Lue keskustelun säännöt.
Miksi nirsoudesta suututaan?
23.06.2023 |
Olen yli kolmekymppinen, ja edelleen "nirso". Lähipiiri tietää, että minulla on 5-vuotiaan makupaletti. Kaikki vähänkin voimakkaat mausteet tekevät ruoasta minulle syömäkelvotonta. "Miedosti tulinen" ruoka saa suun palamaan, nenän valumaan ja silmät vuotamaan. Etniset ruoat ovat käytännössä kaikki sellsisia, jotka eivät minulle sovi. Myös voimakkaat vihannekset (esim. paprika, sipuli) ovat paistamattomina liikaa. Voin maistaa haarukallisen tai kaksi, mutta jos en pidä ruoasta yhtään, en pysty sitä enempää syömään. Ei vain mene alas.
Lähipiirini ymmärtää tämän kyllä, mutta vähän vieraammat ihmiset ottavat henkilökohtaisena loukkauksena sen, ettei jokin ruoka maistu, tai että jätän ottamatta jotain. En tee asiasta numeroa, en moiti ruokaa ääneen tai valita, että se on vääränlaista. Jos kaveriporukka haluaa tehdä jotain eksoottista ruokaa, ostan kaupasta itselle omaa ja kaikki on ok. Sen tiedostan, että jos valitaan ravintolaa ja minut halutaan mukaan, se rajoittaa valintaa. Kaverit ovat alkaneet käyttää sanaa oj-ystävällinen (vrt. lapsiystävällinen) ravintoloista puhuessaan.
Makuni on kehittynyt hurjasti ikävuosina 25-30, ja pystyn syömään nykyään tyyliin pico de galloa ja sen tyylisiä ruokalajeja. Mutta kehittyminen alkoi vasta aikuisiällä, joten luonnollisesti olen jäljessä muiden aikuisten mieltymyksistä. Enkä pidä minään itseisarvona, että kaikki ruoka maistuu.
Ärsyttää se, kuinka aikuisen nirsoudesta puhutaan pahana tapana, ilkeytenä tai luonteen heikkoutena. En minä tahallani ole kykenemätön saamaan monia ruokia syötyä. Ja olen itse asian suhteen mahdollisimman hienovarainen.
Kommentit (37)
On se kumma että jotkut ihmiset koettavat pakottaa toisia siihen samaan karsinaan missä itse olevat, jos et syö ja juo samoja juttuja kuin minä niin sinussa on jotain vikaa..ja todellakin on harvemmin niin että me joilla on rajoitettu ruokavalio yrittäisimme tehdä sitä samaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pyrin välttämään kaikkia ruokaan liittyviä illanistujaisia jne juuri tuon takia.
Olen siis itsekin nirso. En käsitä tuota asennetta, että aikuinen ihminen ei saisi itse päättää mitä syö, vaan pitäisi tyyliin ryhtyä joka kodin jätemyllyksi jos joku jossain kysymättä niin päättää. Nälänhädät erikseen, mutta ihan normielämässä syöminen on minusta todella henkilökohtainen asia, jota kukaan ei päätä minun puolestani. Itsekin annan muille vallan päättää ihan itse omasta ruokavaliostaan.
En oikeasti kykene käsittämään, miksi sinne suuhun pitäisi ylipäätään kaataa kaikki mahdollinen mikä vain syötäväksi jotenkin soveltuu, miksi ei saisi valita? Ymmärtäisin tämän pakottamisen ja suuttumisen jos oikeasti ruoasta olisi pulaa, mutta nykymaailman ylitarjonnan vuoksi olisi kai ihan suotavaakin vähän edes katsoa mitä siihen lautaselle laittaa.
Ehkä ihmiset ovat siksi nykyään niin lihavia, kun ruokaa on tarjolla yllin kyllin, mistään ei saa kieltäytyä ja kaikki mahdollinen pitää syödä.
Aikuinen, terve ihminen pystyy syömään yhtä ja toista vaikkei kaikesta pidäkään. Äänekäs, huomionhaluinen nirsoilu on yksinkertaisesti huonoa käytöstä. On hiljaa eikä syö tai jättää annoksen kesken mieluummin.
Haarukka suusta sisään, pureskelua ja nieleminen. Ei se sen vaikeampaa ole. Jos ei muuten mene alas, niin juomaa kyytipojaksi. Kyllä, ärsyttää aikuiset uniikit lumihiutaleet, jotka käyttäytyy kuin viisivuotiaat. Voit vaikka yksin kotona treenata näitä makuja, niin ei tarvitse yökkäillä kun sulle hyvää hyvyyttä tarjotaan parasta pöytään.
Nirsouteen yleensä liittyy myös muita hieman ikäviä ja itsekkäitä piirteitä, jotka eivät liity ruokaan mitenkään.
Keskustelussa mainittiinkin jo heikko epämukavuuden sietäminen.
Aikuisen elämä on täynnä epämukavia asiota, velvollisuuksia, hoidettavia asioita, jotka hoidetaan oli kivaa tai ei.
Vanhemmuudessa tämä kaikki kasvaa potenssiin tuhat.
Aikuinen, joka ei syö sitä eikä tätä, ei kestä epämukavuutta lainkaan, ei kestä toisten tarpeita, ei ymmärrä, että omat tarpeet usein täytyy laittaa ainakin hetkeksi odottamaan, on aika kurja vanhempi.
Minulla on tällainen vanhempi, äidin syömisten ja syömättömyyden kanssa taiteili koko perhe, pienetkin muutokset syöksivät koko perheen kriisin partaalle, koska äiti ei pystynyt aikuisuuteen siinä hetkessä, vaan taantui taaperoksi.
Äiti tunsi sen tai tämän tunteen ja kaikkien piti tuntea, olit tyhmä ja tunteeton, jos et tuntenutkaan juuri samoin.
Ja ne monologit! Ruoasta, omista mieltymyksistä, omista herkkyyksistä, omista tunteista. Huh.
Vältän nykyisin Ap:n tapaisia pitkään omista nirsouksistaan selittäviä tyyppejä, sieltä paljastuu aina jotain muutakin. Itsekeskeisyyttä, itsekkyyttä, tiejyrän herkkyyttä omille tarpeille, muut jyrätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26, hakiko äitisi ikinä ammattiapua? Onko sulle selvinnyt jälkikäteen mistä ongelma oli lähtöisin?
Noita ruokatyranneja on yllättävän monessa perheessä, lievä mielenterveys ongelma vähintäänkin.
Vierailija kirjoitti:
26, hakiko äitisi ikinä ammattiapua? Onko sulle selvinnyt jälkikäteen mistä ongelma oli lähtöisin?
Noita ruokatyranneja on yllättävän monessa perheessä, lievä mielenterveys ongelma vähintäänkin.
Ei todellakaan hakenut, eihän hän nyt voi olla avuntarpeessa.
Muuthan niitä hulluja ja tyhmiä ovat...
En tiedä mistä oli kyse, arvaillut olen. Jotain neuroepätyypillisyyttä ehkä, narsistista käytöstä, traumoja lapsuudesta tai jokin näiden yhdistelmä tai kaikki yhdessä. Mene ja tiedä.
Omassa elämässäni olen kamppaillut ruoan ja omien syömisteni kanssa myös, mutta pitänyt ne aina omana tietonani.
Jo lapsena.
Toisaalta taas ruoka ei kiinnosta minua vähääkään, se on polttoainetta, ruoanlaitto on välttämätön työ perheelliselle ja siinä se.
Erotan tarkasti ruoan ja muut tarpeet, ehkä liiankin tarkasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ihan itse haluaa huomiota tuolla hyi en syö, ja vie ruokapöydässä muiltakin ruokahaluan oksettavilla tarinoillaan.
Kyllähän tietysti pitä hyväksyä, jos ihminen sanoo että en syö tuota tai mieluummin tietysti vaikka että kiitos ei nyt ole nälkä.
Ei pidä ruveta tyrkyttämäänkään.
Tuo on toki huonoa käytöstä. Itsellä enemmän kokemusta siitä, että itse yrittää vähin äänin jättää väliin, mutta illan emäntä tai joku muu alkaa tehdä asiasta numeroa. Se on kiusallista.
Ap
Eräs emäntä taisi loukkaantua verisesti minulle kun en juo kahvia. Kysymättä oli kaatanut kuppiin valmiiksi ja kutsui valmiiseen pöytään. Pieni ikuisuus siinä sitten väännettiin, että ei, se että olin raskaana ei ollut syy miksi en juuri silloin halunnut kahvia, vaan se, etten halua sitä koskaan. Ei todellakaan riittänyt, Kiitos, en juo kahvia, vesi kyllä maistuisi, vaan piti siitä tehdä numero. Kahvin juojilla ne kahvit ehti jäähtyä niihin kuppeihin sillä aikaa kun emäntä yritti pakottaa minut juomaan kahvia, kukaan ei osannut siirtyä sinne katetun pöydän luo ennen kuin tuo vääntäminen oli saatu loppuun. Joivat kyllä sen jäähtyneen kahvin ilman uutta numeroa ja toisen kupillisen saivat sitten lämpimänä.
Ei minulla ole ollut ongelmaa hankkia kahvinkeitin lainaan ja kahvia kun on tullut yöksi sellaisia vieraita, jotka kahvia aamulla haluavat. Ei käynyt mielessäkään, että kieltäisin heiltä kahvin ja tyrkyttäisin jotain teetä väkisin. Sivusta joku
Tämäkin on tuttua, tosin ei noin dramaattisesti. En tosiaan juo kahviakaan ollenkaan. Teestä menee Liptonin keltainen tai joku vastaava, mutta maidon ja makeutuksen kanssa. Joidenkin kahvintarjoajien aivot tuntuvat menevän oikosulkuun, kun en juo kahvia enkä tyyliin hedelmäistä teetä. Itselleni riittää vallan hyvin hanavesi (en tykkää hiilihapotetusta :D), mutta emäntä ei tahtoisi hyväksyä sitä.
Ap
Ihanaa, joku joka ei myöskään tykkää hiilihapotetusta! <3 Lapsena olin kaverien synttäreillä heidän äitiensä kanssa ongelmissa, kun ei mennyt perille että se vesi on todellakin parempaa kuin limsa. Minä tulin sinne juhlimaan kaverin synttäreitä, en kärsimään pahoista asioista kaverin äidin pakottamana! Varsinkin kun kaverit pitivät itsestäänselvyytenä jo silloin ala-asteelaisina etten juo limsaa. Se sama Sivusta joku
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen, terve ihminen pystyy syömään yhtä ja toista vaikkei kaikesta pidäkään. Äänekäs, huomionhaluinen nirsoilu on yksinkertaisesti huonoa käytöstä. On hiljaa eikä syö tai jättää annoksen kesken mieluummin.
Minulle kävisi hyvin se, että voi hiljaa olla syömättä. Mutta aina joku pöydässä istuvista puuttuu siihen, tyrkyttää ja voivottelee. Tai ottaa minun nirsouteni henkilökohtaisena loukkauksena.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makuaistisi ei ole kehittynyt vaan se on alkanut iän myötä heikentyä ja siksi kykenet nyt syömään uusia ruoka-aineita. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän makuaisti heikkenee.
Ihmisillä on ihmeellinen käsitys siitä, että ruoat maistuvat kaikkien suussa samalta. Näinhän ei todellakaan ole. Heikon makuaistin omaavat voivat syödä lähes mitä tahansa, kun taas poikkeuksellisen herkän makuaistin saaneet kärsivät voimakkaista mauista. Osa ihmisistä on perinyt geenimuodon, joka mahdollistaa kitkerien makujen maistamisen. Siis sellaisten, joita tavikset eivät maista ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nirsona en tuo ilmi nirsouttani enkä tykkää, että sitä ihmetellään. Jos joku esim juhlissa alkaa tuputtaa jotain niin sanon kiitos myöhemmin tai ei maistu. Sitten jaksetaan ihmetellä ja maanitella. En vain tykkää monistakaan asioista ja se on minun ongelmani. En tajua, että siitä pitää vaahdota ja loukkaantua, kun on pakko kieltäytyä kun melkein suuhun ollaan työntämässä.
Kun nirso ei tee omasta nirsoilustaan numeroa, ei pitäisi isäntäväenkään tehdä. Helposti tulee vain sellaisia tilanteita, että nirso kokee olevansa hankala ja isäntä/ emäntä ajattelee, että pitäisikö nyt tyhjästä loihtia sille jotain sopivaa syötävää. Lopputuloksena kummallakin on hankala ja kurja olo.
Jos tietää olevansa niin nirso, ettei todennäköisesti pysty kylässä mitään syömään, on kaksi vaihtoehtoa: joko on syövinään eikä oikeasti syö, eli jää nälkäiseksi, tai sitten ottaa omat eväät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää nirsot on kyllä ihan syvältä. Kerran meni totaalisesti hermo kun lyyli kyseli että mistä se kala on pyydystetty ja miten se on tapettu yms. Ja kaikki muut odotteli sen takia ruokaansa pitkään kun tarjoilijaraukka juoksenteli keittiön ja pöydän väliä. Ihme kun ei kysyny kalastajan nimeä ja sitä että minkävärinen pusero sillä oli päällä. Onneksi en ole kyseisen henkilön kanssa enää missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Nää nirsot on kyllä ihan syvältä. Kerran meni totaalisesti hermo kun lyyli kyseli että mistä se kala on pyydystetty ja miten se on tapettu yms. Ja kaikki muut odotteli sen takia ruokaansa pitkään kun tarjoilijaraukka juoksenteli keittiön ja pöydän väliä. Ihme kun ei kysyny kalastajan nimeä ja sitä että minkävärinen pusero sillä oli päällä. Onneksi en ole kyseisen henkilön kanssa enää missään tekemisissä.
Tuo ei ole nirsoutta, vaan itsensä tärkeäksi tekemistä. Nirsolla yleensä nolottaa se nirsous eikä halua muiden tietävän.
Minulla on nirso kaveri. Hänellä on ihan kummallisia päähänpinttymiä milloin mistäkin.
Hän esimerkiksi taannoin piti pitkän esitelmän mitä kivennäisvettä (vichyä) ainoastaan pystyy juomaan.
Jonkin ajan kuluttua pyysi minua tuomaan kaupasta itselleen vichyä. Sanoin, että em varmaan osaa tuoda täysin oikeaa merkkiä. Hän sanoi, että nykyään hän juo ihan toista merkkiä. Ja siitä taas pitkä esitelmä
Että se siitä.
Ole iloinen, kun sinulla on ystävä piiri, joka on kiinnostunut syömisistäsi eli sinusta. Saatte sentään syödä yhdessä.
Nykyään monilla on ruoka rajoitteita, ei kannata välittää arvosteluista. Ole iloinen, jos yhteisestä pöydästä löytyy sinulle jotain sopivaa. Yhdessä olo on se tärkein osuus, ruoka vaan on rekvisiittaa.
Mukavaa Juhannusta sinulle.