Sydämeni särkyi

Näin kerrostalon ikkunasta tilanteen, jossa noin 10-vuotias vaalea tyttö joutui väkisin miehen autoon; ilmeisesti tytön äidin, lempeän oloisen naisen, oli pakko luovuttaa lapsi tämän isälle.

Tyttö halasi äitiä ja takertui häneen, mutta äidin piti laittaa tyttö takapenkilke ja kiinnittää turvavyö hänen puolestaan. Silloin näin tämän kauniin, erityisen herttaisen tytön itkuisen, kauhistuneen, anovan ilmeen - ja SILLOIN sydämeni särkyi.

Perheen hajoamisesta koituva tragedia voi olla sanoin kuvaamaton...

Ratissa olevan isän puheet olivat jossain kohtaa tylyjä - tavallaan hänenkin kurjuutensa ymmärtää - onneksi hän oli kuitenkin sen verran fiksu, että pysyi lähes koko ajan hiljaa. Ei hoputtanut tms.

Kun auto lähti liikkeelle, tyttö kiljui. Se oli karmeaa, raastavaa katsottavaa... itkuni yltyi parkumiseksi.

Äiti seisoi tiellä surullisen näköisenä, katsoen pois ajavan auton ja lapsensa perään. Enkä minä voinut lopettaa parkumista - en edes muista, koska olisin viimeksi itkenyt!

Sitten minun piti hieraista silmiäni, kuivata ne kyynelistä, uskoakseni, mitä näin: auto oli samassa paikassa, kuin hetki aiemmin ennen lähtöään. Se oli kääntynyt, ja tullut takaisin.

Äiti, tytär (ja tyttöä vanhempi poika) saivat vielä vaihtaa pari sanaa ja halata.

Kun auto ajoi taas pois, autosta ei kuulunut enää huutoa. Äiti katsoi auton perään, niin kauan kuin se oli mahdollista. Ja käveli sitten haikean oloisena pois. En ole koskaan tuntenut ketään kohtaan sellaista sympatiaa, kuin tuota vierasta naista ja hänen tytärtään kohtaan. Minun piti kirjoittaa tämä, sillä tiedän, etten tule koskaan unohtamaan äitiään viime hetkellä katsoneen tytön kasvoja.

Niin pienestä kestäminen voi olla kiinni... että isä osoitti rakkautta ja kääntyi takaisin, vain lyhyen hyvästelyn vuoksi. Näytti siltä, että hän ajatteli oikeasti lastensa parasta (sen sijaan, että olisi hyväksikäyttänyt takaisin menemistä tilaisuutena kostaa, olemalla aggressiivinen, ja siis tekemällä auttamisesta ristiriitaisen, rangastuksenomainen. (Se olisikin ollut raukkamaista!) Uskon, että isän teko oli myös hänen eduksi, kaikkien eduksk. Perhe on lapsen kannalta kuitenkin aina kokonaisuus, myös eron jälkeen.

Kaikkea hyvää kaikille ko. neljälle ihmiselle! 🙏