Yksilapsisia perheitä voidaan moittia mukavuudenhalusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä monta kertaa joutuu ulkoilemaan ja ruokaa laittamaan yhden kuin useamman kanssa. Pyykkiä pestään koko ajan, jonkun aikuisen on aina oltava kotona, nukkumaan menoa kytättävä kellon kanssa, järjestää menemisiä ja aikatauluja. No jotain harrastuskuskauksia ei ole niin paljon, riippuu mitä ja missä harrastaa. Mukavuudenhalua ei kyllä saa yhdenkään lapsen perheissä tyydytettyä moniin, moniin vuosiin.

Sairastelut on helpompia kun vain yksi sairastaa. Mutta muuten on kyllä melkein työläämpää, kun aina pitää kuskata kaveri mökille ja keksiä muuten seuraa.

Sisarusten välisiä riitoja ei myöskään tarvitse kuunnella. Hiljaisuus ja rauhallisuus ovat itselleni tärkeitä asioita. Olen siis mukavuudenhaluinen :D

Mulla on tytöt 19 ja 21. He ei ole koskaan tapelleet keskenään. Ikinä.

Äitiä vastaan kyllä osasivat teineinä liittoutua.

Okei, hieno juttu sinulle. Lähipiirissäni on useita esimerkkejä päinvastaisista tilanteista ja se meno ei houkuta ollenkaan.

Oman tyttären perhe jää 1 lapseen olosuhteiden pakosta.

Ei ole varaa toiseen lapseen, tämä on meille kaikille suuri suru! Vaikka ovat pienituloisia kuitenkin muutaman euron kaikkien tukirajojen yli. Ei työssäkäyvällä vaan ole varaa:(

Vierailija kirjoitti:

Sain yhden.

Niin mekin saimme. Eipä se ollut omavalinta.

Henkilökohtaisesti koen, että kysymystä lapsi vai ei tärkeämpi kysymys on jopa se, että mitä sen jälkeen, kun on se lapsi tai lapsia, jos sellainen halutaan. Aivan liikaa näkee ihmisiä, jotka pitävät tietystä lapsiluvusta kiinni vaikka mikä olisi, ja osa ei selviä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä monta kertaa joutuu ulkoilemaan ja ruokaa laittamaan yhden kuin useamman kanssa. Pyykkiä pestään koko ajan, jonkun aikuisen on aina oltava kotona, nukkumaan menoa kytättävä kellon kanssa, järjestää menemisiä ja aikatauluja. No jotain harrastuskuskauksia ei ole niin paljon, riippuu mitä ja missä harrastaa. Mukavuudenhalua ei kyllä saa yhdenkään lapsen perheissä tyydytettyä moniin, moniin vuosiin.

Silloin ei ole kovin helppoa, kun toinen on menevä, uhmaikäinen taapero ja toinen tissillä roikkuva vauva. Itseään ei voi monistaa.

Vierailija kirjoitti:

Oman tyttären perhe jää 1 lapseen olosuhteiden pakosta.

Ei ole varaa toiseen lapseen, tämä on meille kaikille suuri suru! Vaikka ovat pienituloisia kuitenkin muutaman euron kaikkien tukirajojen yli. Ei työssäkäyvällä vaan ole varaa:(

Näin meilläkin kävi.

Ihmettelen kanssa tätä moralisointi-kontrolli-kateus-kyyläys -metaliteettia. Vapaan kapitalismin ja oikeistolaisen liberalismin piti tarjota valinnanvapautta ja yksilöllisyyttä. Nyt ihmiselämä on sijoittajien omaisuutta ja meno kuin DDR:ssä. Kaikki määkivät yhtä ja samaa asiaa. 

Tästä kaksilapsisesta perheestä tuli kaksi tukien varassa elävää. Toinen jopa miljoonatasolla.

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin väärin, mukavuudenhaluista ja itsekästä jos ei hanki enempää lapsia koska haluaa pystyä tarjoamaan hyvät resurssit sille yhdelle?

Eikä puhuta nyt mistään pilalle lellimusestä vaan ihan siitä, että lapsi saa harrastaa mitä haluaa ja siihen ostetaan hyvät välineet, lapsella on oma huone jonka sisustukseen hän saa itse vaikuttaa. Että joskus lapsi pääsee myös huvipuistoon, eläintarhaan, ulkomaanreissuun ja välillä voi jopa saada jotain mikä on kavereiden kesken just nyt in. Että kun lapsi alkaa opiskelemaan niin vanhemmat pystyy tukemaan taloudellisesti, sponssaamaan ajokortin jne. Tällaisia aika perusjuttuja mutta jotka helpottavat nuoren elämää.

Itse sain sellaisen "ei meillä ole varaa sulle mihinkään yksilölliseen" ja kotoa poismuuttaessa niskaperseotteella suoraan syvään päätyyn "pitää pärjätä yksin ilman apua!" Ja voin sanoa, että oman lapseni ei tarvitse läpikäydä samaa.

Kyllä mainitsemasi asiat onnistuu kahden lapsen perheessäkin. Useimmat haluavat kaksi lasta. Kaikki eivät vain saa.

Sain vain yhden. Kolme olisin toivonut

Meitä syyllistettiin, kun meillä ei ollut lapsia, Helppoahan teidän on matkustella/ voitte noin vain lähteä vaikka elokuviin/ onhan teillä nyt hauskaa, mutta kuka teitä vanhana muistaa/ ette te voi ymmärtää, kun teillä ei lle lapsia jne . Kuitenkin yritettiin lasta vuosia, tutkimuksia, hoitoja. Ja kun sit yllättäen tulinkin raskaaksi kun toivosta oli luovuttu. Niin sitten oltiin itsekkäitä, kun meillä oli vain yksi lapsi. Tai ainakin itsekkäitä kun oltiin liian vanhoja.

Minä en todellakaan tee lisää lapsia kun ensimmäisen kohdallakin ympäristö kohteli miten kohteli. En todellakaan.

Jaksan juuri ja juuri hyvin yhden kanssa. Ehkä olen sitten mukavuudenhaluinen.

Ainokainen saatiin hoidoilla ja toista ei saatu. Ei ole aina oma valinta, mutta tällä mennään eteenpäin. Nyt olen jo vaihdevuosi-iässä, joten lapsiluku jäi tähän.

Up

Yksikin lapsi voi vanhempien geeneistä riippuen viedä paljon energiaa.

Hullumpaa on tehdä useita jos resurssit (erityisesti jaksaminen) ei tue järkevyyttä asiassa.

Neljän lapsen perheet ovat syystä harvassa, ja yhtä hullunkuriselta kuulostaa. Ei kukaan jaksa olla lapsilauman kanssa joka päivä. Automaattisesti tuollaisen kolmen neljän lapsen perhe- elämään sisältyy asioita, jotka ei tule näkyväksi.

Järkevät tekee kaksi ja myöntää rajallisuuden.