Se hetki kun näkee muiden ottamista kuvista kuinka kauhean kokoinen on. Luulin näyttäväni paremmalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut jo muutaman vuoden kuin suohirviö läskeineni. Ensimmäinen kuva yli 10 vuoteen otti mun sisko 2021 ja en ollut tunnistaa itseäni siitä. Olin aivan massiivinen. En toki ole saanut laihdutettua ja itkin uudestaan 2022 kun miesystävä otti kuvan minusta. Tuossa välissä en ole ollut kuvissa myöskään tai tuon jälkeen. Vihaan nykyistä olomuotoani ja en tunne itseäni yhtään kauniiksi. Olen tässä 2011 jälkeen lihonnut niin paljon, että vaatekoko on kasvanut koosta 36 -> 42:een ja en vain siedä. Koitan jatkuvasti pitää itseäni kunnossa ja syömällä hyvin. Lääkärit huomauttelevat painosta. Kilpirauhasen vajaatoiminta on ja koitan pikkuhiljaa aina hivuttaa lääkitystä ylöspäin. Mies rakastaa minua läskeineni kaikkineni ja se on ihana. Haluan kuitenkin, että olisin tyytyväinen myös itse. Alasti miehen seurassa tunnen itseni seksikkääksi, mutta vaatteet päällä aivan kamalaksi.

Koossa 42 et ole mitenkään massiivinen. Se on suomalaisten naisten yleisin vaatekoko. Nyt vähän suhteellisuudentajua.

Mä kanssa ajattelin noin. Sitten muistu mieleen että saattaa olla 150 cm pitkä. Sillon toi koko on paljon.

Hamsteriposket johtuvat kasvojen lihasten kireydestä ja huonosta ryhdistä. Tällekin on vaikka kuinka paljon tehtävissä, katso Senja Virtasen instagram.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi samalla lailla. Vielä kotoa lähtiessä katsoin peilistä että ihan kivalle näyttää vaikka ylimääräistä toki on. Sitten myöhemmin näin kuvia ja itku meinasi päästä. Minäkin olen jo jonkun verran saanut ylimääräistä pois, mutta on näköjään vielä matkaa. Miten sitä sokeutuukin omalle peilikuvalleen.

Sitä peilikuvaa pitää katsoa myös niin, että seisoo sivuttain. Siinä seisookin tanakka emäntä takapuolikin pullottaa samalla tavalla kuin vatsa. Järkyttävä näky.

Parempi se on, että takapuoli pullottaa kuin että sitä ei olisi.

Mulla ei ole. Ei näytä hyvältä.

Voi kumpa Te kaikki laihdutuskuureilla painoa pudottavat uskoisitte ettei niillä kuureilla saavuteta pysyviä tuloksia vaan yleensä pudotetut kilot tulevat takaisin ja usein vielä kaksinkertaisina, kun palaatte takaisin entisiin ruokailutottumuksiin. Omasta kokemuksesta (painoa pudonnut n. 20 kg) voin kertoa, että ruokailutottumusten ja muiden elintapojen pysyvät muutokset askel kerrallaan laskevat painoa hitaasti eivätkä kilot tule takaisin koska muutokset ruokailutottumuksista ja elintavoissa ovat pysyviä. Aloittakaa pysyvät muutokset vaikka sillä, että lisäätte päivittäin syötyjen aterioiden määriä ja pienennätte kerta-annosten kokoa ja tällä keinolla mahalaukku täyttyy ja kylläinen olo tulee vähemmälläkin syömisellä. Kun olette tottuneet pienempiin kerta-annoksiin voitte vähitellen kiinnittää huomiota mitä siihen ruokalautaselle ja voileivän päälle laitatte (kovat rasvat vaihdetaan pehmeisiin, viljatuotteet pääasiassa täysjyvää, lisätään kasvisten määrää, vähennetään punaisen lihan syöntiä ja vähennetään myös suolan käyttöä). Paino pysyy kohdallaan jos se mitä suuhunsa tunkee on pääasiassa (n. 80%) terveellistä ja tällöin voi ihan hyvällä omalla tunnolla sallia itselleen silloin tällöin myös herkkuja kuten valkoista viljaa ja sokeria sisältäviä tuotteita.

Ja se kun ensimmäistä kertaa 10 vuotta sitten havahtui siihen että on ryhmävalokuvissa läski mutta nyt kun katsoo niitä niin näyttää aika ok:lta. Mutta tuoreissa kuvissa onkin jo takariviin mennyt ryhävalas.

Mä näytän valokuvissa aina kauhealta ja läskiltä, vaikka pudotinkin painoa 20kg ja olen nyt normaalipainoinen. Ei mitään vaikutusta, yhtä kauhealta näyttää kuvissa. Yksi iso tekijä on kuvakulma - jos kuva otetaan suoraan edestä, näyttää satavarmasti läskiltä pökkelöltä kaksoisleualla. Sen takia suosinkin yläviistosta otettuja kuvia. 

Oon huomannut kuvista erityisesti sen miten hamsterimainen naama minulla on hymyillessä. Ei sitä peilistä huomaa kun harvoin omalle peilikuvalle hymyilee. Ja selfiet jotenkin huijaa vaikka ei mikään kaunistustoiminto olisikaan päällä. Toki nekin joskus pääsee karmaisemaan kun vahingossa avaa kameran alaviistosta :')

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen olis hoikka jos se laihduttaminen olis helppoa. Hidasta ja vaikeaa. Eikä aina onnistu ollenkaan. Kun sais edes painon pysyyn samana.

Näin juuri. Laihduttaminen ja kalorien kulutus on todella hidasta ja aikaa vievää puuhaa.

Omistin kuntopyörän aikoinaan, ja sykemittarin avulla tulin todenneeksi, että 400 kcal kulutukseen menee aikaa noin 50-60 minuuttia. 400 kcal syömiseen (karkkipussi) menee aikaa 15 minuuttia.

Siksi painon hallinnassa on oleellisen tärkeää katsoa, mitä syö ja kuinka paljon syö.

Jossain perus 250-300g pussissa on melko tarkkaan 1000kcal

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita ajatella että jo iso osa suomalaisista on ylipainoisia, ja suurin osa ei tuijota sinua mielessään "hyi mikä läski". No, paitsi ehkä jos mitat on luokkaa 150/200 niin saattaa kiinnittää huomiota. Et ainakaan toivottavasti itsekään tuijottele ja arvostele ylipainoisia tuttujasi tuolla tavalla.

En kyllä katso edes 150/200 kokoisia millään hyi mikä läski asenteella. Aika henkisesti ruma ihminen saa olla, jos tuomitsee ihmisen painon perusteella.

Ei se kyllä ihmisen luonteesta mitään hyvää kerro, jos näyttää tältä

https://www.phsmedicalsolutions.com/hubfs/shutterstock_1180093762.jpg

ja samalla kiukuttelee, että tuolle kunnolle ei muka voi tehdä mitään ja jatkaa kokiksen, hillomunkkien, sipsipussien, punaisen maidon, voin ja grillimakkaran kasaamista ostoskärryyn.

Mitä välii uniapneasta, kakkostyypin diabeteksesta, korkeasta verenpaineesta, kipeistä polvista ja nilkoista.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen olis hoikka jos se laihduttaminen olis helppoa. Hidasta ja vaikeaa. Eikä aina onnistu ollenkaan. Kun sais edes painon pysyyn samana.

Tarkoitit varmaankin, että jokainen olisi hoikka, jos se lihominen ei olisi niin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut jo muutaman vuoden kuin suohirviö läskeineni. Ensimmäinen kuva yli 10 vuoteen otti mun sisko 2021 ja en ollut tunnistaa itseäni siitä. Olin aivan massiivinen. En toki ole saanut laihdutettua ja itkin uudestaan 2022 kun miesystävä otti kuvan minusta. Tuossa välissä en ole ollut kuvissa myöskään tai tuon jälkeen. Vihaan nykyistä olomuotoani ja en tunne itseäni yhtään kauniiksi. Olen tässä 2011 jälkeen lihonnut niin paljon, että vaatekoko on kasvanut koosta 36 -> 42:een ja en vain siedä. Koitan jatkuvasti pitää itseäni kunnossa ja syömällä hyvin. Lääkärit huomauttelevat painosta. Kilpirauhasen vajaatoiminta on ja koitan pikkuhiljaa aina hivuttaa lääkitystä ylöspäin. Mies rakastaa minua läskeineni kaikkineni ja se on ihana. Haluan kuitenkin, että olisin tyytyväinen myös itse. Alasti miehen seurassa tunnen itseni seksikkääksi, mutta vaatteet päällä aivan kamalaksi.

Tsemppiä, mulla on sama sairaus ja paino laskee vain jos syön selvästi vähemmän ja treenaan enemmän...älä itseäsi kuitenkaan syytä. Tämä on sairaus!

En ole koskaan varsinaisesti tykännyt ulkonäöstäni (ruumiinrakenteeni ei ole ihanteiden mukainen, vaikka olen ollut reilusti alipainoinen, mulla on valtavan iso pää, pitkä selkä ja lyhyet jalat ja kädet - siis oikeasti lyhyet, äitini on minua 10cm lyhyempi ja hänellä on pidemmät jalat kuin minulla!). En myöskään ole koskaan varsinaisesti rakastanut kasvojani, sellainen vähän piirteetön lattanaama, väritön (esim. kulmakarvoja ei ole, ja jos ne värjää niin näytän zombilta).

So what?

En kuitenkaan ajattele itseäni minään suohirviönä, joten aina peiliin vilkaistessani järkytyn uudestaan. No joo, mulla on lievä kasvosokeus, joten en oikeasti kunnolla tiedä, miltä näytän. Mutta nätiltä en näytä, en livenä, en kuvissa enkä videoilla (joudun pitämään esimerkiksi koulutuksia netin kautta ja ne on kauheeta katsottavaa, omasta mielestäni). Olen kuitenkin pärjännyt tällä lookilla koko elämäni, ja saan koulutuksista jatkuvasti palautetta, että olen innostava, esitän asiat mielenkiintoisesti, sain asiaa mitään ymmärtämättömät innostumaan ja oppimaan, vaikutan helposti lähestyttävältä ja minulta uskaltaa kysellä asioita. Että ihan sama sinänsä sitten, näytänkö haudasta kaivetulta zombilta ja suohirviöltä.

Olisihan se varmaan kivaa olla nätti ja muutenkin standardien mukainen. Terveydelliseltä kannalta ylipainoni ei ole aiheuttanut ongelmia (varmaan osin myös ruumiinrakenteeni vuoksi, rasva kertyy muualle kuin vatsaonteloon), verenpaine on liiankin matala edelleen, sokeriaineenvaihdunta on kunnossa jne. Mut valokuvissa olen oikeasti tuollainen suohirviö. Ei se varmaan eroa siitä, mitä peilistä näkyisi, mutta en katso itseäni peilistä, en ole teini-iän jälkeen katsonut. Katson, sojottaako tukka huonosti, onko paidassa tahroja, onko housuissa reikää takapuolessa jne, mutta en minä minua koskaan peilistä katso. Jos pyydetään, en osaa kuvailla itseäni.

Mä oon nyt alkanut tosissani miettiä tätä painoani. Juuri kaupassa äsken katselin porukkaa, ihan hirveän lihavia, joillakin jalatkin vääntyneet painosta. Ja sellaisia valtavia pömppömahoja. Mullakin paino enää yhden kilon päässä, että olen sairaalloisen lihava. Nilkassa on jo todettu kulumaa ja on verenpainelääkitys. Seuraavaksi tulee sitten diabetes jos en tee mitään.

On kyllä surullista. Mitä meille suomalaisille on tapahtunut?

Sitä peilikuvaa pitää katsoa myös niin, että seisoo sivuttain. Siinä seisookin tanakka emäntä takapuolikin pullottaa samalla tavalla kuin vatsa. Järkyttävä näky.[/quote]

Sehän on kiva, että peppu on pyöreä.[/quote]

Niin just, minulla ei ole pepusta tietoakaan, samaa lautaa niskasta takareisiin. Olen kyllä hyvin hoikkaa mallia, mutta kyllä peppua saisi olla

Valokuvissa hirveästi vaikuttaa ruumiinrakenne. Itse olen kapea vyötäröltä ja alakroppa kiinteä, mut lihaksikkaana on aika paksut käsivarret. Bmi 22, että ihan normipaino. Kuvissa näytän usein paljon paksummalta kuin ohutkäsivartinen ystäväni, joka on itse asiassa ehkä oikeasti lihavampi kuin minä, mutta hänellä paino on alavartalossa ja kuvissa, joissa vain yläkroppa, näyttää tosi hoikalta.

Kännyköiden laajakulmalinssit vielä pahentaa ongelmaa - ei kannata olla kuva-alueen reunoilla :)

Vierailija kirjoitti:

Hamsteriposket johtuvat kasvojen lihasten kireydestä ja huonosta ryhdistä. Tällekin on vaikka kuinka paljon tehtävissä, katso Senja Virtasen instagram.

En ole instassa. Onko muita kanavia?

Eri

Tiedostan saman asian itsestäni. Paitsi en kyllä livenäkään kuvittele olevani mitenkään kaunis ja Kuva kertoo sen tosi asian.

Mä en pulleimpina aikoina halunnut enää kuviin. Laihdutin 25kg ja nyt olen tyytyväinen. Lihaksetkin erottuu ihan eri tavalla ja jaksan paremmin. Kaksi vuotta tähän projektiin meni. Hiljaa hyvä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Valokuvat on kyllä karu todellisuuteen palauttaja. Peili huijaa ja sitä näkee mitä haluaa. Mutta valokuvat paljastavat sen möhkälemäisyyden ja hirvittävän naamaturvotuksen, ainakin itselläni. Itkin kun näin kaverin ottamia kuvia juhannukselta instassa. Pakko laihduttaa ensi kesään.

No mua ei enää näemmä huijaa peilikään vaan sieltä näkyi just jotain samaa mitä kuvailit nähneesi valokuvissa.

Ja varmaan näkyisi tosiaan valokuvissakin, mutta kun valokuviin en ole enää vuosiin suostunut (eikä kyllä enää ketään ole kuka kuvaisikaan).

Mut joo, tilasin ison kasan kesävaatteita nyt alesta ajatuksella, että pakkohan se hellekelilläkin on ulos päästä, joten joku mekko ja/tai toppi+sortsit on saatava eikä enää odotettava että entisiin mahtuu vaan otettava riittävän isoa kokoa. Ja voi ziisus. Koko oli joo sopiva, mutta kun eihän ne vaan istu päälle mitenkään vaan hartialinja on ruma/roikkuu sekä kiristää kummasti, kun se hihanistutus ei olekaan oikealla paikallaan vaan käsivarressa.. Ja hihatonta ei voi ajatellakaan. Samasta syystä sortsit+toppi-comboa en edes kokeillut päälle.

Lisäksi just tuo sivuprofiili oli vaan niin kaamea, että ei oikeasti voi ajatellakaan kuinka näissäkään tekisi mieli lähteä ulos yhtään sen enempää kuin noissa entisissä, pikkuisen pieniksi jääneissä ja kinnaavissa vaatteissakaan. Ei tosiaan tullut hyvä eikä itsevarma olo.