Lue keskustelun säännöt.
Kaipaisin kannustusta ja tukea
09.12.2006 |
Elämä tuntuu musertavan minut alleen. Kaikki tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Takana on kamalan raskaat 4 vuotta, joihin sisältyy sairautta, köyhyyttä, valvomista ja murhetta.
Tuntuu mahdottomalta ikinä selvitä tasapainoiseen ja onnelliseen elämään. On rahahuolia, stressiä työstä ja loputon väsymys. Iso stressinaihe on selvittämättömät menneisyyden luurangot kaapissani.
Koti on kaatopaikka. Olen liian väsynyt (fyysisestikin) tekemään mitään. Tuntuu, että en ehdi elää. En ehdi tehdä kotihommia, en ehdi ajatella yhtäkään ajatusta loppuun, ene ehdi nukkua tarpeeksi, ene ehdi elää ollenkaan. Elämä kiitää ohitseni koko ajan, enkä pääse kyytiin.
Haluaisin olla lapsilleni mahdollisimman hyvä äiti, mutta koen syyllisyyttä ja harmia siitä, että en jaksa enkä pysty olemaan niin hyvä ja jaksava äiti kuin haluaisin olla.
Mieheni on hyvä mies, rakastaa minua ja lapsia, mutta hänen aikansa menee täysin yritystä pyörittäessä, jotta rahaa tulisi taloon.
Miten olette saaneet elämänne järjestykseen tällaisissa tilanteissa? En näe tunnelin päässä valoa ollenkaan. Kuinka saisin valon näkyviin, että jaksaisin eteenpäin?
Ymmärrän, että toisaalta asiani ovat hyvin. Olemme kaikki terveitä (siis että ei ole vakavia sairauksia, muuta sairautta on kyllä joka sormelle), meillä on hyvä parisuhde ja ruokaa pöydässä. Paljon huonomminkin voisi olla toki...mutta tuntuu että tukhedun.
Kommentit (14)
kuinka paljon ihmisen täytyy kestää?
viimeinen vuosi on ollut ihan kauheaa. yövalvomiset, vauvan sairastelut- hengenlähtö lähellä, allergiat ym.
asunnon kanssa ongelmia. suuri lisälainataloyhtiölle kosteus ym. vaurioista. oma sairastuminen syöpään/esiasteeseen ja yleiskunnon raju heikentyminen. läheisten omaisten menettäminen. vaikeudet esimiehen kanssa työpaikalla... ja lukemattomia muita asioita. olen alle 30 v ja lapsi 1 v. mustalta näyttää. miten voisi selvitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Masennus niminen sairaus ei tule yhtäkkiä vaan vähitellen. Sinulla on hyvät ainekset siihen. Ystävätkin voisivat olla avuksi. Tavallinen juttelu ja ystävien kyläily tuulettaa mieltä. Arjen rutiinit ovat tärkeitä mielen tasapainossa pitäjiä. Mitä harrastit ennen? Mieti mikä sai sinut aikoinaan iloiseksi, vastaus onneen voisi löytyä sieltä. Yritä laajentaa sosiaalista piiriä. Helpoiten se onnistuu ottamalla yhteyttä entisiin ystäviin. Kuuntele railakasta musiikkia, yritä nauttia vaikka joudutkin pinnistelemään. Kodin sisustuksen muuttaminen piristää myös. Pinnistä! Älä päästä itseäsi vajoamaan syvälle kuiluun, sillä mitä syvemmälle menet, sitä työläämpää on kivuta takaisin päivän valoon! Pakota välillä itsesi hymyilemään, silloin on vaikea ajatella synkästi.
Minulla ei ole ystäviä, koska kartan sosiaalisia kuvioita. En nauti ihmisten keskellä olosta. En saa voimaa ihmisten kanssa juttelusta, päinvastoin, takki on ihan tyhjä sen jälkeen. Muutama lapsuuden ystävä on (ja sukulaisia), mutta asumme heistä kaukana.
Pinnistelen kyllä :) Lasten vuoksi ylitän itseni päivittäin. Jos lapsia ei olisi, en jaksaisi edes yrittää. Koetan ajatella valoisasti ja pitää mielessä elämäni hyvät ja onnekkaat asiat. Mutta taustalla on aina surumielisyys jotenkin. Sekin tekee paljon tähän soppaan, että olen aina väsynyt. Nukkuisin vaan.
Uskon, että kaikkein eniten olooni vaikuttavat nuo meneisyyden möröt. Ne pitäisi saada selvitettyä, lakaistua pöytä puhtaaksi. Mutta en löydä keinoa, kuinka sen tekisin. En näe mitään ratkaisua ja se ahdistaa. Elämäni tuntuu yhdeltä isolta solmumöykyltä. Kaikki on sekavaa ja takkuista ja ahdistavaa.
Ymmärrän itsekin, että alan olla siinä pisteessä, että tarvitsisin terapiaa. Jotenkin vaan ajatus tuntuu vastenmieliseltä. En luota ihmisiin, suhtaudun heihin kyynisesti. En halua naurunaiheeksi yhdellekään typerälle terapeutille. Jos terapeutti olisikin asiallinen, en tiedä osaisinko elämästäni hänelle puhua (ääneen, päin naamaa, kaikki asiat).
Kiitos kun pohdit kanssani ja annoit kannustusta. Sekin auttaa jo vähän, että saa joskus jollekin huokaista huolensa!
ap
Luulen, että solmupallomme ovat samankaltaiset, vaikka ehkä eri asioista takkuuntuneet?
Meilläkin on viimeisen 4 vuoden aikana tullut erilaisia asioita vyörymällä niskaan. Tämä on oikein kunnon kierre. Asia toisensa perään menee alamäkeen ja voimta senkun vähenee. Lopeulta pienikin vastoinkäyminen on sata kertaa vaikeampaa voittaa, kuin mitä se olisi normaaleilla naisihmisen voimilla varustettuna.
Minä koen sanonnan " jokainen on oman onnensa seppä" jo melkoisen loukkaavana. Jos tuo sanonta on totta, olen maailmankaikkeuden paskin seppä.
ap
mitä pahaa on tullu tehtyä, kun näin paljon paskaa niskaan tulee.
en muista koska olisin kyennnyt elämästä nauttimaan. aina on jotain huolta. auttaiskohan lääkitys? mulla on 1 ystävä jonka kanssa jaan asiat. tiedän että muilta saan vaan sääliä. sitä en halua. miehen kanssa syntyy vain tappelu jos yritän keskustelua. avioeroa ei tähän saumaan kyllä mahdu.
Onko se KELAN sairauspäivärahaa, mitä siltä ajalta saa, vai mitenköhän se lie?
Alkaa tuntua, että olen pian työkyvytön. Tai oikeastaan, työstä selviän juuri ja juuri, mutta siihen kaikki voimavarani kuluvatkin. Kotona voisin vaan nukkua, en jaksa mitään, koskaan, ikinä.
Mutta en tiedä, onko meillä varaa siihen, että olen töistä poissa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet jo oivaltanut, että olisi aiheellista keventää kuormaa ja heittää muutama kivi kuormasta, niin matka taivaltuisi keveämmin. Sinulla on asioita joille et enää mitään voi, etkä niihin vaikuttaa ja silloin on tärkeää oivaltaa päästää irti näistä asioista, ne ovat tehtävänsä jo tehneet. Sano näille asioille hyvästi ja jätät ne tuulen vietäväksi.
Valitse itsellesi harrastus jossa voit pysähtyä ja tyhjentää mielesi. Lue jokin hyvä kirja aiheesta esim. " alitajuntasi voima" .
Lääkkeet turruttavat mielen, etkä pääse möröistä koskaan lopullisesti, vaan ne paalaavat takaisin entistä pahempina.
Ja muista sinä olet hyvä ihminen kaikkine heikkouksineen, kukaan ei ole täydellinen.
Hyvä ja osuva kirjoitus sinulla.
Mutta minun tilanteessani tuo huoline tuulten vietäväksi heittäminen ei onnistu. Menneisyyden mörköni ovat elämässäni jatkuasti mukana. Mörköni nimi on insesti. Olen joskus tällä palstalla puhunutkin tästä. Isoisäni on hyväksikäyttänyt minua kun oli n. 6-12-vuotias. Isoäitini tiesi asiasta, mutta ei tehnyt mitään. Vuosi sitten jouduin nurkkaan salaisuuden kanssa, jota olin kantanut mukanani vuosikausia, ja vanhempani sekä sisarukseni kuulivat asiasta.
Isoisä on yli 80-vuotias. Oikeudenkäynti on turhaa, kuka nyt vankilaan vanhaa käppänää laittaisi? Eikä hyväksikäyttäjät edes linnaa saa, sakkoja korkeintaan. Isäni on vanhempiensa kanssa tekemisissä ihan samaan tapaan kuin ennenkin ja väheksyy asiaa. Äitini ei pidä yhteyttä isovanhempiini, eikä myöskään siskoni (jolle isoisäni oli puhunut rumia ja vilautellut, mutta sisko ei muista että häneen olisi koskettu). Veljeni ajatuksia en nykyisellään tiedä. En tiedä, pitääkö yhteyttä vai ei.
Niin kauan kuin isovanhempani elävät, tämä mörkö on elämässäni jollakin tavalla mukana vaikka itse pysyttelenkin isovanhemmistani kaukana. En tiedä, onko olni kevyempi vai raskaampi, sitten kun isovanhempani ovat kuolleet ja päässeet kuin koirat veräjästä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monesti miettinyt miksi joskus tuntuu että erilaiset ongelmat tulevat monesti samaan aikaan tai peräkkäin. Tulee tunne että jos vyyhti vielä kasvaa ratkeaa liitoksistaan. Myöhemmin kuitenkin huomaa olevansa tilanteessa että pahin on ohi ja uudet ongelmat tekevät jo tuloaan. Tätäkö se on ihmisen elämä? Ainaista onnettomuutta. Ja jos itsellä menee ajoittain hyvin, jollekin läheiselle sattuu ja tapahtuu.
Onni on kummallinen juttu. Toisilla sitä ei ole ollenkaan, toisilla hitusen, toisilla sopivasti ja joillakin yltäkylläisesti. Uskon, että sattuma jakaa onnen määrän. Olisi aika julmaa ajatella, että olisi olemassa jumala tai kohtalo. Että joku olisi minulle tieten tahtoen suunnitellut tällaisen elämän...ei kiva.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelet että ehkä kuolema voi sinut vapauttaa tästä taakasta. Miksi sinun olisi säästettä 80-vuotiasta ihmistä? Sinun tulisi kohdata mörkösi silmästä silmään. Sinulla ei ole mitään pelättävää. Ei ihmisen tulla olla kiltti ja suojella pahantekijää. Tämä ihminen ei edes ymmärrä tekoaan ja sen pahuutta, niin kauan kun ihmiset ovat hiljaa. Nainen sinulla on oikeus tehdä se hänelle selväksi. On olemassa pahempaa kuin vankila pahantekijälle, ja se on totuuden ilmitulo. Että sinä eheytyisit on tämä kivikuormasi suurin kivi ja sen vierittäminen kuormasta ei ole helppoa. Suuren kiven taipumus on kerätä seuraansa muita kiviä. Sinun ei tarvitse tehdä tätä urakkaa yksin. Vaikka tämä tuntuu sinusta mahdottomalta ei se ole mahdottomuus.
Vierailija:
Ajattelet että ehkä kuolema voi sinut vapauttaa tästä taakasta. Miksi sinun olisi säästettä 80-vuotiasta ihmistä? Sinun tulisi kohdata mörkösi silmästä silmään. Sinulla ei ole mitään pelättävää. Ei ihmisen tulla olla kiltti ja suojella pahantekijää. Tämä ihminen ei edes ymmärrä tekoaan ja sen pahuutta, niin kauan kun ihmiset ovat hiljaa. Nainen sinulla on oikeus tehdä se hänelle selväksi. On olemassa pahempaa kuin vankila pahantekijälle, ja se on totuuden ilmitulo. Että sinä eheytyisit on tämä kivikuormasi suurin kivi ja sen vierittäminen kuormasta ei ole helppoa. Suuren kiven taipumus on kerätä seuraansa muita kiviä. Sinun ei tarvitse tehdä tätä urakkaa yksin. Vaikka tämä tuntuu sinusta mahdottomalta ei se ole mahdottomuus.
Kuolema ei mörköä sisältäni toki vie. Jo monta vuotta olen repeytynyt kahtia tämän asian kanssa. Toisaalta ahdistaa se ajatus, että pahantekijä pääsisi kuin koira veräjästä, kuolisi kunnioitettuna sotaveteraanina. Toisaalta taas sekin ahdistaa, että joutuisin kertomaan kipeistä asioista monille oudoille ihmisille, repisin rikki perheeni (isän kanssa luultavasti menisivät välit kokonaan). Ja vaikka asiaa käsiteltäisiin kuinka suljettujen ovien takana, tiedän, että kyllä siitä kohta tietää joka ystävä ja tuttu. En halua sääliä, en haluaisi olla " se, jota isoisänsä näpelöi" vaan minä, tavallinen ihminen.
Jos joku muu kertoisi minulle samoja asioita (kuin minä tässä nyt) kirjoittaisin hänelle neuvoja aivan samoin kuin sinä minulle nyt. Kannustaisin valistemaan totuuden, oikeudenmukaisuuden, pahantekijän ilmiannon, koska uhrilla ei ole hävettävää!! Mutta arkitodellisuus onkin paljon vaikeampaa (sinä sen fiksun oloisena ihmisenä takuulla ymmärrätkin).
Suurin syy, miksi en haluaisi viedä tätä asiaa oikeuteen, on se, että pelkään omaa romahtamistani. Jos joudun ruotimaan asiat ensimmäistä kertaa pohjia myöten, rikkomaan sukuni, miten jaksan pitää huolta lapsista ja käydä töissä, jotta elämä ja meidän talous pysyisi kasassa? Jos ajatellaan, että ne asiat järjestyisivät jotenkin, mitä oikeudenköynnistä on hyötyä? Revin itseni vereslihalle ja toinen saa sakkoja. Joskin ilmitulo on hirveä rangasitus hänelle, se on rangaistus myöskin minulle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran menisin oikeuteen ja asia tulisi ilmi kaikillem, miksen tekisi tästä sitäkin isompaa haloota? On huutava vääryys, että niin monet lapset joutuvat kärsimään aikuisten typeryyden takia. Haluaisin alkaa lasten oikeuksien puolestapuhujaksi omalla tarinallani. Antaa haastatteluja ja kirjoittaa kirjan. E
Jatkuu...
Mutta en tiedä, onko minulla tarpeeksi rohkeutta tuollaiseen. Mutta selvää on, että jonkun pitäisi nostaa kissa pöydälle ja puhua näistä asioista.
On järkyttävää huomata, että kaltaisiani on paljon! Ja kuinka me uhrit sulaudumme ihmisjoukkoon.
ap
Masennus niminen sairaus ei tule yhtäkkiä vaan vähitellen. Sinulla on hyvät ainekset siihen. Ystävätkin voisivat olla avuksi. Tavallinen juttelu ja ystävien kyläily tuulettaa mieltä. Arjen rutiinit ovat tärkeitä mielen tasapainossa pitäjiä. Mitä harrastit ennen? Mieti mikä sai sinut aikoinaan iloiseksi, vastaus onneen voisi löytyä sieltä. Yritä laajentaa sosiaalista piiriä. Helpoiten se onnistuu ottamalla yhteyttä entisiin ystäviin. Kuuntele railakasta musiikkia, yritä nauttia vaikka joudutkin pinnistelemään. Kodin sisustuksen muuttaminen piristää myös. Pinnistä! Älä päästä itseäsi vajoamaan syvälle kuiluun, sillä mitä syvemmälle menet, sitä työläämpää on kivuta takaisin päivän valoon! Pakota välillä itsesi hymyilemään, silloin on vaikea ajatella synkästi.