Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oliko armeija sinulle pettymys?
21.06.2023 |
Kävin armeijan vapaaehtoisena 1997. Palvelusaika oli tuolloin 8 kk miehistöllä. Palveluksessa oli paljon epäasiallista, niin varusmiesjohtajien kuin opistoupseerien takia. Mistään motivoivasta koulutuksesta ei silloin puhuttu, vaan virheet huomattiin ja niistä haukuttiin (pahasti). Kapiaisten kielenkäyttö oli epäasiallista ja jos yksi mokasi, kaikkia rangaistiin. En edes jaksa kertailla niitä kaikenlaisia pelleilyjä, miten jouduin todistamaan esim iltavahvuuslaskennoissa. Ne oli ihan vaan alokkaiden ja myöhemmin jääkärien kiusaamista.
Homma muuttui vasta puolen vuoden kohdalla, kun vanhemman ikäluokan alikessut ja kokelaat lähti pois ja oman ikäluokan RUK:istä ja AuK:kista valmistuneet tuli meidän johtajiksi. Silloin keskityttiin itse asiaan kunnolla, koska kukaan - paria poikkeusta lukuunottamatta - ei kehdannut lähteä simputtamaan alokaskavereitaan.
Armeijasta jäi huono muisto huonon ja alentavan kohtelun vuoksi. En ole mikään mamari, mutta tajusin jo 17-vuotiaana, että tämä ei ollut sitä mitä halusin ja se värittää edelleen kuvaa armeijasta. Ja asennettani.
Onko muita joille intti oli pettymys?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut pettymys.
Ymmärrän, että jollekin oman elämänsä lumikuningattarelle se on voinut olla.
M (armeijassa 1998)
Missä aselajissa palvelit (äläkä sössötä sisseista tai LJK:sta).
Joku tykärin armeija oli aika suffelia jo silloin, mutta jääkärikomppaniassa oli sairas sisäkuri ja sairas koulutusmetodi.
ap
Mitäs menit sinne.
Koska olin isänmaallinen nuori ja halusin suorittaa palveluksen mahdollisimman hyvin ja aikaisessa vaiheessa. Armeija keikautti kaiken päälaelleen, enkä ole mennyt edes kertausharjoituksiin, koska riski olisi ollut nähdä niitä kusipäitä uudestaan. Selkäsaikkua yksityiseltä ja kaksi kertaa olen siltä välttynyt. Sitten loppui kertauskutsut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin jo aiemmin. Touhu tuntui siksi turhalta, että kaikki tiesivät, että jos koillisesta, idästä tai kaakosta tullaan niin meidän sakista ei ole sillä kalustolla todellakaan mihinkään. Moti oli nolla, mutta siihen aikaan oli tapana käydä armeija, jos ei ollut joku epä-mies.
Vierailija kirjoitti:
No ei ollut pettymys. Palvelusaika oli 19 vuotiaalle nuorelle miehelle 11kk seikkailuretki josta vielä maksettiin (tosin aika vaatimattomasti).
Omana palvelusaikanani 90-luvulla koulutus oli paikoitellen kovaa niin fyysisesti kuin henkisesti mutta meistä kasvoi yhteen hitsautunut ja aselajiylpeyttä uhkunut joukko.
Ainakin itse pääsin kokemaan unohtumattomia hetkiä intissä, kokeilemaan omia rajoja, tutustumaan ihmisiin oman koulukaveriporukan ulkopuolella ja ennen kaikkea itsenäistymään.
Tämä on kyllä jännä. Omat kokemukseni on ihan päinvastaisia. Yhteishenkeä ei juuri ollut, jokainen puuhaili omiaan ja tuvassa ei ollut oikein minkäänlaista yhteishenkeä. Kaikki tehtiin pakosta eikä ketään kiinnostanut koko paska. Aamuja laskettiin ja kaikkea haukuttiin. Pinnausta oli paljon. Kun armeija loppui, kukaan ei tiettävästi ole edes pitänyt yhteyttä toisiinsa.
Ei ollut pettymys, mutta kävinkin armeijan paljon tavallista vanhempana, eli 25-vuotiaana. Luulen että varusmiespalvelus olisi kaikkien osapuolten kannalta paljon parempi jos alaikäraja olisi esim. 21 vuotta. Toki se haittaisi silloin useimpien elämää merkittävästi nykyistäkin enemmän, joten se voi olla käytännössä mahdoton toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut pettymys. Odotukset olivat vähäiset ja paljon sai kokemuksia. Kasvoin ihmisenä ja opin itsestäni.
T. jääkäri-varusmieskersantti II/99
Oli, ehdottomasti.
Silloin, kun minä olin "armeijaiässä", vain sellaiset pääsivät armeijaan, joilla on penis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli, ehdottomasti.
Silloin, kun minä olin "armeijaiässä", vain sellaiset pääsivät armeijaan, joilla on penis.
On tärkeää että kaikilla on kokemusta aseen käsittelystä.
Vierailija kirjoitti:
Oli, ehdottomasti.
Silloin, kun minä olin "armeijaiässä", vain sellaiset pääsivät armeijaan, joilla on penis.
Nykyään armeija on median lemmikki ja "pop", mutta 30 vuotta sitten se ei sitä ollut, ainakaan nuorison keskuudessa. Ja juuri siitä syystä mitä ap kirjoittikin.
Kyse ei siis ole siitä onko joku isänmaallinen vai ei. Armeija koulutti ja kohteli niin v i t t u m a i s e l l a tavalla varusmiehiään, että moni sylkäisi porttiin pois lähtiessään.
Tässä on tultu eteenpäin, mikä on hyvä. Toisaalta sitten en tiedä onko se nykyään sitten viety taas toiseen ääripäähän. Joku keskivaiheen malli olisi varmaan paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta oli kiva räplätä lentsikoita. Olisi ehkä voinut harkita sitäkin uraa, mutta ehdin jo käydä aika paljon kouluja siihen mennessä niin ei kappareiden tilinauha vetäneet puoleensa. Toisaalta, nyt olisi ollut jo tovin eläkkeellä
En jaksanut ottaa armeijaa oikein tosissani. Se oli vähän sellaista leikkikoulumeininkiä. Sopi paremmin jollekin 10 vuotiaalle pojalle. Itse olin kuitenkin jo 19 vuotias silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen se kuskin tapaus vuodelta 1995. Kuski oli määrättu kapiaisten juoppokuskiksi, ei annettu nukkua, kuumetta oli mutta ei päässyt veksiin, ajovuoro venyi vissiin lähemmäs 18 tuntiseksi ja lopuksi se nukahti rattiin ja kuoli.
Isä yritti hakea oikeutta ja korvauksia, ei saanut. Hautajaiset kuitenkin maksoivat.
Siinä ajankuva.
Oli hyvää aikaa. Tykkäsin. Ruoka oli hyvää ja hyviä kavereita.
Vajaan vuoden päästä olin jo ulkomailla. Lähi-idässä rauhaa turvaamassa. Lomat juhlittiin Israelisssa. Tel Avivissa ja Netanyassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika suuri pettymys. En saanu pillua yhtään kertaa, en edes nähny, vaikka oli
naisia prikaatilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli, ehdottomasti.
Silloin, kun minä olin "armeijaiässä", vain sellaiset pääsivät armeijaan, joilla on penis.
Nykyään armeija on median lemmikki ja "pop", mutta 30 vuotta sitten se ei sitä ollut, ainakaan nuorison keskuudessa. Ja juuri siitä syystä mitä ap kirjoittikin.
Kyse ei siis ole siitä onko joku isänmaallinen vai ei. Armeija koulutti ja kohteli niin v i t t u m a i s e l l a tavalla varusmiehiään, että moni sylkäisi porttiin pois lähtiessään.
Tässä on tultu eteenpäin, mikä on hyvä. Toisaalta sitten en tiedä onko se nykyään sitten viety taas toiseen ääripäähän. Joku keskivaiheen malli olisi varmaan paras.
Tietysti armeija on nyt median lemmikki. Isokenkäiset haluavat kansan olevan innokkas puolustamaan eliitin etuja ja omaisuutta.
Vastoin kuin ap, menin kertausharjoituksiin, ja niitä osuikin kohdalle sitten useampikin. Siellä kertauksissa kohtelu olikin paljon "aikuisempaa" kuin varusmiesaikana. Tosin nuori luti, nuorempi kuin reserviläisjoukkomme, puhui todellakin lapsellisesti, mutta ei se mennyt mitenkään läpi. Hänestä ei vain piitattu. Varusmiesajasta olisi jäänyt huonompi maku suuhun kuin ilman näitä kertauksia.
Hauskinta oli, kun eräs äijä luennoi minulle junassa lomalle mennessä miten armeija tekee minulle hyvää/miehen, miten se kasvattaa ja miten se on kaikin puolin hyvästä. Kruunu huolen pojistaan pitää.
Sanoin, että en oikein tiedä, kun viimeksi meille sanottiin, että olemme perseestä (upseerikokelas iltavahvuuslaskennassa) ja toiseksi yksi tyyppi sai jonkun sairaskohtauksen (sydänpussin tulehdus selvisi myöhemmin siviilisairaalassa), kun sitä ei oltu otettu vastaanotolla vakavasti vaan laitettu takaisin palvelukseen.
Ukko ei oikein osannut sanoa mitään. Oluen kuitenkin tarjosi.
Painoin 100 kiloa ja jouduin jalkaväkeen. Jouduin sellaiseen höykytykseen, että meinasi henki lähteä. Paino tippui 25 kiloa. Silloin ei ollut mitään tasoryhmiä, vaan jos ei muu auttanut niin kaverit kantoi kamat ja alikessut veettuili siinä perässä. Vähitellen kunto nousi ja paino tippui, mutta ekat 4 kuukautta tuntui että sydänkohtaus kai tässä tulee.
Tulipahan käytyä, mutta ei ole ikävä. Hyvä puoli oli tuo pakollinen laihdutuskuuri - paino ei nimittäin noussut enää siviilissä.
Tuo käsitys perustuu vapaaehtoiseen armeijan käymiseen,suurimmalla osalla ei ole vaihtoehtoja siihen.Itse en "odottanut" siltä yhtään mitään.
Alue: Aihe vapaa
No ei ollut pettymys. Palvelusaika oli 19 vuotiaalle nuorelle miehelle 11kk seikkailuretki josta vielä maksettiin (tosin aika vaatimattomasti).
Omana palvelusaikanani 90-luvulla koulutus oli paikoitellen kovaa niin fyysisesti kuin henkisesti mutta meistä kasvoi yhteen hitsautunut ja aselajiylpeyttä uhkunut joukko.
Ainakin itse pääsin kokemaan unohtumattomia hetkiä intissä, kokeilemaan omia rajoja, tutustumaan ihmisiin oman koulukaveriporukan ulkopuolella ja ennen kaikkea itsenäistymään.