Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan kannattaa jatkaa?
29.06.2023 |
Meillä on kohta 20 v avioliittoa takana, kaksi teini-ikäistä lasta. Meillä on ollut riitaisia kausia, toisaalta taas pitkiä hyviä ja hauskoja kausia.
Kesäisin yleensä samat riidat. Eli mä tykkäisin suunnitella jotain yhteistä, mies ei halua suunnitella etukäteen mitään. Tekee sit spontaaneja juttuja 2 kertaa kesässä.
Mua stressaa, ettei ikinä tiedä tehkäänkö mitään yhdessä vai ei. Nyt tänä kesänä olen käynyt omilla pyörälenkeillä, rannalla, kaupungissa tai lasten kanssa. Ajattelin että vietetään sit erikseen kesää. Eilen tuli paha riita, mikä alkoi teinitytön riitelystä ja loppuu mun ja miehen riktas tästä suunnittelu aiheesta, ja nyt mies mököttää ja ilmoitti ettei ainakaan aio tehdä mitään yhteistä.
Juhannus meni tosi kivasti ja muutenkin ollut pitkään mukavaa. Mutta pitäiskö jo luovuttaa, kun samat jutut nousee pintaan, eikä mies ole haluaa antamaan milliäkään periksi
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko oikea kohtaaminen?
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Jos järkevän keskustelun aloittaminen aiheesta miehen kanssa on mahdotonta, eli menee joka kerta riitelyksi, niin en oikein keksi mitään mikä tehoaisi. Jos 20 vuotta ollut sama meininki, niin se on varmaa että ei tule itsekseen muuttumaan.
Yrittäisin vielä ilman syyllistämistä tuoda ilmi että asia on itselle todella tärkeä ja että onko joku tietty syy miksi mies ei halua tehdä/suunnitella asioita yhdessä? Voiko olla kiinni rahasta?
Tai joku muu mahdollinen "looginen" syy.
Jos syy on yksinkertaisesti se, että "ei huvita" tai ei ole miehelle mieluista tekemistä, niin voisiko mies keksiä jotain vaihtoehtoja mistä itse innostuu, mutta joita voisi tehdä perheenä/pariskuntana.
Kannattaa myös tarkastella omaa tapaa ilmaista tekemishalujaan; onko tapana vain pelmahtaa paikalle ja ilmoittaa että mä haluaisin lähteä pyöräilemään, lähdetkö?? Ja sitten marttyyrina puuskahtaa ei sitten, kun mies ei heti 5 min sytykään ajatukselle. Kuulostat nimittäin vähän sellaiselta tuulispäältä.
Asioita voi esitellä rakentavasti ja mukavasti, jolloin hitaammin syttyvä saa aikaa pohtia ja ns. tehdä lähtemispäätöksen itse ja rauhassa.
Lisäksi kesälle voi sopia esim. yhden aikataulutetun pidemmän reissun, jo hyvissä ajoin, niin on kaikille sopivasti kaikkea; sekä spontaanille tilaa että suunnitellulle tekemiselle.
Vierailija kirjoitti:
Jos järkevän keskustelun aloittaminen aiheesta miehen kanssa on mahdotonta, eli menee joka kerta riitelyksi, niin en oikein keksi mitään mikä tehoaisi. Jos 20 vuotta ollut sama meininki, niin se on varmaa että ei tule itsekseen muuttumaan.
Yrittäisin vielä ilman syyllistämistä tuoda ilmi että asia on itselle todella tärkeä ja että onko joku tietty syy miksi mies ei halua tehdä/suunnitella asioita yhdessä? Voiko olla kiinni rahasta?
Tai joku muu mahdollinen "looginen" syy.Jos syy on yksinkertaisesti se, että "ei huvita" tai ei ole miehelle mieluista tekemistä, niin voisiko mies keksiä jotain vaihtoehtoja mistä itse innostuu, mutta joita voisi tehdä perheenä/pariskuntana.
Olen vuosien mittaan ehdotellut mökkeilyä, vaellusta, pyöräilyä, melontaa, kahvittelua kaupungilla, piknikiä rannalla, mutta hän ei juurikaan näistä innostu. Sen takia olen sanonut, että jos hän ehdottaisi jotain mistä tykkäisi.
Kerran kesässä ollaan sit käyty pelaamassa frisbeegolfia, muuten hän mielellään pelaa itse golfia tai käy juoksemassa. Mutta muuten tykkää vain olla kotona.
Suunilleen kerran kesässä olen saanut hänet kaupunkiin ravintolaillalliselle. 1-2 pikavierailua hänen sukulaisilleen jotka asuvat 10 km säteellä. Omat sululaisvierailuni hoidan itse
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös tarkastella omaa tapaa ilmaista tekemishalujaan; onko tapana vain pelmahtaa paikalle ja ilmoittaa että mä haluaisin lähteä pyöräilemään, lähdetkö?? Ja sitten marttyyrina puuskahtaa ei sitten, kun mies ei heti 5 min sytykään ajatukselle. Kuulostat nimittäin vähän sellaiselta tuulispäältä.
Asioita voi esitellä rakentavasti ja mukavasti, jolloin hitaammin syttyvä saa aikaa pohtia ja ns. tehdä lähtemispäätöksen itse ja rauhassa.
Lisäksi kesälle voi sopia esim. yhden aikataulutetun pidemmän reissun, jo hyvissä ajoin, niin on kaikille sopivasti kaikkea; sekä spontaanille tilaa että suunnitellulle tekemiselle.
Niin Siis kun juuri tuo yhden pidemmän, aikataulutetun reissun sopiminen Ei onnistu kun hän haluaa tehdä spontaaneja juttuja. Mitä sitten on 1-2 kesässä. Ja juurikin ne on niitä parin tunnin juttuja.
Siksi olen ehdotellut lyhyempiä juttuja.
Rahasta ei ole kiinni, käymään yleensä talvella pidemmillä ulkomaan matkoilla. Mekon yleensä muutaman viikon varoitusajalla, kun mies ei voi/osaa/halua suunnitella etukäteen
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko siellä kotona jotain yhteistä tekemistä? Pihapelit tai grillailu?
Enkä siis tosiaan tarkoita, että vaan mun pillin mukaan pitää mennä, vaan enemmänkin niin, että jos minä haluaisin suunnitella 10 yhteistä asiaa ja mies nolla, niin ehkä hän voisi joustaa ja kompromissinä suunnitella yhdessä yhden jutun.
Ap