Onko työkaverit sulle vaan työkavereita?

Riippuu työkaverista. 

Kyllä on.

Työkaverit ovat työkavereita. Yksityiselämääni liittyy valtavasti sellaisia asioita, joista en ole koskaan puhunut työkavereille mitään ja tuskin puhunkaan. Joidenkin työkavereiden kanssa olen painanut hommia jo 20 vuotta ja jollain kaveritasolla tunnen heidät hyvinkin, mutta pidän kyllä selvän rajan siinä, mistä asioista heidän kanssaan avoimesti puhun ja mistä en. Oletettavasti he tekevät ihan samoin.

Tosiaan, riippuu työkavereista, mutta kaikkien kanssa ns hyvät välit ja joidenkin kanssa yhteyttä myös työajan ulkopuolella.

Ja sitten on joku, pari, varsinkin 1-2 joiden kanssa läheisemmät.

Oon ollut reilu puoli vuotta nyt nykyisessä työpaikassa, joten kyllä.  Ja sellaisena haluaisin heidät pitääkin.  Töissä kuitenkin näen heitä 40 tuntia viikossa, saa olla jo todella syvää sielunkumppanuutta että jaksaisi vielä vapaa-ajallakin niitä naamoja katsella

En pidä yhteyttä vapaalla, työkaverit on vaan työkavereita.

Näin on, terveisin it-alan firman vaihtaja.

Riippuu työkaverista. Pari on sellaista, että näemme kesälläkin.

Tehdään kaikenlaista myös vapaalla

He ovat minulle instrumentteja omien päämäärieni saavuttamiseksi. Ei muuta.

Joo. Paitsi Yksi on salainen ihastus 😘

Vain työkavereita. Ei ole kohta 30-vuotisen työuran aikana sattunut yhtään sellaista tyyppiä työkavereihin, että olisi sen enempää ystävystytty.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Paitsi Yksi on salainen ihastus 😘

Hopeakettu täysvalkoisissa!

Se on kaikilla näin!

Parempi pitää työkaverit työkavereina, sen olen oppinut 25 vuoden aikana. Toki noihin vuosiin mahtuu pari ystävystymistäkin, mutta ne ovat ihania poikkeuksia kun löytää jonkun jonka kanssa on ihan todella syvästi samalla aaltopituudella.

Pääosin on joka tapauksessa parempi että rajat pysyvät, koska on niitäkin juttuja nähty että se "ystävyys" onkin sitten koetuksella ja tulee kamalia pettymyksiä kun toinen vaikka ylenee ja toinen junnaa omasta mielestään paikallaan jne. ja alkaakin p**kottamaan selkään. 

En muutenkaan myöskään lähtökohtaisesti halua, että työkaverini tietävät liikaa muusta elämästäni. Tavallisia pintapuolisia asioita toki jaetaan jotta kahvitauolla ei tarvitse olla hipihiljaa, mutta siis siihen jutusteluun riittää vaikkapa perhekoko, lemmikit, harrastukset ja sen tyyppiset. En todellakaan ala avautumaan mistään sen kummemmasta työkavereilleni. 

Se on siis ihan äärimmäisen noloa ja ällöttävääkin kun joku työkaveri alkaa avaamaan liikaa yksityisasioitaan... Ei mitään tolkkua siitä mitä kannattaa kertoa ja mitä jättää ihan vaan sinne privaattielämään. Esim. kaikki suhdesutinat ja seksielämä on asioita joita ei kannata töissä höpötellä jos meinaa että otetaan vakavasti. Tuollainenkin on siis nähty, hyi. 

Eipä kuulu mun asiat ja ystävyyssuhteet palstan tietokalastajalle.

Häh...??

En edes pidä työkavereistani. Inhoan suurinta osaa. Nykyään, en kerro oikeastaan mitään omasta elämästäni. Olen ruvennut keksimään hienoja asioita, esim.pesin kaikki ikkunat ja matot viikonloppuna, nyt on selkäkipeänä. Ei ole mikään noista totta. Oikeasti joiin olutta ja makasin sohvalla. Kannattaa kertoa vaan sellaisia asioita, mitkä ei aiheuta kateutta. Nautin näistä omista pikku valheistani.

Työkavereiden kanssa jutellessa monesti huomaan, että pidän ihan eri asioita tärkeinä, haluttavina ja arvokkaina kuin he. Monia en kykene oikein edes ymmärtämään. He tietty ajattelevat minusta samoin.

Työkavereista löytyy uskovaisia hihhuleita. Minä en ole uskovainen. Työkavereista löytyy erilaisten poliittisten ideologioiden kannattajia, jotkut fanaattisiakin. Monien kanssa olen politiikasta ihan eri mieltä.

Helpoimmalla pääsee, kun ei rupea keskustelemaan liikoja uskonnosta ja politiikasta tai muustakaan ideologisesta. Ihmettelee vaan, että onpas tänään taas tällainen ulkoilma, niin välttyy pahimmilta törmäyksiltä.