Miltä psykoosin jälkeen tuntuu?

Ihan kuin olisi herännyt painajaisesta. Tai kuin olisi selvinnyt nipin napin ylös syvästä kuilusta. Muistaa ahdistuksen, silloin juuri ja juuri ymmärtää, että se mikä oli itselleen totta olikin sairasta. Ihmettelin monesta asiasta, että näinkö tämä onkin. Mulla 30 vuotta psykoosista, ja vaikka olenkin ollut pääasiassa ihan realiteeteissa, en mielelläni enempää muistele. Tiedän olleeni hyvin pimeässä.

Ainakin vähän hävettää, kun on toilaillut kaikenlaista ja yrittänyt käydä puukon kanssa poliisien kimppuun, jotka ovat vaan yrittäneet toimittaa hoitoon.

Hävettää ja kaduttaa niin että tekee mieli kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin olisi herännyt painajaisesta. Tai kuin olisi selvinnyt nipin napin ylös syvästä kuilusta. Muistaa ahdistuksen, silloin juuri ja juuri ymmärtää, että se mikä oli itselleen totta olikin sairasta. Ihmettelin monesta asiasta, että näinkö tämä onkin. Mulla 30 vuotta psykoosista, ja vaikka olenkin ollut pääasiassa ihan realiteeteissa, en mielelläni enempää muistele. Tiedän olleeni hyvin pimeässä.

En ole varma tuntuiko se omalla kohdalla enemmän painajaisesta heräämiseltä vai painajaiseen heräämiseltä.

Ikuinen salaliittosekoilu jäi päälle, kun tuli vedeltyä laivalla lsd:tä psykoosiin asti.

T. teemu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin olisi herännyt painajaisesta. Tai kuin olisi selvinnyt nipin napin ylös syvästä kuilusta. Muistaa ahdistuksen, silloin juuri ja juuri ymmärtää, että se mikä oli itselleen totta olikin sairasta. Ihmettelin monesta asiasta, että näinkö tämä onkin. Mulla 30 vuotta psykoosista, ja vaikka olenkin ollut pääasiassa ihan realiteeteissa, en mielelläni enempää muistele. Tiedän olleeni hyvin pimeässä.

En ole varma tuntuiko se omalla kohdalla enemmän painajaisesta heräämiseltä vai painajaiseen heräämiseltä.

Tuo on varmasti totta. Ei mukaan elämä mitenkään ruusuiseksi muuttunut, mutta nyt vuosikymmenien jälkeen tiedän selvinneeni siitä kaikesta. Jälkeenpäin ajatellen psykoosi oli pahin mahdollinen painajainen. Edes karu elämä ei ole ollut pahempaa.

Olen kuullut että verrattavissa huonoon seksiin. Kuluttavaa, ahdistavaa, turhaa.

Suosittelen tutustumaan omaan seksuaalisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Hävettää ja kaduttaa niin että tekee mieli kuolla.

Ei aihetta häpeään tai katumukseen. Kukaan ei sairastu tahallaan.

T: siskon syvällä rintaäänellä totean

Miksi kyselet tällaista typerää, eihän siihen sairastuta kuten flunssaan jota voisi jälkeenpäin muistella, mielen perusrakenteet murtuvat. 

Kantsii keskittyä itseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin olisi herännyt painajaisesta. Tai kuin olisi selvinnyt nipin napin ylös syvästä kuilusta. Muistaa ahdistuksen, silloin juuri ja juuri ymmärtää, että se mikä oli itselleen totta olikin sairasta. Ihmettelin monesta asiasta, että näinkö tämä onkin. Mulla 30 vuotta psykoosista, ja vaikka olenkin ollut pääasiassa ihan realiteeteissa, en mielelläni enempää muistele. Tiedän olleeni hyvin pimeässä.

En ole varma tuntuiko se omalla kohdalla enemmän painajaisesta heräämiseltä vai painajaiseen heräämiseltä.

Painajaismainen elämä on yksi reitti mielen sairastumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kyselet tällaista typerää, eihän siihen sairastuta kuten flunssaan jota voisi jälkeenpäin muistella, mielen perusrakenteet murtuvat. 

Vähemmän tämä on typerää kuin moni muu kysely täällä. Mulla on aika selkeä kuva tapahtumista sekä ennen että jälkeen psykoosin. Jopa siltä ajalta on muistikuvia, mutta niitä en mielelläni pengo yhtään enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kyselet tällaista typerää, eihän siihen sairastuta kuten flunssaan jota voisi jälkeenpäin muistella, mielen perusrakenteet murtuvat. 

Vähemmän tämä on typerää kuin moni muu kysely täällä. Mulla on aika selkeä kuva tapahtumista sekä ennen että jälkeen psykoosin. Jopa siltä ajalta on muistikuvia, mutta niitä en mielelläni pengo yhtään enempää.

Typerää koska ihmisen mieli sekoaa siinä tunne-elämä mukaan lukien, että miten sitä itse jälkeenpäin pysyisi arvioimaan.

Vierailija kirjoitti:

Hävettää ja kaduttaa niin että tekee mieli kuolla.

Enemmän mä olen ja olisin surullinen siitä, että omassa elämässä on ollut vaihe, jossa on täysin menettänyt otteen realiteetteihin. Sekin surettaa, ettei ollut ketään sanomassa, että rauhoitu, ei ole mitään hätää, ketään, kuka olisi huomannut kuinka uupunut ja särkynyt olin.

Mä muistan hyvin lähes kaiken. Ja kun tarpeeksi oli lääkitty ja olin nukkunut vihdoin muutaman vuorokauden valvomisen jälkeen, niin se aamu, kun heräsin vihdoin ns.kunnolla sairaalassa, niin tuntui kuin oisin herännyt jostain vauvojen retkisängystä ihan sieltä lattian tasolta.. sen jälkeen elämä helpotti, ja toivon, ettei tarvitse uudestaan kokea itse psykoosia, vaikkei mtn.väkivaltaista esim.kohdallani tapahtunut.

Ja mulla tila johtui siis kolmen vuorokauden yhtämittaisesta valvomisesta, kun en vain saanut mitenkään nukuttua/unta, eikä siihen tilanteeseen liittyneet päihteet/ lääkkeet tmv.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kyselet tällaista typerää, eihän siihen sairastuta kuten flunssaan jota voisi jälkeenpäin muistella, mielen perusrakenteet murtuvat. 

Vähemmän tämä on typerää kuin moni muu kysely täällä. Mulla on aika selkeä kuva tapahtumista sekä ennen että jälkeen psykoosin. Jopa siltä ajalta on muistikuvia, mutta niitä en mielelläni pengo yhtään enempää.

Typerää koska ihmisen mieli sekoaa siinä tunne-elämä mukaan lukien, että miten sitä itse jälkeenpäin pysyisi arvioimaan.

Oletko sä itse ollut psykoosissa? Mä olen, ja ihan siltä pohjalta omaa kokemaani kerroin, niinkuin aloituksessa pyydettiin.

Aivot ei toimi, ajatus ei toimi. Ei keksi oikein mitään sanottavaa, ei oikein osaa tehdä mitään. Haluaa vain levätä tai istua toimettomana. On vaikea keskustella tai tehdä mitään spontaania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kyselet tällaista typerää, eihän siihen sairastuta kuten flunssaan jota voisi jälkeenpäin muistella, mielen perusrakenteet murtuvat. 

Vähemmän tämä on typerää kuin moni muu kysely täällä. Mulla on aika selkeä kuva tapahtumista sekä ennen että jälkeen psykoosin. Jopa siltä ajalta on muistikuvia, mutta niitä en mielelläni pengo yhtään enempää.

Typerää koska ihmisen mieli sekoaa siinä tunne-elämä mukaan lukien, että miten sitä itse jälkeenpäin pysyisi arvioimaan.

Ihan vaikka noin, että "psykoosissani mieli sekosi tunne-elämä mukaan lukien ja tiedostan sen nyt/jo silloin/?"

Ymmärrän silti myös mitä tarkoitat, ja kokemus on varmasti rankka. Ehkä jokin selviytymistunne voisi löytyä lopulta, kun kaikki on turvallisesti ohi.?

Avartava kokemus