Ahdistuneisuushäiriö ottamassa valtaa vuosien jälkeen.

Aina ollut ahdistuneisuuteen, alakuloisuuteen, masentuneisuuteen taipuvainen. Mulla on kaksi alakouluikäistä lasta ja heidän isästään erosin 4 vuotta sitten. Sittemmin yksi pitempi parisuhde takana ja yksi puolen vuoden suhde jossa minut jätettiin kylmästi kuin nalli kalliolle. Kummatkin suhteet oli loppupeleissä myrkyllisiä, en ollut oma itseni kummassakaan. Viimeisimmän suhteen myötä usko itseeni ja toisiin horjui pahasti, annettiin siis uskoa että loppuelämän juttu, puol vuotta mua siinä kusetettiin ja käytettiin hyväksi ja ilmoitus suhteen loppumisesta tuli niin puun takaa, ja lopulta selvisi että mies oli löytänyt uuden, paremman. Lopetin hormonaalisen ehkäisyn samassa rytäkässä ja se on tuonut mukanaan paljon ailahtelevuutta.

Minulla todettiin 15 vuotta sitten PCOS ja sen oireet on selkeästi pysyneet poissa yhdistelmäehkäisypillereiden myötä koska nyt ne ovat neljässä kuukaudessa palaneet rytinällä. Ahdistaa, väsyttää, mielialat heittelee, kärsivällisyys aivan nollissa, en kestä kuulla / nähdä lapsiani, he vievät pelkällä olemassaolollaan mun kaikki voimat. Ärhentelen heille vaikka lapsraukat täysin viattomia...

Lapset on normaalisti isällään vain joka toinen viikonloppu mutta nyt koulujen lomilla, Luojan kiitos, edes vähän pidempiä aikoja. Tiedostan itse olevani tällä hetkellä todella huono vanhempi ja häpeän sitä että toivoisin tällä hetkellä että heitä ei olisi. Silti ikävöin heitä nyt kun ovat olleet 3 päivää isällään.

Tukiverkkoja ei ole, ystäviä yksi tai kaksi... oon aivan hukassa ja rintaa puristaa, en tiedä mistä lähtisiä apua hakemaan... auttaisiko joku hormoni kun selkeesti hormonit aivan sekaisin?

Työni hoidan ja liikuntaa harrastan lähes päivittäin. Lapsilla on myös ruokaa ja vaatteita, ns. perustarpeet hoidettu mutta välittävä ja rakastava äiti on nyt hukassa.

En oikein tiedä mistä tätä vyyhtiä lähtisi purkamaan. Yksinäinen olen, se nyt on selvää, koko pitkä juhannusviikonloppu mennyt itsekseen kun se yks tai kaks ystävää töissä / perheensä kanssa. Toki olen myös nauttinut siitä että on ollut aikaa itselle enkä ole ollut vastuussa kuin lemmikkigerbiilistä.