Miksi yksinhuoltajat edes etsitte vakavaa suhdetta?
Kun te ette kuitenkaan ole valmiita panostamaan siihen uuteen suhteeseen, vaan uuden kumppanin pitää mukautua sinun ja lastesi elämään ota tai jätä-periaatteella hänen tullessa prioriteeteissa taka-alalla. Eikö tuo ole sama etsiä vain sitä satunnaista hupiseuraa tai sitten ei seuraa ollenkaan, jos suhteen lähtökohtana on se, että sinä sanelet sen ehdot ja piste.
Kommentit (31)
Aika sama kuin että miksi ap on täällä tuhlaamassa happea
Vierailija kirjoitti:
En ole yh, meillä on yhteishuoltajuus ja lapset vuoroviikoin. Enkä kyllä seurustele, lähinnä fwb suhde erään miehen kanssa. Ja kyllä se on se mies joka aina ehdottaa tapaamista. Ja lähes aina minä suostun, jos vain pystyn. Eli en nyt ymmärrä. Lapsiviikolla ne lapset saattaa tulla mukaan sinne kahville, jätskille tms, tai ne jää kotiin, on jo koululaisia. Pannaan sitten illalla kun lapset nukkuu, ihan niinkuin niissä ydinperheissäkin. Tai itseasiassa pääosin vain kun lapset ei ole täällä. Ei tämä järjestely tunnu miestä haittaavan. Ja tänne ei ole muuttamassa, niinkuin ei kukaan mies, jos minusta on kiinni.
Tämä kuulostaakin järkevältä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sinulle kuuluu. Onko mennyt poikki oman yh-justiinan kanssa ja nyt et löydäkään uutta naista joka sinut huolisi?
Ihan hyvää kuuluu, kiitos vaan kysymästä. Minä olen vakaassa parisuhteessa ollut jo 11 vuotta. Lähinnä tein tämä aloituksen seurattuani joidenkin tuttujeni parinetsintää ja minä en ikinä sellaiseen alentuisi mitä nuo yh:t uusilta kumppaneilta odottaa.
Ap
Niin se vaan on, että lapset ovat etusijalla.
Saavathan me ollakin. Ei myöskään kannata odottaa löytävänsä ihmistä, joka haluaa sinusta muutakin kuin seksiä. Tai saa toki sitäkin odottaa, mutta turha siitä on sitten ruikuttaa.
Rakastuimme ja perustimme perheen. Mitä ihmeellistä siinä on?
Mun mieheni ei olisi ikinä tyytynyt mihin tahansa vaan sai rinnalleen fiksun, aikaansaavan ja oma-aloitteisen siron ja hoikan ok näköisen naisen. Sattumalta mulla oli lapsia, so what? He jumaloivat miestäni koska tämä oli heille hyvä isä ja nykyään jo isoisä heidän lapsilleen. Yhteinen kuopus ei ole vielä perheellinen.
Ja minä olin se joka toi endin rahaa tähän suhteeseen...
Vierailija kirjoitti:
Eronneen ei pitäisi etsiä uutta suhdetta, se on myrkkyä lapsille. Etsikää uusi vasta kun lapset lentää pesästä.
Lisääntyminen vaatii itsekkyyttä. Siksi vanhemmat ovat itsekkäitä.
Normaali aikuinen mies ymmärtää sen että lapsista on pakko huolehtia ja kaikki muu tulee sen jälkeen. Ja yleensä siinä ei ole kyllä mitään ongelmaa. Eihän parisuhde vaadi sitä että täytyy olla kuin kiinni kasvanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronneen ei pitäisi etsiä uutta suhdetta, se on myrkkyä lapsille. Etsikää uusi vasta kun lapset lentää pesästä.
Lisääntyminen vaatii itsekkyyttä. Siksi vanhemmat ovat itsekkäitä.
Taitaa olla juuri toisinpäin. Kun olet vanhempi, et voi ajatella vain itseäsi, vaan pitää miettiä myös lasten parasta.
Vierailija kirjoitti:
Normaali aikuinen mies ymmärtää sen että lapsista on pakko huolehtia ja kaikki muu tulee sen jälkeen. Ja yleensä siinä ei ole kyllä mitään ongelmaa. Eihän parisuhde vaadi sitä että täytyy olla kuin kiinni kasvanut.
Mutta sitten alkaa hirveä kitinä, jos onkin suunnittelut omia menoja, kun voisikin olla yhteistä aikaa. Aina joudut tanssimaan elämäsi aikataulut toisen sanelun mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt. Jo vuoroviikkovanhempienkin kanssa normaali seurustelusuhde on mahdottomuus, koska uusi kumppani joutuu nielemään kaikki kumppanin ja tämän exän asettamat aikataulu- ja muut ehdot sellaisinaan. Seurustelin vähän aikaa vuoroviikkoisän kanssa enkä toiste tee samaa virhettä.
Vela-nainen 41
No minkä sille voi, että lasten kanssa tulee vähän erilaiset aikataulut? Ei niitä lapsia voi minnekään säilöönkään viedä. Kyllähän monella on hankalat työajatkin, ja kyllä niihinkin mukautua täytyy.
Eikä tuossa vaadita toista osapuolta mukautumaan mihinkään - on täysin vapaaehtoista olla suhteessa, ja on täysin vapaaehtoista seurustella vuoroviikkovanhemman kanssa. Se lapseton osapuoli voi ihan yhtä lailla kertoa itselleen sopivat aikataulut, ja sitten näitä sovitellaan yhteen, mikäli motivaatiota löytyy. Jos ei löydy, on ehkä viisaampaa jatkaa erillään.
No en tiedä mistä ap:lla tuo ajatus, että yksinhuoltaja "sanelee ehdot". Onko ap:n mielestä kaikki yh:t käytöstavattomia juntteja? Vai onko eri juttu, jos haluaa viettää lastensa kanssa aikaa eikä voi silloin nähdä kuin että joku käy vuorotöissä tai harrastaa vaikka jotain urheilua tai musiikkia. Saneleeko silloin toisen työ tai harrastus ehdot? Itsekin harrastan sen lisäksi että minulla on lapsia. Jos ei olisi lapsia, harrastaisin ja matkustelisin vielä enemmän. Kyllä ihmiset aina saavat aikansa kulumaan ja tehtyä itsensä kiireisiksi. Vain käytöstavaton moukka olettaa, että suhteessa mennään toisen ehdoilla. Näitä eronneita isejä kullannuppuineen on tullut vastaan ja tapailu on loppunut ennen kuin on ehtinyt edes alkaa. Onneksi joillain on sentään vielä käytöstavat.