Huoltajuuskiista huolettaa
Puolisoni kuoli keväällä ja häneltä jäi alle kouluikäinen lapsi. Lapsen toinen biologinen vanhempi on kuollut jo aikaisemmin. Minulla on lapsen huoltajuus. Olemme asuneet lapsen kanssa yhdessä pari vuotta, siitä asti kun muutimme yhteen puolisoni kanssa. Kyseessä on siis lapsen koti, missä hänellä on ensimmäiset muistot ja minkä hän kokee kodiksi.
Lapsen toisen biologisen vanhemman vanhemmat, siis lapsen biologiset isovanhemmat, ovat kuitenkin hakeneet lapsen huoltajuutta, perustellen sillä että ovat biologisesti sukua lapselle, kun taas minä en ole. Asiaa käsitellään oikeudessa, koska muuta sopuratkaisua tässä jutussa ei ole syntynyt.
Tilanne on hyvin stressaava, vaikka moni asia puoltaa sitä että lapsi jäisi kotiin. Olen lapselle tuttu ajalta niin kauan kuin hän muistaa ja hänellä on täällä vakiintunut koti ja ympäristö, sekä tutut rutiinit. Puolisoni ei juurikaan pitänyt yhteyttä vanhempiinsa huonojen välien vuoksi, eikä lapsi ikinä ole esimerkiksi nähnyt näitä isovanhempia. Onneksi lapsi itse ei ymmärrä tilannetta, vaan elää omaa huoletonta arkeaan.
Tavallaan ymmärrän puolisoni vanhempien näkökulman ja sen miksi nyt toimivat miten toimivat. Toisaalta taas tuntuu hurjalta ajatukselta, että lapsi muuttaisi asumaan toiselle puolelle maata hänelle täysin vieraiden ihmisten luo. Vaikka tiedän olevani suht vahvoilla, en kuitenkaan voi olla huolehtimatta.
Olisiko täällä vertaistukea tai kokemuksia samantyylisestä tilanteesta?
Kommentit (16)
Voi että. Kuulostaa tosi ikävältä tilanteelta.
Minkä ikäinen lapsi kyseessä? Onko sen ikäinen jo, että voisi itse ottaa kantaa, haluaako muuttaa isovanhemmilleen vai jäädä sinun luoksesi tuttuun ympäristöön?
Ovatko isovanhemmat kuinka iäkkäitä?
Lapsen etu ratkaisee ja mikäli olet tarpeeksi täyspäinen, huolehtinut lapsesta tähän asti ja lapsi kiintynyt sinuun, niin lapsi jää luoksesi asumaan siitäkin huolimatta että joku lapsen sukulainen huoltajuuden saisikin.
Sinulta ei siis voi huoltajuutta viedä kokonaan ilman painavia syitä, eikä lapsen asuinpaikkaakaan noin vaan muuteta.
Vierailija kirjoitti:
Voi että. Kuulostaa tosi ikävältä tilanteelta.
Minkä ikäinen lapsi kyseessä? Onko sen ikäinen jo, että voisi itse ottaa kantaa, haluaako muuttaa isovanhemmilleen vai jäädä sinun luoksesi tuttuun ympäristöön?
Ovatko isovanhemmat kuinka iäkkäitä?
Lapsi on alle kouluikäinen. Lapsi ei ole tietoinen tilanteesta, eikä hän itse osaa edes ajatella sellaista mahdollisuutta, että hän asuisi jossain muualla.
Isovanhemmat on seitsemänkymppisiä. Sen tarkempaa en heistä edes tiedä.
Kun sulla kerran jo on huoltajuus ihan virallisesti, en usko että sitä tuossa tilanteessa lähdetään muuttamaan.
Etenkin kun ne isovanhemmat ovat jo tuon ikäisiä.
Lisäksi, ei voi olla kenenkään mielestä lapsen etu muuttaa yhtäkkiä vieraaseen paikkaan, vieraiden ihmisten luo.
En usko, että missään tilanteessa seitsemänkymppiset isovanhemmat saisivat alle kouluikäisen lapsen huoltajuuden. Etenkään, kun eivät koskaan ole nähneet edes lasta.
Onko sulla elämä kunnossa? Ei päihde-, rikos- tai mielenterveyshistoriaa? Onko koulutus ja työpaikka? Ja onko asunto sellainen, että mahdutte lapsen kanssa hyvin asumaan siellä eli ei mikään 30 m2 yksiö?
Tässä jäi nyt epäselväksi kaikkien osapuolten sukupuoli. Kuitenkin jos ap. on nainen, kuten voi olettaa ja lapsi tyttö niin varmasti ap. on vahvammalla kuin jos olisi mies. Varmasti on myös vahvemmilla jos on samaa sukupuolta kuin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä jäi nyt epäselväksi kaikkien osapuolten sukupuoli. Kuitenkin jos ap. on nainen, kuten voi olettaa ja lapsi tyttö niin varmasti ap. on vahvammalla kuin jos olisi mies. Varmasti on myös vahvemmilla jos on samaa sukupuolta kuin lapsi.
Miten se sukupuoli huoltajuuteen liittyy?
Tässä tilanteessa lapselle ei biologista sukua oleva mies ja biologisen vanhemman puoliso olisi jättänyt lapsen sosiaaliviranomaisille heti biologisen vanhemman kuoltua. Harva mies kai kuolleen puolisonsa biologiselle lapselle haluaisi huoltajaksi ryhtyä. Hyvin voi siis päätellä ap:n olevan nainen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tilanteessa lapselle ei biologista sukua oleva mies ja biologisen vanhemman puoliso olisi jättänyt lapsen sosiaaliviranomaisille heti biologisen vanhemman kuoltua. Harva mies kai kuolleen puolisonsa biologiselle lapselle haluaisi huoltajaksi ryhtyä. Hyvin voi siis päätellä ap:n olevan nainen.
Höh. Ihan ihme yleistyksiä. Kun äitipuoleni kuoli, hänen tyttärensä, jonka biologinen isä isämme ei siis ole, muutti meille asumaan ja isä sai huoltajuuden.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että missään tilanteessa seitsemänkymppiset isovanhemmat saisivat alle kouluikäisen lapsen huoltajuuden. Etenkään, kun eivät koskaan ole nähneet edes lasta.
Onko sulla elämä kunnossa? Ei päihde-, rikos- tai mielenterveyshistoriaa? Onko koulutus ja työpaikka? Ja onko asunto sellainen, että mahdutte lapsen kanssa hyvin asumaan siellä eli ei mikään 30 m2 yksiö?
Tätä minullekin vakuuteltiin. Mutta silti stressaa niin paljon.
Elämä on kunnossa, samoin terveys ja talous. Kaikki myös asumisen puolesta ok.
Tämä ei varmastikaan ole oikea paikka hakea vertaistukea. Ensinnäkin tilanne on niin harvinainen, että varmasti joku tunnistaa ja toisekseen täällä päivystää tyyppejä, jotka haluavat tuottaa pahaa mieltä. Kriisikeskus esim, työterveyshuolto, lyhytterapia tai jokin muu vastaava taho olisi varmasti parempi. Jotta voi puhua luottamuksella ja saada tukea.
Lapsen etu on se mikä merkitsee.
Myös lapsen oma mielipide voi vaikuttaa asiaan, vaikka kyseessä olisikin hyvinkin pieni lapsi. Dinä olet lapselle tuttu ja lapsi on asunut kanssasi sekä asuu edelleen. Teillä on mitä todennäköisimmin jo muodostunut lapsen ja vanhemman välisen suhteen kaltainen suhde. Nämä isovanhemmat on lapselle tuntemattomia ja heillä ei ole minkäänlaista suhdetta lapseen. On lapsen etu, että lapsi saa elää tutussa ympäristössä, kun taas isovanhempien luona ei olisi mitään tuttua.
Anna sen lapsen ja oikean perheen olla. Lapsi ei ole sinun.
Vierailija kirjoitti:
Anna sen lapsen ja oikean perheen olla. Lapsi ei ole sinun.
Onhan. Ap on lapsen huoltaja.
Voimaa vaikeaan tilanteeseen.
Ehkäpä nämä puolisosi vanhemmat kokevat, että heillä on jonkinlainen velvollisuus verisukulaisina huolehtia lapsesta. Eivät nyt ymmärrä, että tekevät enemmän haittaa kuin hyvää.
Kaikesta päätellen tilanne todennäköisesti ratkeaa eduksesi.
Tietenkin lapsi oikeiden sukulaisten luo. Miksi kuvittelet että voisit pitää muiden lapsen?