Kaljoittelu parisuhteessa

Moi. Mitä mielessä?

Suostuuko yrittämään kaljottelun vähentämistä? Koita saada osallistumaan kotoa käsin tapahtuviin istuntoihin. Järjestä lapset siksi aikaa hoitoon.

https://www.amazon.com/Addiction-Recovery-Workbook-Powerful-Preventing/…

https://www.amazon.com/Addiction-Recovery-Skills-Workbook-Motivational/…

https://www.amazon.com/Alcoholism-Drug-Abuse-Client-Workbook/dp/1544362…

Olen kääntänyt kiviä ja kantoja, että löytäisin tyytyväisyyttä elämääni. Kahden vuoden terapia on auttanut, mutta silti on tunne että asiat eivät ole hyvin. Tuota kaljoittelua olen seurannut jo 15 vuotta. -ap

Olen eronnut tuollaisesta miehestä. Viimeinen pisara oli kun tulin töistä ja mies oli juopotellut koko päivän ja pyysi sitten että teen ruokaa. Sanoin että tee itse ja keräsin tavarani ja lähdin.

Epäilen, että motivoituisiOn kielitaitoinen, mutta tunnekieli on suomi ja tässä yhteydessä vaatisi ainakin sen.

Harva katuu eroa juoposta, ap. 

Itse en kestänyt katella tommosta. Näin jälkikäteen tulee oikein inhon väreet. Yök. En voi oikein sietää kaljoittelevia ystäviänikään enää.

En voisi olla yhdessä, koska en juo itse lainkaan. Joillekin se ei käy parisuhteessa ja joillekin ilmeisesti sopii että kumppani juo. Lapsille ei hyvä jos usea päivä tai liikaa.

Tähän on niin tottunut, mutta enenevässä määrin tulee mieleen, että ei ole välttämättä ihan joka perheen arkea. -ap

Meillä miehen piti lopettaa työnteko ja ryhtyä kokonaan työttömäksi, niin raitistui.

Työelämä sai hänet juomaan.

Onhan tuo nyt kuitenkin parempi kuin että mies käyttäisi huumeita. Jos miehen on pakko käydä töissä elintason vuoksi, niin miksi et anna hänen nollata päätä?

Työelämä saa miehet juomaan koska työpäivä tai vuoro voi olla totaalisesti henkinen persepano.

Siinä ihminen tuntee itsensä täysin hyväksikäytetyksi ja inhoaa itseään, kun antaa niin halvalla.

Voitko sietää työtöntä miestä?

Selvästihän työelämä ajaa hänet tuohon tilaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen piti lopettaa työnteko ja ryhtyä kokonaan työttömäksi, niin raitistui.

Työelämä sai hänet juomaan.

Onhan tuo nyt kuitenkin parempi kuin että mies käyttäisi huumeita. Jos miehen on pakko käydä töissä elintason vuoksi, niin miksi et anna hänen nollata päätä?

Työelämä saa miehet juomaan koska työpäivä tai vuoro voi olla totaalisesti henkinen persepano.

Siinä ihminen tuntee itsensä täysin hyväksikäytetyksi ja inhoaa itseään, kun antaa niin halvalla.

Meillä mies viiltelee itseään huonojen työpäivien päätteeksi.

Käsissä on puukon viiltoja. Kovaa stressiä ja huonot työolot.

Ei taukoja ja joskus ruokataukoja on mahdotonta pitää. Nälässä joutuu työskentelemään koko päivän.

Miesystävä vuorotyössä ja vapailla juo, jos lapset eivät ole hänellä (on eronnut). En paheksuisi muuten, mutta hän juo niin paljon, että muuttuu negatiiviseksi ja on raskasta seuraa. Alkaa myös muistella parisuhteessa kärsimiään "vääryyksiä", mistä sitten seuraa helposti meidän välille kiistaa. Haluaisin tavata niin että ei otettaisi mitään, mutta tuo juominen on alkanut viedä yhä isomman osan hänen vapaistaan. Parisuhteelle ei jää tilaa.

Jätin miehen joka kaljoitteli viikonloppuisin. Ei riehunut tai aiheuttanut harmia kaljoittelulla. Määrätkin olivat suositusten mukaisia, joskus vähemmänkin. Mies vain meni sellaiseen kuplaan ettei häneen saanut mitään kontaktia. Hän oli myös työpäivän jälkeen kuplassa, mutta ei juonunnt arkisin.

Lapsille ero oli kova.

Mies kuitenkin raitistui, kun lopetti työssäkäynnin. Hän kävi töissä perheen takia. Eron jälkeen keskittyi omaan elämään ja viikonloppuvanemmuuteen.

Nykyään kalastelee ja eräilee. Hyväkuntoisen oloinen mies ja hänellä on myös nuorempi naisystävä, mutta ei lapsia. Vähän harmittaa kun tuli se ero. Hyvä mies noin muuten oli.

Erosin miesystävästä. Kova oli kaljottelemaan. En oo katunut. Olin 4 v hänen kanssaan.

Suosittelen, että olet täysin rehellinen itsellesi.

käy kurkkaamassa hyvakysymys. fi sivusto, sain itse sieltä apua omiin ajatuksiini.

Suosittelen eroa. Monesti se mies kärsii parisuhteessa ja työelämässäkin.

Kaljoittelu on vain oire pahoinvoinnista. Ero usein parentaa molempien elämää suuresti!

On kyllä tuntemuksia, että hukkaamme kumpikin elämäämme. Hyvinkin pitää paikkansa, että juo työväsymykseen, sitten ei jää perheelle tilaa ja lopulta juo tulehtuneiden kotiolojen takia. :( -ap

Vierailija kirjoitti:

On kyllä tuntemuksia, että hukkaamme kumpikin elämäämme. Hyvinkin pitää paikkansa, että juo työväsymykseen, sitten ei jää perheelle tilaa ja lopulta juo tulehtuneiden kotiolojen takia. :( -ap

Suomessa työelämä on tällä hetkellä tosi huono ja sairastuttaa ihmisiä moniin ongelmiin. Alkoholismi on yksi.

Minä luulen että alkoholin poisjättämienn ei auttaisi lopulta todelliseen ongelmaan.

Kun juurikin se olisi työelämän tervehdyttäminen sellaiselle tasolle että ihmisillä olisi hyvä tehdä töitä sopivasti ja sopivalla teholla.

Vierailija kirjoitti:

Jätin miehen joka kaljoitteli viikonloppuisin. Ei riehunut tai aiheuttanut harmia kaljoittelulla. Määrätkin olivat suositusten mukaisia, joskus vähemmänkin. Mies vain meni sellaiseen kuplaan ettei häneen saanut mitään kontaktia. Hän oli myös työpäivän jälkeen kuplassa, mutta ei juonunnt arkisin.

Lapsille ero oli kova.

Mies kuitenkin raitistui, kun lopetti työssäkäynnin. Hän kävi töissä perheen takia. Eron jälkeen keskittyi omaan elämään ja viikonloppuvanemmuuteen.

Nykyään kalastelee ja eräilee. Hyväkuntoisen oloinen mies ja hänellä on myös nuorempi naisystävä, mutta ei lapsia. Vähän harmittaa kun tuli se ero. Hyvä mies noin muuten oli.

Vähän samoin kävi meillä. Mies oli jo aika pitkälle alkoholisoitunut, kun viimein erosimme. Muutaman vuoden päästä hän oli taas raitistunut, mutta ei absolutisti, ja hoitaa kaikki velvoitteensa. Ei hän enää minua huoli, kun olin aika tyly erossa. Minulla on uusi mies. Hyvä, mutta aivan kädetön missään miesten töissä. Exältä pitää yhä kysyä neuvoja.