Vanhempi on katkera ja kateellinen lapselleen, kokemuksia?
Olen otsikon mukaisessa tilanteessa ja tämä todella raastaa. Onko kohtalontovereita?
Taustatiedoksi: ostimme vähän aikaa sitten kumppanini kanssa ensiasuntomme, omakotitalon. Olin ensin iloinen talon ostosta, mutta melkoinen tunnelmantappaja oli se kun toinen vanhempani tokaisi päin naamaa olevansa katkera ostamastamme talosta. Koska talo on hienompi kuin vanhempieni talo. Toinen vanhempani taisi ottaa möläyttelijävanhemman puhutteluun, koska jälkikäteen tuli selittelyä "eikun kyllä mä oikeesti olen iloinen teidän puolesta". Mutta sitten sukujuhlissa sukulaisten kuullen täräytti taas tämän saman valituksen, kuinka on katkera ja kateellinen talostamme. Sukulaiset menivät hämilleen tästä, tuli aika kiusallinen hiljaisuus kun kukaan ei oikein tiennyt mitä tuohon pitäisi vastata.
Kyseinen vanhempi on muutenkin ollut kovin ankara ja joskus häijykin minua kohtaan, pieniä esimerkkejä olisi vaikka kuinka mutta en nyt osaa tähän aloitukseen sellaista kirjoittaa. Olen varmaan lapsellinen, mutta minusta tuntuu että innostus uudesta asunnosta on tämän takia mennyt aivan piloille. En osaa iloita esim. uuden asunnon sisustamisesta tai edes ajatuksesta, että minulla on vihdoinkin rakkaan kumppanin kanssa yhteinen oma koti eikä jotain vuokraluukkua.
Kommentit (8)
On kokemuksia. Omatkin vanhemmat häijyjä, kateellisia, rasisteja ja äänestävät Hakkaraista. On tosi inhottavaa todeta, että omat vanhemmat on ikäviä tyyppejä.
Tsemppiä, nauti talosta ja iloitse ja kannusta omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena samassa tilanteessa. Katkeruus oli myös sisaruksilla ja heidän puolisollaan. Otin asiaa sellaisen kannan että elän omaa elämääni ja en välitä näiden sukulaisten mielipiteistä. Nyt vuosien jälkeen huomaan että tein ihan oikein. Älä siis anna muiden katkeruuden ja kateellisuuden estää sinua elämästä omaa elämääsi.
Kiitos viestistäsi, pitäisi oppia paremmin olemaan välittämättä muiden mielipiteistä. Myös tällaisessa tilanteessa, kun läheisen mielipide loukkaa ja satuttaa. Olen pohtinut omaa resilienssiäni ja kuinka sitä saisi parannettua.
AP
Minulla on kateellinen äiti. Esimerkiksi jos olen lihonut hän on iloinen siitä ja jos olemme olleet shoppailemassa, kahden koon välillä ehdottaa suurempaa, ja ostanut minulle lahjaksi esim XL koon housuja. En ole niin iso, mutta ilmeisesti siksi että olisi lihomisen varaa?
Olen muutaman kerran avautunut hänelle isoista päätöksistä esim asumisen suhteen ja hän on kannustanut tekemään väärän päätöksen. Harmittelen tosissani, että en kuunnellut itseäni. Nykyään syyllistää minua siitä että en kerro asioitani.
Vierailija kirjoitti:
On kokemuksia. Omatkin vanhemmat häijyjä, kateellisia, rasisteja ja äänestävät Hakkaraista. On tosi inhottavaa todeta, että omat vanhemmat on ikäviä tyyppejä.
Tsemppiä, nauti talosta ja iloitse ja kannusta omia lapsia.
En tiedä äänestäisikö vanhempani Hakkaraista, mutta ikävä tyyppi kyllä on. Esimerkiksi kommentoi toisista ihmisistä rumasti. Kutsui lukioajan poikaystävääni läskipääksi ja pizzanaamaksi.
AP
Vasta vanhemmiten olen huomannut, miten sairasta äitini asenne minua kohtaan on. Itse olen iloinen kaikesta, mitä oma lapsi saavuttaa ja tulen olemaan iloinen aina. Jotenkin nuorempana luulin, että kateus ja muut negatiiviset tunteet voi kuulua asiaan vanhempi-lapsi suhteessa tai että itse olisin syyllinen niihin osittain.
Mun äitini sotkee meillä tahallaan on kateellinen myös opinnoistani ja työpaikastani.
Tulipa mieleen esimerkki vastaavasta, kun kotimme alkoi olla valmis, vaiheessa kuitenkin vielä, ja äiti tuli sitä sisältä katsomaan, seisoi tuossa olohuoneen ikkunoiden edessä ja minä siinä muutaman metrin päässä 2kk kuopus sylissä ja 1,5v esikoinen pyöri siinä mukana niin mitäpä se äiti tuumaa minulle? No, toteaa tietysti, että "on tämä kyllä liian hieno sinulle".
Menin sanattomaksi.
Terveisiä vain sinne yläkertaan, mieleen jäi.
Olin nuorena samassa tilanteessa. Katkeruus oli myös sisaruksilla ja heidän puolisollaan. Otin asiaa sellaisen kannan että elän omaa elämääni ja en välitä näiden sukulaisten mielipiteistä. Nyt vuosien jälkeen huomaan että tein ihan oikein. Älä siis anna muiden katkeruuden ja kateellisuuden estää sinua elämästä omaa elämääsi.