hänen kanssaan leikkivä olisi jotenkin " väärä" pappa.
En osaa selittää, mut lapselle se elävä isovanhempi on se oikea, koska ei se lapsi tiedä siitä toisesta.
Mun mielestä se oikeellisuus tulee vain meistä, niistä mielikuvista miten on asioitten kuvitellut joskus menevän ja siitä miten ne eivät sitten voikkaan mennä.
Meillä tilanne se, että miehen vanhemmat eronneet ja tulevalla papalla on naisystävä. Tulevalla mammalla myös miesystävä, mutta ovat myös kihloissa ja asuvat yhdessä. Omat vanhempani ovat edelleen yhdessä. Appiukon naisystävä ei vielä pääse osallistumaan millään " nimityksellä" meidän lapsen elämään, koska suhde on sen verran tuore.
Ja itselle on ihan luonnollista sanoa, et meidän lapsella on 1mummi,1mamma, 1 ukki ja 2 pappaa. eihän se lapsi sitä tiedä kuinka monta isovanhempaa " oikeasti" voi ihmisellä olla.
Ja AP:eelle sanoisin vielä, et kannattaisko harkita jotain muuta lahjaa? Vaikka ihan perinteinen sininen & punainen vauvantossu paketissa ajaa ihan saman asian, eli kertoo uutiset ilman pään vaivaa. =)
Appiukon uutta vaimoa kutsutaan etunimeltä, eli on pappa ja " Kaisa" . " Kaisa" on 13 pappaa nuorempi, joten mummo ei siinäkään mielessä ole luonteva, vaan sopivinta on käyttää etunimeä.
Tuo onkin jännä kun muualla päin on noin paljon noita nimityksiä. Meillä on aina ollut vaan mumma ja paappa. Minulla on ollut Meeri-mumma ja Toini-mumma ja äidin mumma joka kuoli 5 vuotta sitten oli Signe-mumma. Paapat ovat puolestaan olleet Tauno-paappa ja Väinö-paappa ja äidin paappa oli Tuppu-paappa (Tuomas).
Avopuolisoni on Varsinais-Suomesta ja heillä on mummi ja vaari sekä pappa (pappan puoliso on kuollut kauan sitten joten en tiedä miksi häntä on sanottu).
Meidän tulevalla vauvalla tulee olemaan ainakin nämä minun Toini-mumma, Meeri-mumma ja Tauno-paappa. Lisäksi minun vanhemmat ovat varmasti kanssa mumma ja paappa. Avopuolison äiti on ilmoittanut että hän on sitten Mamma. Mutta toisen paapan kutsumanimi on vielä hakusessa. Minun mielestäni on ihan selvä Mauri-vaari. :)
Meillä elää vielä minunkin isovanhempiani, joten oman äitini nimittäminen mummaksi ei oikein käynyt päinsä. Olisi ollut jotenkin hassua kaikkien muuttaa vanhemman kaarrin, jo luontevaksikäyneitä kutsumanimiä vain sen vuoksi, että sukuun syntyi uusi sukupolvi. Ratkaisimme tilanteen sillä, että mummani on edelleenkin mumma ja äitini nonna. Nimitys tulee Italiasta, jossa asuin vuosikausia ja on sitä myötä luonteva meidän perheellemme. Ehkä tekin löydätte kokonaan jonkun muun sanan vastaamaan häntä, joka ei millään lailla ole edes johdannainen suomenkielen ukki-sanasta. Jos Italiaa haluatte käyttää, niin se on nonno...
Meillä on pappa ja isoisä verisukulaisille varattu. Kutsumme isän äidin uutta miestä nimellä, mieheni perheessä heillä on muutenkinollut tapana kutsua nimellä myös äitiä ja isää, mikä taas minulle on vierasta, mutta pelkkä nimi on minusta paras meillä. Ehkä valitsisin ukin, jos pitäisi valita, koska se on vieraampi termi, jota en ole koskaan käyttänyt lapsenakaan. Miehen perheessä äidinäiti oli mummu, isänäiti isoäiti ja lapsia hoitanut vanhempi rouva mummi, vaikka ei mitenkään verisukulainen ollut, että termejä voi näinkin käyttää, mikä sitten on luontevinta teille?
Kiitos vaan kaikille vastauksista, mutta en vieläkään oikein osaa tehdä päätöstä... Voi olla että omien vanhempieni kohdalla unohdetaan tuo mukiasia... Luulen että on sit luontevampaa miettiä tuota nimitystä kun lapsi on syntynyt. Kattoo nyt mihin päädytään...
[b]Helga76[/b]: Tulevat isovanhemmat tietävät jo raskaudesta, eli ei ole kyse siitä että niillä mukeilla haluttaisiin kertoa. Ne mukit oli vaan yksi joululahjaidea, kun olen niin huono keksimään lahjoja.
[b]Zatu[/b]: En usko että isäpuoleni tykkäisi pahaa tuosta ¿Ukki¿-mukista lainausmerkeissä, koska hän on hyvin huumorintajuinen ja luulempa että pikemminkin hänestä sellainen muki olisi hauska!
AP: Ahaaa! Siis mun lukemisen ymmärtäminen kaipaa taas petraamista.. (Mistäköhän kohtaa mä sain päähäni, et sillä lahjalla piti kertoo raskaudesta..)
No mutta jos he tietää jo, niin lahjakshan vois antaa vaikka jotain lapseen ja heihin liittyvää mitä he sit joskus toivottavasti puuhailee yhdessä. Vaikkapa satukirjan? Taikka:
Humoristisen " selviytymis pakkauksen" Tyyliin näin selviät isovanhempana, tuuppaat sekaan vaikka kahvia, korvatulppia, satukirjan, ne mukit, vaippoja vauvalle, tutin jne.
Toivottavasti keksit jonkun " kultaisen keskitien" siihen muki hommaan, taikka keksit jotain muuta kivaa! =)
isäpuoli on 32v ja kovin ylpeä vaari nimityksestä.. Hän ei ole koskaan meistä lapsista niin ollut innoissaan mutta " lapsenlapset" hän on ottanut omikseen.. oma isääni en oo nähnyt sen jäkeen kun poikani täytti 2v.. eli n. 3v sitten viimeksi..