Lue keskustelun säännöt.
Miehen asenne ruokaan alkanut ärsyttämään
27.06.2023 |
Olemme pienituloinen pariskunta, sovitusti yhteinen talous ja kuten tiedetään, ruuan hinnat ovat korkealla. Miesystävä ei tunnu tätä ymmärtävän tai hyväksyvän.
Esimerkki; kaapissa on vielä eilistä ruokaa jäljellä, mutta nyt tekeekin mieli jotain muuta ja sitä pitäisi saada. Usein vielä nämä ruuat ovat hintavia eikä mies ymmärrä, ettei meillä ole varaa syödä kallista ruokaa usein. Minä yritän keksiä edullisia ruokia joita voi syödä useammankin päivän, mutta miehen mieliteot muuttuvat jatkuvasti. Tänään hän haluaa jotain ja huomenna se ei enää maistukaan, vaikka vielä äsken oli niin hyvää. Kokkaamme yhdessä tai vuorotellen ja kumpikin olemme hyviä laittamaan ruokaa, joten ongelma ei voi olla siinäkään, että ruoka olisi pahaa. Muusta emme juuri kinastele, mutta tämä aiheuttaa kinoja. Ruokaa meillä ei olisi varaa heittää menemään eikä pakastimessakaan loputtomiin tila riitä. Kun otan asian puheeksi, mies hermostuu ja syyttää minua siitä, että ruokaa menee hukkaan. Hän on tiennyt vallan hyvin alusta asti, että minä olen pieniruokaisempi kuin hän enkä yksin millään saa tuhottua vuoallista ruokaa. Ärsyttää suunnattomasti.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Älä tee vuoallista kerralla. Itseäkin kyllästyttää sama ruoka, mutta samoista aineista voi tehdä montaa erityyppistä ruokaa. Esim. Keitä koko pussi pastaa, paista oheen vaikka kanaa. Heitä pannulle osa pastasta, osa kanasta, pari tomaattia kuutioituna ja pinaatinlehtiä ja sipulia, tässä ruoka 1.
Ruoka 2. Ota PIENI vuoka, loput, loppu kana sekaan, vähän juustoraastetta ja munamaito. Paista uunissa.
Vaihtoehto 3. Jääsalaattia, kanaa, pastaa, tomaattia ja tuoretta pinaattia, kurkkua. Oheen leipää.
En tiedä millaisia suursyömäreitä olette, itse varmaan osaat arvioida annoskoot, saako esim. 2 tai 3 ruokaa.
Miksi vastaat ikäänkuin ap olisi vastuussa ruuista?
Jos miehen syömiset ovat ongelma, niin mies saa alkaa maksaa ja tehdä ruuat.
Nythän mies syöpöttelee ap:n kustannuksella, yksi hyväksikäytön muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä eriyttäisin ruokahuollon kokonaan eli kumpikin hommaa ja tekee omat ruokansa. Muuten joutuisin maksamaan ruuasta liikaa.
Samoin, enkä haluaisi asuakaan tuollaisen ukon kanssa.
Tätä asennetta en kyllä yhtään ymmärrä. Jos on erilaiset tottumukset ja mieltymykset ruuan suhteen, miksi se tarkoittaa, että pitää "eriyttää" tai pahimmillaan oikein muuttaa erilleen asumaan?
Kirjoitin tuolla aiemmin, että kyllä meillä on ihan yhteinen ruokahuolto, eli kaupassa käymistä ja ruuan laittoa tehdään yhdessäkin. Mutta myös erikseen.
Onko tämä joku juttu, että ellei sovita joka päivä, että tänään syödään sitä ja sitten sovita, että kumpi sen ruuan tekee ja sitten syödä sitä yhdessä, ollaan jotenkin eriydytty? Että ei ole ok yhteistä ruokaa kummankin laittaa ja syödä omien mieltymyksiensä mukaan?
Toinen mikä aina ihmetyttää on se, että tuleeko naisille jotenkin yllätyksenä, että miehet yleensä syövät enemmän kuin naiset? Minusta se on itsestään selvää. Minä kulutan jotain muita asioita sitten enemmän, vaikka nekin on yhteisiä.
Omat rahat meillä on kummallakin, mutta en minä ajattele, että jos mies syö keitetyistä perunoista 5 ja minä 3, olen maksanut liikaa.
Ei koske pelkästään miehiä naisista löytyy samanlaisia itse miehenä teen 5 päivän ruoan minkä syön loppuun eli poisheitettävää ruokaa ei tule.
Oikeaan kotiruokaan ei kyllästy. No käske hänen tehdä omien mielitekojen mukaan ja ostaa itse ainekset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä eriyttäisin ruokahuollon kokonaan eli kumpikin hommaa ja tekee omat ruokansa. Muuten joutuisin maksamaan ruuasta liikaa.
Samoin, enkä haluaisi asuakaan tuollaisen ukon kanssa.
Tätä asennetta en kyllä yhtään ymmärrä. Jos on erilaiset tottumukset ja mieltymykset ruuan suhteen, miksi se tarkoittaa, että pitää "eriyttää" tai pahimmillaan oikein muuttaa erilleen asumaan?
Kirjoitin tuolla aiemmin, että kyllä meillä on ihan yhteinen ruokahuolto, eli kaupassa käymistä ja ruuan laittoa tehdään yhdessäkin. Mutta myös erikseen.
Onko tämä joku juttu, että ellei sovita joka päivä, että tänään syödään sitä ja sitten sovita, että kumpi sen ruuan tekee ja sitten syödä sitä yhdessä, ollaan jotenkin eriydytty? Että ei ole ok yhteistä ruokaa kummankin laittaa ja syödä omien mieltymyksiensä mukaan?
Toinen mikä aina ihmetyttää on se, että tuleeko naisille jotenkin yllätyksenä, että miehet yleensä syövät enemmän kuin naiset? Minusta se on itsestään selvää. Minä kulutan jotain muita asioita sitten enemmän, vaikka nekin on yhteisiä.
Omat rahat meillä on kummallakin, mutta en minä ajattele, että jos mies syö keitetyistä perunoista 5 ja minä 3, olen maksanut liikaa.
Ajattelen ihan samoin. Ymmärsin aloituksesta, että on vain mies ja ap, eli ei muita, kenen syömisiä pitäisi ajatella, niin en tajua, miksi on niin tärkeää koko ajan mietiskellä toisen syömisiä.
Onko ehkä nuori pariskunta, jolla on vielä kotileikki tärkeää , eli ei vielä osata vähän antaa toisen ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustakaa yhteinen taloustili, josta maksatte kohtuuhintaiset arkiruuat. Maksatte tilille saman verran kuukausittain tai vielä mieluummin, suhteessa tuloihin ja/tai kulutukseen.
Jos mies sitten ei jaksa syödä makaroonilaatikkoa kahta päiväää, hän voi omilla rahoillaan ostaa toista ruokaa.
Meillä kumpikin ostaa ja kokkaa omat ruokansa ja olemme naimisissakin. Se on ainoa järkevä vaihtoehto tuollaiseen.