Te jotka olette eläneet vaikka 70-luvulla niin osattiinko silloin odottaa tulevaisuuden asioita?

Joo, Orwellin 1984, lukiossa vuonna 1975 ajattelin,  että onpa pitkällä tuokin aika, mutta nyt on meilläkin  kadut ja kulmat  kameroita täynnä.  Minusta näköpuhelimen ajatus oli järjetön koska telkkarit painoivat 35 kg ja näyttöä ei voi pienentää.

Silloin osattiin arvostaa hyviä stereo kaiuttimia, kuten Tandberg  ja B&O  tai  B&W  Levysoitin oli NAD.

Nykyään kellään ei ole kunnon kaiuttimia - kuulokkeet tai yksi pönttö  Stereovaikutelma on poissa ja basso kumisee.

Erkki Merkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häkellyttävän pöljä kysymys. Mitä asioita sinä ap osaat nyt 2020-luvulla kaivata tulevaisuuden musiikista ja elämäntyylistä?

 

Nyt ei olekaan niin helppoa mutta aikoinaan ei ollut vaikea ennustaa että pian tulee älypuhelimet ja sähköautot.

Eli kun helposti ennustit että tulee älypuhelimet niin otit exitin Nokiasta ja löit kaikki omat, vieraat, lainatut ja varastetut fyrkat Applen osakkeisiin?

Elin 80-luvulla peräkylässä, jossa useimmat nuoret kuuntelivat jotain Kake Randelinia. Olin turhautunut siihen, miten vaikeata oli kuulla ja saada hyvää musiikkia, jopa tietoa siitä oli hankala saada. Kun luin Hanoi Rocksin haastattelun ennen niiden ensisinkun julkaisua, tiesin saletisti, että tulen rakastamaan yhtyettä ja heidän musiikkinsa kuulemisen odottelu oli hermojaraastavaa, kun en ollut varma satunko olemaan radion ääressä oikeaan aikaan. Ajattelin, että maailmaan tarvitaan helpompi keino. Silloin 14-vuotiaana koko systeemi tuntui kivikautiselta huomioiden, miten pitkälle kaikessa turhassa oli päästy. Että joo, kyllä se tuntui siltä, että maailmasta puuttui jotain olennaista. 

Harmittaa ihan hiivatisti tämä tyhjiö, kun Kay Maer German ei ole vielä syntynyt!  Ai hitto että on mälsää.  Kaikki on ihan harmaata ja masentavaa ja kun tietää, että siihen menee vielä pitkä aika.  Miksi pitää elää näin vanhassa ajassa!

70-luvulla toivottiin, että Neuvostoliitto ei hyökkää Suomeen. Kaikki NL:n toimintaan liittyvät uutiset aiheuttivat huolta - syystä. Paras visio tulevaisuudesta oli itsenäinen Suomi.

Kyllähän esim. 1980-luvulla yhä enenevässä määrin alettiin ennustella Neuvostoliiton romahtamista. Ja myös USA:n. Ja lähellä se kävikin että myös USA olisi siihen kilpavarusteluun nääntynyt, lähempänä varmaan kuin nyt ymmärretään. Muistan paljon illanviettoja, joissa maailmantilannetta pohdittiin porukalla ja yllättävän moni osui oikeaan. Suomalaiset luki silloin paljon lehtiä ja tietoa oli.

Huvittavinta tässä on se, että nykyään ajatellaan jotenkin, että Suomesta ei olisi saanut puolueetonta tietoa ja että kaikkea N-liittoon liittyvää hyssyteltiin. Saattoi jotkut poliitikot hyssytelläkin, mutta kyllä tietoa sai, ja tavallisten kansalaisten puhumista ja pohtimista ei kahlinnut kyllä mikään. Kun taas nykyään, jolloin muka pitäisi jotenkin olla sitten vapaampaa, niin somessa (johon ne keskustelut ovat siirtyneet) voi olla äärettömän hankalaa saada erimielisiä mielipiteitä läpi. Ne ilmoitetaan asiattomiksi ja sensuroidaan. Sillä tavalla sananvapaus on heikentynyt nykypäivänä, vaikka netin piti olla vapaa väylä tavalliselle kansalaiselle sanoa mielipiteensä ja jopa vaikuttaa.

Muistan kuinka yliopistolla viestinnän kurssilla vielä 2000-luvulla hehkutettiin netin autuuutta. Kuinkas on käynytkään? Valta pakenee taviksilta aivan kuin hyvät asuinalueet mustilta ihmisiltä. Kun muuttaa paremmalle ja turvallisemmalle alueelle, alueen ihmiset (ne jotka loivat sen 'paremman ja turvallisemman' asuinympäristön) muuttavat pois. Ja kohta asut taas rauhattomalla ja rähjäisellä alueella. 

Tottakai ymmärrettiin että kehityksen vauhti kiihtyy yhä nopeammaksi.

Aikoinaan 1980 hehkutettiin taloudellisen liberalismin nimeen. Silloinhan alkoi Suomen uusi oikeistolaistuminen toden teolla vauhtiin. Yksityistäminen varsinkin oli taikasana. Sen myötä hintojen piti aleta, toiminnan tehostua, palveluiden ja tuotteiden parantua kun kilpailu lisääntyisi, kerta kaikkiaan kuluttajien onnela. Epäterveet yritykset putoaisivat pois ja jäljelle jäisi...niin, mitä tai kuka silloin jää ihmisiä rahastamaan?

Olihan silloinkin niitä, jotka sanoivat ettei toimi, niin oikestossa kuin tietenkin vasemmistossakin, mutta heidät leimattiin dinosauruksiksi ja vähintään kommunisteiksi. Mutta kyllä heidän varoituksissaan oli paljon totuutta. Yksityistäminen sopii vain joillekin aloille ja silloinkaan ei ole ollenkaan varmaa, että toiminta olisi tehokasta tai että hinnat putoaisivat tai että palvelu ja tuotteet paranisi. Kaikkea muuta. Jos ei toiminut kommunismi, niin ei myöskään talousliberalismi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän esim. 1980-luvulla yhä enenevässä määrin alettiin ennustella Neuvostoliiton romahtamista. Ja myös USA:n. Ja lähellä se kävikin että myös USA olisi siihen kilpavarusteluun nääntynyt, lähempänä varmaan kuin nyt ymmärretään. Muistan paljon illanviettoja, joissa maailmantilannetta pohdittiin porukalla ja yllättävän moni osui oikeaan. Suomalaiset luki silloin paljon lehtiä ja tietoa oli.

Huvittavinta tässä on se, että nykyään ajatellaan jotenkin, että Suomesta ei olisi saanut puolueetonta tietoa ja että kaikkea N-liittoon liittyvää hyssyteltiin. Saattoi jotkut poliitikot hyssytelläkin, mutta kyllä tietoa sai, ja tavallisten kansalaisten puhumista ja pohtimista ei kahlinnut kyllä mikään. Kun taas nykyään, jolloin muka pitäisi jotenkin olla sitten vapaampaa, niin somessa (johon ne keskustelut ovat siirtyneet) voi olla äärettömän hankalaa saada erimielisiä mielipiteitä läpi. Ne ilmoitetaan asiattomiksi ja sensuroidaan. Sill

Tuo on totta! YYA-aikakaudella tavallisten ihmisten arkinen puhe oli paljon estottomampaa. Ei ollut monia tabuaiheita. Varsinkin Neuvostoliittoa mätkittiin surutta. Meillä oli koulussakin opettaja, joka ei sanojaan säästellyt. Nykyisistä tabuaiheista revittelevä opettaja olisi äkkiä entinen opettaja. Telkkarissa ei kyllä itänaapuria solvattu, joissain painotuotteissa kyllä.

Pystyn keksimään vain yhden poikkeuksen: kristinusko. Se oli aihe, jota piti käsitellä pienellä kunnioituksella. Nykyäänhän joutuu cancelouduksi, jois sanoo kristinuskosta positiivisia asioita.

Muistan kuinka tieteenkuvalehdessä oli juttu hammaspuhelimesta. Eli siis jonkinlainen kaiutinsysteemi, joka kiinnitettiin poskihampaaseen ja jolla pystyttiin soittamaan ja vastaanottamaan puheluita. Ajattelin silloin, että mikä loistava idea ja tuo on varmasti tulevaisuus. Nyt naurattaa. 😄

Silloin oltais naurettu oikeen kunnolla jos joku olisi ihan pokkana selittänyt että meille tulee pienet litteät älylaitteet jotka toimivat samaan aikaan muun muassa laskimena, kamerana, karttana, elokuvien katseluun, musiikin kuunteluun, lukemiseen, ja niin edelleen... Ei ois kukaan uskonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvostoliittoa pidettiin silloin ikuisena. USA oli pahapahapaha.

Oli itsestään selvää että kaikki olivat valkoisia. Ei muunlaista osannut ajatella.

Toki oli joitain scifivisioita, mutta harva niistäkään on toteutunut.

Lentävät autot eivät ole yleisiä vieläkään, jne.

 

Neuvostoliiton romahdusta kukaan ei varmaan osannut odottaa, vaikka se oli yleisesti tiedossa, että siellä oli tosi köyhää, mikä kertoi talouden toimimattomuudesta. Mielestäni Usaa ei pidetty pahana, vaan ihailtiin. 

Koulussa luettiin jonkin verran tulevaisuuteen sijoittuvia tarinoita. Muistan ajatelleeni, että en halua elämän muuttuvan kuvausten suuntaan. 

 

Äärivasemmisto ihaili Neuvostoliittoa ja piti Yhdysvaltoja pahana. Äärivasemmistoa oli paljon YLE:n toimittajissa. Jostain syystä oikeastaan kukaan ei muuttanut Neuvostoliittoon, joten ilmeisesti vasurit tiesivät puhuvansa sontaa.

Mua harmittaa aivan älyttömästi kun Junatohvelien Kehtolaulua ei ole vielä keksitty! Ajatelkaa, vielä kymmenen vuotta meidän pitää yrittää nukuttaa omat lapsemme, miettikää mikä taistelu joka ilta. Jos saisin lapseni 30-luvulla niin heittäisin vain Junatohvelien kaikututin Kehtolauluineen lapsen suuhun ja lapsi nukahtaisi silmänräpäyksessä. On tämä elämä niin epäreilua!

70-luvulla olin nuori. Enimmäkseen ihmiset olivat duunareita ja pienituloisia. Töihin mentiin ilman koulutuksia ja palkat oli pieniä. Joku 2000-luku kuulosti jo lukuna utopistiselta. Ruoka oli yksinkertaista, tyyliin perunaa ja kastiketta tai perunakeittoja. Salaatteja ei juurikaan näkynyt ruokapöydissä. Punajuurta ja suolakurkkua lisäkkeenä. Elämä oli yksinkertaista eikä ollut suuria tuloeroja niin kuin nykyään. Töitä tehtiin talkoilla. Maaseudulla vielä varmaan nykyäänkin tehdään ja ollaan yhteisöllisiä. Oi niitä aikoja, varsinkin nuoruusaikoja. -70v

Vierailija kirjoitti:

Elin 80-luvulla peräkylässä, jossa useimmat nuoret kuuntelivat jotain Kake Randelinia. Olin turhautunut siihen, miten vaikeata oli kuulla ja saada hyvää musiikkia, jopa tietoa siitä oli hankala saada. Kun luin Hanoi Rocksin haastattelun ennen niiden ensisinkun julkaisua, tiesin saletisti, että tulen rakastamaan yhtyettä ja heidän musiikkinsa kuulemisen odottelu oli hermojaraastavaa, kun en ollut varma satunko olemaan radion ääressä oikeaan aikaan. Ajattelin, että maailmaan tarvitaan helpompi keino. Silloin 14-vuotiaana koko systeemi tuntui kivikautiselta huomioiden, miten pitkälle kaikessa turhassa oli päästy. Että joo, kyllä se tuntui siltä, että maailmasta puuttui jotain olennaista. 

En usko, että silloin ajattelit ihan noin.  Se vain tuntuu nyt siltä, mutta kyllä silloin elettiin ihan ajassa niin kuin aina, sitä on aina mielestään kehityksen kärjessä niin kuin tietysti itse asiassa onkin.

Oikeastaan huvittaa kirjoituksesi.  Ikään kuin nuorisomusiikki olisi se tärkein asia maailmassa ja se, kuinka helposti sitä pystyi kuuntelemaan.   "...miten pitkälle kaikessa turhassa oli päästy..."

Itse asiassa kaikessa oikeasti tärkeässä oli päästy jo 80-luvulla hyvin, hyvin pitkälle.  

Ihmiset tosiaan luulee nykyään, että Neuvostoliitto olisi ollut joku tabu meillä.  No ei ollut.

Jo 60-luvulta lähtien Inturist vei Suomesta turisteja Tallinnaan ja Leningradiin.  Omin silmin pystyi näkemään, miten asiat oli, vaikka niitä yritettiin peitellä ja puolustella.  Se kurjuus ja rääsyisyys iski kyllä heti silmään.  Vain kovimmat kommarit yritti olla kuin ei näkisi tai yrittivät seli-seli-selitellä.  Nekin kyllä vei naisille nailoneita ja lapsille purukumia, eli jakoivat länsimaista hapatusta itänaapurin hekin.

Kansan keskuudessa ei ollut minkäänlaista sensuuria.  Ketään ei viety mihinkään kuulusteluihin eikä minnekään, vaikka olisi mitä sanottu ja arvosteltu.  Kouluissa ei käynyt tarkastaja seuraamassa, mitä opettajat lapsille puhuivat.  Kommarit jauhoi omaa sontaansa, mutta sille sai vapaasti nauraa jos nauratti.

Kommaritkin taisi olla kommareita siksi, kun se oli kivaa eikä kukaan oikeasti halunnut tänne naapurin meininkiä.  Mukavaahan se oli kun oli juhlia ja kokouksia ja matkoja ja leirejä ja kaikkea hauskaa yhdessäoloa, ei tarvinnut kumminkaan pelätä, että tosissaan se systeemi tänne tulee.  Appiukko oli kova kommari ja ajoi taksia.  Siis oli yksityisyrittäjä, mikä ei aatteeseen olisi sopinut ollenkaan, mutta kaikkihan oli sovellettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Elin 80-luvulla peräkylässä, jossa useimmat nuoret kuuntelivat jotain Kake Randelinia. Olin turhautunut siihen, miten vaikeata oli kuulla ja saada hyvää musiikkia, jopa tietoa siitä oli hankala saada. Kun luin Hanoi Rocksin haastattelun ennen niiden ensisinkun julkaisua, tiesin saletisti, että tulen rakastamaan yhtyettä ja heidän musiikkinsa kuulemisen odottelu oli hermojaraastavaa, kun en ollut varma satunko olemaan radion ääressä oikeaan aikaan. Ajattelin, että maailmaan tarvitaan helpompi keino. Silloin 14-vuotiaana koko systeemi tuntui kivikautiselta huomioiden, miten pitkälle kaikessa turhassa oli päästy. Että joo, kyllä se tuntui siltä, että maailmasta puuttui jotain olennaista. 

Kyllähän Suosikkia luettiin ja levyjä ja kasetteja ostettiin lähikaupungista tai tilattiin ulkomailta. Itse asuin reilun 10000 asukkaan kaupungissa ja sielläkin oli levykauppa eikä myynnissä ollut pelkkää Randelinia tai Junkkarista. He myös tilasivat sinne pyynnöstä.

Robotit, itsestään ajavat autot, tekoäly, neuraaliverkot jne. Varhaista teknologiaa ja tutkimusta ollut olemassa jo kymmeniä vuosia. Näitä odotti 80-luvulla...Alkaa olla moni asia arkipäivää, kiitos suorittimien koon, tehon ja muistinmäärän...

Vierailija kirjoitti:

Ne asiat, mihin meitä peruskoulussa 1970-luvulla koulutettiin, on monilta osin osoittautuneet turhiksi. Esimerkiksi:

- en ole luistellut tai hiihtänyt vuosikausiin, ainakaan 10 vuoteen, en muista milloin viimeksi, en tykkää

- en ui uimahalleissa, en tykkää kylmästä vedestä, jos haluan uida lähden tropiikkiin

- en keitä mitään niitä ruokia, joita köksätunnilla opeteltiin, ostan valmiina

- en tee mitään käsitöitä, ei ole aikaa eikä innostusta, ostan valmiina

- en ole puhunut saksaa ainakaan 10 vuoteen, ei sitä tarvi missään, ja saksan taitokin on niin niin rapistunut, että helpommin pärjää Saksassakin englanniksi

- en ole puhunut ruotsia ehkä koko elämäni aikana oikeasti elävässä tilanteessa yhtään missään, ruotsin taito on jo rapistunut ihan surkeaksi, enää edes pystyisi, englanniksi pärjää hyvin

Mistä on ollut elämässä iloa ja hyötyä: matikka, fysiikka, kemia, biol

Paljon samaa mulla paitsi: Vaikka en kokkaa samoja ruokia kun köksän tunneilla, on perusruuan valmistustaidot ihan tarpeellisia varmaan itse kullekin.  Jotain hyötyä voi olla vaikka kokkaisi vähän eri ruokia tai eksoottisempia ruokia.  Ostan puolivalmisteita ja valmisruokiakin,  mutta joka päivä kuitenkin kokataan joku ihka oikea ruokakin. Muinaisia köksäntunteja muistelen naurulla.  Nyt olisi kiva nähdä niitä kun ihan perussiivoustaitoja käytiin läpi tyyliin "Nämä ovat siivousvälineet". No mutta ei pahitteeksi varmaan nykyajan koululaisillekaan.  

Huvittavaa kun jengi luulee monesti,  että ihminen, joka ostaa valmisruokia ei kokkaa kotona lähes koskaan.  Olen huomannut tuonsuuntaisia ajatuksia jollain olevan. 

Vaatteita ei mun sukupolvelaiset (synt.  70-luvulla)  enää oikein tehneet tai ommelleet. Itseasiassa ei edes äitini,  joka kuitenkin aika perinteinen on ollut.  Kai vaatteet muualla kun maaseudulla lähinnä ostettiin kaupoista jo 70- ja 80-luvvuilla. Joku napin ompelutaito ehkä ollut hyödyksi,  mutta eipä muuten.  En halveksi kuitenkaan ompelutaitoa,  mutta lähinnähän se on nykyään harrastus ja saakin olla.

Listassasi en ymmärtänyt kuvaamataitoa.  Sitä en ole tarvinnut kylläkään. Ilman selviäisi hyvinkin.  Ei mielestäni kädentaitoja tai luovia aineita pitäisi poistaa,  mutta ne voisi jäädä sinne ala-asteelle ja olla valinnaisia myöhemmin.  Musiikkikaan ei välttämätön mutta mielestäni hauska aine,  kun lähinnä musiikin kuuntelua ja pidän ite musiikista. 

Ja mitä tulee liikuntaan.  Kaikki ei tykkää nokkaansa pistää ulos pahemmin talvella ja joillekin riittää ihan pakko kävely silloin tällöin. 

Tosiaan,  yksi hyvä kieli on hyvä olla vähintään suomen lisäksi ja jos vain yhden valitsee varmaan hyödyllisin se englanti. 

Kyllä ihmiset voisivat saada itse valita asiat,  jotka kokee hyödyllisiksi ja tarpeellisiksi juuri omassa elämässään,  vaikka tietenkin kaikki taidot on yleensä vain plussaa. 

Kokki- ja käsityötuntien ideana on varmaankin se, että osaisit ylipäätään tehdä jotain käsilläsi tai omaisit jonkilaiset perustaidot ruoanlaitossa. Osa jengistä on nykyään niin avutonta, ettei osaa edes lamppua vaihtaa saati vasaraa kädessä pitää.

Kuvaamataito, musiikki ja liikunta. Niitä ei pitäisi arvostella lainkaan. Todistukseen riittäisi merkintä suoritettu. Joku on luontaisesti lahjakas piirtämään, laulamaan tai juoksemaan, toinen ei. Oli todella ärsyttävää, kun en osannut piirtää enkä osaa edelleenkään yli 30 vuoden jälkeen. Jos joku haluaa jatko-opiskelupaikkaa varten todistukseensa numeron, niin se voisi koskea pelkästään valinnaisia kursseja. 

Ruotsia en ole tarvinnut lukion jälkeen kertaakaan, paitsi yliopistossa, kun oli pakko suorittaa virkamiesruotsi...