Pitkäaikaistyöttömän pahimmat pelot työllistymiseen tai työelämään liittyen

Itseäni pelottaa lähinnä sosiaaliset tilanteet. Olen ollut totaalisen syrjäytynyt jo monta vuotta ja koronan alettua en ole enää pitänyt yhteyttä edes perheeseeni, vaan olen jättäytynyt pois kaikista sukujuhlista ja muista tapahtumista, koska pelkään kysymyksiä elämäntilanteeseeni liittyen. Pelottaa kohdata ihmisten halveksunta ja viha minua kohtaan. Häpeän tilannettani niin paljon, että en haluaisi tulla nähdyksi lainkaan - mieluiten enää ikinä.

Nykyään en enää kehtaa mennä edes sellaisiin paikkoihin, joissa kävisi normaaleja ihmisiä. En ole käynyt vuosikausiin kahviloissa, ravintoloissa, kuntosalilla tai edes ostoskeskuksissa, koska häpeän ulkoasuani. Välttelen menemästä ulos päiväsaikaan nyt kesällä, koska minulla ei ole mitään kesävaatteita. Olen ollut niin eristäytynyt kaikesta sosiaalisesta toiminnasta, että saatan toimia todella nolosti, jos joku sattuu sanomaan minulle jotain asiakaspalvelutilanteissa. Jos pitää puhua puhelimessa, niin silloinkin saatan ruveta änkyttämään ja puhua ihan sekavia.

Itse työnteko ei minua pelota. Haluaisin kokea olevani hyödyllinen. En pidä mitään työtä huonona ja arvostan ihan kaikkia, jotka kantavat vastuun itsestään. Mutta tässä vaiheessa en kehtaa enää edes hakea töitä. Pelkään ihmisten reaktioita, kun minulla ei ole esittää minkäänlaista työhistoriaa. Itse näen töihin pakottamisen ennemminkin mahdollisuutena, koska yksin en siihen ole kyennyt.