Lue keskustelun säännöt.
Raskaus ja miehen epäilykset isyydestään.
21.06.2023 |
Odotan esikoistamme ja synnytys lähestyy. Lapsi on molemmille ensimmäinen ja toivottu. Alkuraskaudesta kaikki meni ihan hyvin, mieskin oli todella innoissaan vauvasta ja suunnitteli, mitä kaikkea vauvaa varten tarvitaan.
Nyt kevään ja alkukesän aikana mies on kuitenkin alkanut heitellä ihan ihme kommentteja. Aluksi ne tuntui vitsiltä, esimerkiksi mies arvuutteli, kenenköhän piirteitä vauvalla on, tai että pitäisikö alkaa epäillä, jos vauvalla onkin ruskeat silmät. Niitä alkoi kuitenkin olla yhä useammin ja suorempia viitaten epäilykseen, ettei lapsi muka olisi hänen. Hän esimerkiksi ihan tosissaan mietti, voiko ajankohta millon lapsi on saanut alkunsa pitää paikkansa, tivasi minulta pitääkö kiertoni pituus varmasti paikkansa ja että olenko varmasti merkinnyt edelliset kuukautiset oikein. Mitään syytä pettämisepäilyihin ei ole.
Kysyin toissapäivänä mieheltä ihan suoraan, että epäiletkö isyyttäsi ihan oikeasti. Tähän mies ei oikeastaan sanonut mitään selvää vastausta eikä olla puhuttu asiasta sen jälkeen.ä, ollaan vaan jatkettu tätä arkea. Tuntuu, että haluaisin ottaa etäisyyttä kaikkeen. Nämä miehen jutut ihan todella loukkaa ja samalla huolettaa tulevaisuutta ajatellen. En ole kertonut tästä kenellekään, koska en tosiaan tiedä, miten tämän kertoisin.
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Mitä? Täällä suunnitellaan jo yksin juhannuksen viettoa ja jemmatilin avaamista. Miten olisi, että keskustelisitte asiasta rauhassa?! Kerrot miehelle, miten pahalta vihjailut tuntuvat, ja se selittää, mistä pelot ovat nousseet. Keskustelun jälkeen olet viisaampi siitä, mikä tilanne on
Ookoo. Ap tilaa netistä isyystesti kitin joka näyttää miehen olevan isä. Mitä tämän jälkeen?
Palstalla ollaan kummasteltu itseellisiä naisia. Kummastellaanko enää? Naiselle tulisi antaa kosolti positiivista energiaa saattaa raskaus loppuun ja keskittyä lapseen. Sen sijaan tiedossa tulee olemaan mieslapsen niminen työmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse on naiset tämän tilanteen luoneet villeillä vuosillaan.
Höpönlöpön. Ei naiset sille mitään voi jos mies alkaa puhua hassuja.
Totta, hullu mies, kun noinkaan pitkälle on luottanut naiseen.
Kukaan normaali ei luottaisi naisten villien vuosien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä? Täällä suunnitellaan jo yksin juhannuksen viettoa ja jemmatilin avaamista. Miten olisi, että keskustelisitte asiasta rauhassa?! Kerrot miehelle, miten pahalta vihjailut tuntuvat, ja se selittää, mistä pelot ovat nousseet. Keskustelun jälkeen olet viisaampi siitä, mikä tilanne on
Minä ainakin pakkaisin kamani ja viettäisin juhannusta paremmassa seurassa kuin jonkun jurottavan epäilijän kanssa. Voi myös olla, että en tulisi juhannuksen jälkeenkään takaisin. Raskaudessa on ihan tarpeeksi kestämistä muutenkin.
Eikä jemmatili ole mikään huono vaihtoehto sekään. Huono juttu olisi olla taloudellisesti riippuvainen toisesta. Varmaan lähes kaikilla joku oma tili onkin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäneekö yhä useampi mies miksi naiset hakee mieluiten klinikalta spermaa? Raskaus on muutenkin haastavaa aikaa eikä nainen kaipaa miesmaskotin mukana tuomaa taakkaa.
Naiset on kyllä ihan parhaita supersankareita! Sieltä pankista vaan spermaa ja lapsi alulle.
Ihana yh elämä oman lapsen kanssa.
Ehkä lapsen tullessa teini-ikään voi sitten vaikka ihastua ærábí mieheen yms. uusrikkautta.
Miehesi ajatuksia en voi lukea, mutta voihan se olla että raskauden edetessä hän kokee epävarmuutta ja se jotenkin purkautuu tuolla tavalla perusteettomina epäilyinä. Tai ehkä joku on puhunut miehellesi siitä vaihtoehdosta, että lapsi ei olisikaan hänen ja se ajatus on jäänyt vaivaamaan? Onhan se lapsen syntymä melkoinen muutos sille miehellekin, vaikka hän ei fyysisesti lasta kanna tai synnytä. Sinuna sanoisin, että kun lapsi syntyy niin teette isyystestin. Se on jo ihan lapsenkin etu, mikäli tuo miehen epäily ja vihjailu ei ota loppuakseen. Vaikka sinua epäilyt loukkaavat, niin ajattele miltä voisi tuntua jos itse yhtäkkiä alkaisit kesken kaiken epäillä onko lapsi omasi (siis jos sellaiseen olisi mahdollisuus) ja että haluaisit asiaan varmuuden. Kyseessä on enemmän tunnepuolen juttu kuin järkeily, eikä puolison sana siinä aina riitä vaikka luottamusta muuten olisi. Jos testin jälkeen alkaa uudet kootut selitykset eikä tilanne helpota, niin sitten miehellä on jotain omia asioita kertomatta tai käsittelemättä ja toivotan onnea niiden setvimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullisinta tuossa on se että lapsella on tuollainen biologinen isä. Lapsi ansaitsisi paremman.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ajatuksia en voi lukea, mutta voihan se olla että raskauden edetessä hän kokee epävarmuutta ja se jotenkin purkautuu tuolla tavalla perusteettomina epäilyinä. Tai ehkä joku on puhunut miehellesi siitä vaihtoehdosta, että lapsi ei olisikaan hänen ja se ajatus on jäänyt vaivaamaan? Onhan se lapsen syntymä melkoinen muutos sille miehellekin, vaikka hän ei fyysisesti lasta kanna tai synnytä. Sinuna sanoisin, että kun lapsi syntyy niin teette isyystestin. Se on jo ihan lapsenkin etu, mikäli tuo miehen epäily ja vihjailu ei ota loppuakseen. Vaikka sinua epäilyt loukkaavat, niin ajattele miltä voisi tuntua jos itse yhtäkkiä alkaisit kesken kaiken epäillä onko lapsi omasi (siis jos sellaiseen olisi mahdollisuus) ja että haluaisit asiaan varmuuden. Kyseessä on enemmän tunnepuolen juttu kuin järkeily, eikä puolison sana siinä aina riitä vaikka luottamusta muuten olisi. Jos testin jälkeen alkaa uudet kootut selitykset eikä tilanne helpota, niin sitten miehellä on jotain omia asioita kertomatta tai käsittelemättä ja toivotan onnea niiden setvimiseen.
Minä taas en lähtisi mihinkään testipelleilyyn ollenkaan.
Kun mies kerran raskauden aikana alkaa ilman syytä esittää epäilyksiä siitä onko lapsi hänen, en näe mitään syytä, miksi mies uskoisi sitä isyystestin tulostakaan. Todennäköisesti vetoaisi testin virheprosenttiin tai uskoisi testin olevan väärennetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ajatuksia en voi lukea, mutta voihan se olla että raskauden edetessä hän kokee epävarmuutta ja se jotenkin purkautuu tuolla tavalla perusteettomina epäilyinä. Tai ehkä joku on puhunut miehellesi siitä vaihtoehdosta, että lapsi ei olisikaan hänen ja se ajatus on jäänyt vaivaamaan? Onhan se lapsen syntymä melkoinen muutos sille miehellekin, vaikka hän ei fyysisesti lasta kanna tai synnytä. Sinuna sanoisin, että kun lapsi syntyy niin teette isyystestin. Se on jo ihan lapsenkin etu, mikäli tuo miehen epäily ja vihjailu ei ota loppuakseen. Vaikka sinua epäilyt loukkaavat, niin ajattele miltä voisi tuntua jos itse yhtäkkiä alkaisit kesken kaiken epäillä onko lapsi omasi (siis jos sellaiseen olisi mahdollisuus) ja että haluaisit asiaan varmuuden. Kyseessä on enemmän tunnepuolen juttu kuin järkeily, eikä puolison sana siinä aina riitä vaikka luottamusta muuten olisi. Jos testin jälkeen alkaa uudet kootut selitykset eikä tilanne helpota, niin sitten miehellä on jotain omia asioita kertomatta tai käsittelemättä ja toivotan onnea niiden setvimiseen.
Minä taas en lähtisi mihinkään testipelleilyyn ollenkaan.
Kun mies kerran raskauden aikana alkaa ilman syytä esittää epäilyksiä siitä onko lapsi hänen, en näe mitään syytä, miksi mies uskoisi sitä isyystestin tulostakaan. Todennäköisesti vetoaisi testin virheprosenttiin tai uskoisi testin olevan väärennetty.
Siinä vaiheessa miehen voi laittaa harhaluuloineen päivineen kiertoon, mutta ei tuon isyystestin tekeminen ole haitaksi. Jos ero tulee ja mies alkaa vänkäämään vastaan elatusmaksuista ja ties mistä vedoten siihen ettei ole isä, niin sitten on mustaa valkoisella ja testit tehtyinä. Parisuhde voi aina kariutua, mutta minusta nyt on viisasta ajatella lapsen etua ja teettää se testi. Hyvällä onnella mieskin voi jopa järkiintyä ja hyväksyä, että lapsi on hänen. Olisihan se kiva, että esikoisen kanssa perhe voisi keskittyä lapseen ja vanhempienkin suhde olisi vielä pelastettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ajatuksia en voi lukea, mutta voihan se olla että raskauden edetessä hän kokee epävarmuutta ja se jotenkin purkautuu tuolla tavalla perusteettomina epäilyinä. Tai ehkä joku on puhunut miehellesi siitä vaihtoehdosta, että lapsi ei olisikaan hänen ja se ajatus on jäänyt vaivaamaan? Onhan se lapsen syntymä melkoinen muutos sille miehellekin, vaikka hän ei fyysisesti lasta kanna tai synnytä. Sinuna sanoisin, että kun lapsi syntyy niin teette isyystestin. Se on jo ihan lapsenkin etu, mikäli tuo miehen epäily ja vihjailu ei ota loppuakseen. Vaikka sinua epäilyt loukkaavat, niin ajattele miltä voisi tuntua jos itse yhtäkkiä alkaisit kesken kaiken epäillä onko lapsi omasi (siis jos sellaiseen olisi mahdollisuus) ja että haluaisit asiaan varmuuden. Kyseessä on enemmän tunnepuolen juttu kuin järkeily, eikä puolison sana siinä aina riitä vaikka luottamusta muuten olisi. Jos testin jälkeen alkaa uudet kootut selitykset eikä tilanne helpota, niin sitten miehellä on jotain omia asioita kertomatta tai käsittelemättä ja toivotan onnea niiden setvimiseen.
Minä taas en lähtisi mihinkään testipelleilyyn ollenkaan.
Kun mies kerran raskauden aikana alkaa ilman syytä esittää epäilyksiä siitä onko lapsi hänen, en näe mitään syytä, miksi mies uskoisi sitä isyystestin tulostakaan. Todennäköisesti vetoaisi testin virheprosenttiin tai uskoisi testin olevan väärennetty.
Siinä vaiheessa miehen voi laittaa harhaluuloineen päivineen kiertoon, mutta ei tuon isyystestin tekeminen ole haitaksi. Jos ero tulee ja mies alkaa vänkäämään vastaan elatusmaksuista ja ties mistä vedoten siihen ettei ole isä, niin sitten on mustaa valkoisella ja testit tehtyinä. Parisuhde voi aina kariutua, mutta minusta nyt on viisasta ajatella lapsen etua ja teettää se testi. Hyvällä onnella mieskin voi jopa järkiintyä ja hyväksyä, että lapsi on hänen. Olisihan se kiva, että esikoisen kanssa perhe voisi keskittyä lapseen ja vanhempienkin suhde olisi vielä pelastettavissa.
Nykyään isyys tunnustetaan jo neuvolassa ennen lapsen syntymää tai isyysvtodetaan avio-olettaman kautta. Lapsen isä voi jo olla isä juridisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ajatuksia en voi lukea, mutta voihan se olla että raskauden edetessä hän kokee epävarmuutta ja se jotenkin purkautuu tuolla tavalla perusteettomina epäilyinä. Tai ehkä joku on puhunut miehellesi siitä vaihtoehdosta, että lapsi ei olisikaan hänen ja se ajatus on jäänyt vaivaamaan? Onhan se lapsen syntymä melkoinen muutos sille miehellekin, vaikka hän ei fyysisesti lasta kanna tai synnytä. Sinuna sanoisin, että kun lapsi syntyy niin teette isyystestin. Se on jo ihan lapsenkin etu, mikäli tuo miehen epäily ja vihjailu ei ota loppuakseen. Vaikka sinua epäilyt loukkaavat, niin ajattele miltä voisi tuntua jos itse yhtäkkiä alkaisit kesken kaiken epäillä onko lapsi omasi (siis jos sellaiseen olisi mahdollisuus) ja että haluaisit asiaan varmuuden. Kyseessä on enemmän tunnepuolen juttu kuin järkeily, eikä puolison sana siinä aina riitä vaikka luottamusta muuten olisi. Jos testin jälkeen alkaa uudet kootut selitykset eikä tilanne helpota, niin sitten miehellä on jotain omia asioita kertomatta tai käsittelemättä ja toivotan onnea niiden setvimiseen.
Minä taas en lähtisi mihinkään testipelleilyyn ollenkaan.
Kun mies kerran raskauden aikana alkaa ilman syytä esittää epäilyksiä siitä onko lapsi hänen, en näe mitään syytä, miksi mies uskoisi sitä isyystestin tulostakaan. Todennäköisesti vetoaisi testin virheprosenttiin tai uskoisi testin olevan väärennetty.
Siinä vaiheessa miehen voi laittaa harhaluuloineen päivineen kiertoon, mutta ei tuon isyystestin tekeminen ole haitaksi. Jos ero tulee ja mies alkaa vänkäämään vastaan elatusmaksuista ja ties mistä vedoten siihen ettei ole isä, niin sitten on mustaa valkoisella ja testit tehtyinä. Parisuhde voi aina kariutua, mutta minusta nyt on viisasta ajatella lapsen etua ja teettää se testi. Hyvällä onnella mieskin voi jopa järkiintyä ja hyväksyä, että lapsi on hänen. Olisihan se kiva, että esikoisen kanssa perhe voisi keskittyä lapseen ja vanhempienkin suhde olisi vielä pelastettavissa.
Ei se testi mitään auta, kun ongelma on toisen mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ajatuksia en voi lukea, mutta voihan se olla että raskauden edetessä hän kokee epävarmuutta ja se jotenkin purkautuu tuolla tavalla perusteettomina epäilyinä. Tai ehkä joku on puhunut miehellesi siitä vaihtoehdosta, että lapsi ei olisikaan hänen ja se ajatus on jäänyt vaivaamaan? Onhan se lapsen syntymä melkoinen muutos sille miehellekin, vaikka hän ei fyysisesti lasta kanna tai synnytä. Sinuna sanoisin, että kun lapsi syntyy niin teette isyystestin. Se on jo ihan lapsenkin etu, mikäli tuo miehen epäily ja vihjailu ei ota loppuakseen. Vaikka sinua epäilyt loukkaavat, niin ajattele miltä voisi tuntua jos itse yhtäkkiä alkaisit kesken kaiken epäillä onko lapsi omasi (siis jos sellaiseen olisi mahdollisuus) ja että haluaisit asiaan varmuuden. Kyseessä on enemmän tunnepuolen juttu kuin järkeily, eikä puolison sana siinä aina riitä vaikka luottamusta muuten olisi. Jos testin jälkeen alkaa uudet kootut selitykset eikä tilanne helpota, niin sitten miehellä on jotain omia asioita kertomatta tai käsittelemättä ja toivotan onnea niiden setvimiseen.
Minä taas en lähtisi mihinkään testipelleilyyn ollenkaan.
Kun mies kerran raskauden aikana alkaa ilman syytä esittää epäilyksiä siitä onko lapsi hänen, en näe mitään syytä, miksi mies uskoisi sitä isyystestin tulostakaan. Todennäköisesti vetoaisi testin virheprosenttiin tai uskoisi testin olevan väärennetty.
Siinä vaiheessa miehen voi laittaa harhaluuloineen päivineen kiertoon, mutta ei tuon isyystestin tekeminen ole haitaksi. Jos ero tulee ja mies alkaa vänkäämään vastaan elatusmaksuista ja ties mistä vedoten siihen ettei ole isä, niin sitten on mustaa valkoisella ja testit tehtyinä. Parisuhde voi aina kariutua, mutta minusta nyt on viisasta ajatella lapsen etua ja teettää se testi. Hyvällä onnella mieskin voi jopa järkiintyä ja hyväksyä, että lapsi on hänen. Olisihan se kiva, että esikoisen kanssa perhe voisi keskittyä lapseen ja vanhempienkin suhde olisi vielä pelastettavissa.
Ei se testi mitään auta, kun ongelma on toisen mielessä.
Aika yksipuolisesti täällä kommentoidaan, voihan miehellä olla ihan hyvä syy epäilyyn, esim jonkun mainitsema villit vuodet?
Laitappa ap miehesi kertomaan tänne oma puolensa asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai hemmetti, jos minun lapseni isä olisi esittänyt tuollaisia epäilyjään raskausaikana, niin olisin todellakin pitänyt huolen, että mies ei saisi olla missään tekemisissä lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ajatuksia en voi lukea, mutta voihan se olla että raskauden edetessä hän kokee epävarmuutta ja se jotenkin purkautuu tuolla tavalla perusteettomina epäilyinä. Tai ehkä joku on puhunut miehellesi siitä vaihtoehdosta, että lapsi ei olisikaan hänen ja se ajatus on jäänyt vaivaamaan? Onhan se lapsen syntymä melkoinen muutos sille miehellekin, vaikka hän ei fyysisesti lasta kanna tai synnytä. Sinuna sanoisin, että kun lapsi syntyy niin teette isyystestin. Se on jo ihan lapsenkin etu, mikäli tuo miehen epäily ja vihjailu ei ota loppuakseen. Vaikka sinua epäilyt loukkaavat, niin ajattele miltä voisi tuntua jos itse yhtäkkiä alkaisit kesken kaiken epäillä onko lapsi omasi (siis jos sellaiseen olisi mahdollisuus) ja että haluaisit asiaan varmuuden. Kyseessä on enemmän tunnepuolen juttu kuin järkeily, eikä puolison sana siinä aina riitä vaikka luottamusta muuten olisi. Jos testin jälkeen alkaa uudet kootut selitykset eikä tilanne helpota, niin sitten miehellä on jotain omia asioita kertomatta tai käsittelemättä ja toivotan onnea niiden setvimiseen.
Minä taas en lähtisi mihinkään testipelleilyyn ollenkaan.
Kun mies kerran raskauden aikana alkaa ilman syytä esittää epäilyksiä siitä onko lapsi hänen, en näe mitään syytä, miksi mies uskoisi sitä isyystestin tulostakaan. Todennäköisesti vetoaisi testin virheprosenttiin tai uskoisi testin olevan väärennetty.
Siinä vaiheessa miehen voi laittaa harhaluuloineen päivineen kiertoon, mutta ei tuon isyystestin tekeminen ole haitaksi. Jos ero tulee ja mies alkaa vänkäämään vastaan elatusmaksuista ja ties mistä vedoten siihen ettei ole isä, niin sitten on mustaa valkoisella ja testit tehtyinä. Parisuhde voi aina kariutua, mutta minusta nyt on viisasta ajatella lapsen etua ja teettää se testi. Hyvällä onnella mieskin voi jopa järkiintyä ja hyväksyä, että lapsi on hänen. Olisihan se kiva, että esikoisen kanssa perhe voisi keskittyä lapseen ja vanhempienkin suhde olisi vielä pelastettavissa.
Ei se testi mitään auta, kun ongelma on toisen mielessä.
Aika yksipuolisesti täällä kommentoidaan, voihan miehellä olla ihan hyvä syy epäilyyn, esim jonkun mainitsema villit vuodet?
Laitappa ap miehesi kertomaan tänne oma puolensa asioista.
Mitkä ihmeen villit vuodet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.
Ota tilanteesta hyöty irti. Sano, että vaihtoehtoja on kaksi:
1) Mies pyytää läppiään anteeksi ja pitää asiasta suunsa kiinni
2) Lyötte vetoa. Teette isyystestin kun lapsi on syntynyt. Jos miehesi on isä, hän maksaa sinulle kymppitonnin , Jos ei ole isä, sinä maksat. Ja sopimus kirjallisena ja kahden todistajan allekirjoitukset.
Katsotaanko, riittääkö ukolla kantti ...
olet sairas. Isyystesti pitäisi tehdä pakolliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.
Ota tilanteesta hyöty irti. Sano, että vaihtoehtoja on kaksi:
1) Mies pyytää läppiään anteeksi ja pitää asiasta suunsa kiinni
2) Lyötte vetoa. Teette isyystestin kun lapsi on syntynyt. Jos miehesi on isä, hän maksaa sinulle kymppitonnin , Jos ei ole isä, sinä maksat. Ja sopimus kirjallisena ja kahden todistajan allekirjoitukset.
Katsotaanko, riittääkö ukolla kantti ...
olet sairas. Isyystesti pitäisi tehdä pakolliseksi.
Mitäpä luulet isyystestin näyttävän esimerkiksi luovutetuilla sukusoluill alkunsa saaneiden lasten kohdalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ajatuksia en voi lukea, mutta voihan se olla että raskauden edetessä hän kokee epävarmuutta ja se jotenkin purkautuu tuolla tavalla perusteettomina epäilyinä. Tai ehkä joku on puhunut miehellesi siitä vaihtoehdosta, että lapsi ei olisikaan hänen ja se ajatus on jäänyt vaivaamaan? Onhan se lapsen syntymä melkoinen muutos sille miehellekin, vaikka hän ei fyysisesti lasta kanna tai synnytä. Sinuna sanoisin, että kun lapsi syntyy niin teette isyystestin. Se on jo ihan lapsenkin etu, mikäli tuo miehen epäily ja vihjailu ei ota loppuakseen. Vaikka sinua epäilyt loukkaavat, niin ajattele miltä voisi tuntua jos itse yhtäkkiä alkaisit kesken kaiken epäillä onko lapsi omasi (siis jos sellaiseen olisi mahdollisuus) ja että haluaisit asiaan varmuuden. Kyseessä on enemmän tunnepuolen juttu kuin järkeily, eikä puolison sana siinä aina riitä vaikka luottamusta muuten olisi. Jos testin jälkeen alkaa uudet kootut selitykset eikä tilanne helpota, niin sitten miehellä on jotain omia asioita kertomatta tai käsittelemättä ja toivotan onnea niiden setvimiseen.
Minä taas en lähtisi mihinkään testipelleilyyn ollenkaan.
Kun mies kerran raskauden aikana alkaa ilman syytä esittää epäilyksiä siitä onko lapsi hänen, en näe mitään syytä, miksi mies uskoisi sitä isyystestin tulostakaan. Todennäköisesti vetoaisi testin virheprosenttiin tai uskoisi testin olevan väärennetty.
Siinä vaiheessa miehen voi laittaa harhaluuloineen päivineen kiertoon, mutta ei tuon isyystestin tekeminen ole haitaksi. Jos ero tulee ja mies alkaa vänkäämään vastaan elatusmaksuista ja ties mistä vedoten siihen ettei ole isä, niin sitten on mustaa valkoisella ja testit tehtyinä. Parisuhde voi aina kariutua, mutta minusta nyt on viisasta ajatella lapsen etua ja teettää se testi. Hyvällä onnella mieskin voi jopa järkiintyä ja hyväksyä, että lapsi on hänen. Olisihan se kiva, että esikoisen kanssa perhe voisi keskittyä lapseen ja vanhempienkin suhde olisi vielä pelastettavissa.
Ei se testi mitään auta, kun ongelma on toisen mielessä.
Aika yksipuolisesti täällä kommentoidaan, voihan miehellä olla ihan hyvä syy epäilyyn, esim jonkun mainitsema villit vuodet?
Laitappa ap miehesi kertomaan tänne oma puolensa asioista.Mitkä ihmeen villit vuodet?
Sexipositiivisten naisten vuodet joiden aikana silitellään täysin tuntemattomien kikkeleitä.
Ei kuulosta luotettavalta mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ajatuksia en voi lukea, mutta voihan se olla että raskauden edetessä hän kokee epävarmuutta ja se jotenkin purkautuu tuolla tavalla perusteettomina epäilyinä. Tai ehkä joku on puhunut miehellesi siitä vaihtoehdosta, että lapsi ei olisikaan hänen ja se ajatus on jäänyt vaivaamaan? Onhan se lapsen syntymä melkoinen muutos sille miehellekin, vaikka hän ei fyysisesti lasta kanna tai synnytä. Sinuna sanoisin, että kun lapsi syntyy niin teette isyystestin. Se on jo ihan lapsenkin etu, mikäli tuo miehen epäily ja vihjailu ei ota loppuakseen. Vaikka sinua epäilyt loukkaavat, niin ajattele miltä voisi tuntua jos itse yhtäkkiä alkaisit kesken kaiken epäillä onko lapsi omasi (siis jos sellaiseen olisi mahdollisuus) ja että haluaisit asiaan varmuuden. Kyseessä on enemmän tunnepuolen juttu kuin järkeily, eikä puolison sana siinä aina riitä vaikka luottamusta muuten olisi. Jos testin jälkeen alkaa uudet kootut selitykset eikä tilanne helpota, niin sitten miehellä on jotain omia asioita kertomatta tai käsittelemättä ja toivotan onnea niiden setvimiseen.
Minä taas en lähtisi mihinkään testipelleilyyn ollenkaan.
Kun mies kerran raskauden aikana alkaa ilman syytä esittää epäilyksiä siitä onko lapsi hänen, en näe mitään syytä, miksi mies uskoisi sitä isyystestin tulostakaan. Todennäköisesti vetoaisi testin virheprosenttiin tai uskoisi testin olevan väärennetty.
Siinä vaiheessa miehen voi laittaa harhaluuloineen päivineen kiertoon, mutta ei tuon isyystestin tekeminen ole haitaksi. Jos ero tulee ja mies alkaa vänkäämään vastaan elatusmaksuista ja ties mistä vedoten siihen ettei ole isä, niin sitten on mustaa valkoisella ja testit tehtyinä. Parisuhde voi aina kariutua, mutta minusta nyt on viisasta ajatella lapsen etua ja teettää se testi. Hyvällä onnella mieskin voi jopa järkiintyä ja hyväksyä, että lapsi on hänen. Olisihan se kiva, että esikoisen kanssa perhe voisi keskittyä lapseen ja vanhempienkin suhde olisi vielä pelastettavissa.
Ei se testi mitään auta, kun ongelma on toisen mielessä.
Aika yksipuolisesti täällä kommentoidaan, voihan miehellä olla ihan hyvä syy epäilyyn, esim jonkun mainitsema villit vuodet?
Laitappa ap miehesi kertomaan tänne oma puolensa asioista.Mitkä ihmeen villit vuodet?
Sexipositiivisten naisten vuodet joiden aikana silitellään täysin tuntemattomien kikkeleitä.
Mistä olet tällaisen fantasian keksinyt?
Lähtisin. Ei minulla ole mitään velvollisuutta sietää toisen aiheettomia epäilyjä.
Mitä? Täällä suunnitellaan jo yksin juhannuksen viettoa ja jemmatilin avaamista. Miten olisi, että keskustelisitte asiasta rauhassa?! Kerrot miehelle, miten pahalta vihjailut tuntuvat, ja se selittää, mistä pelot ovat nousseet. Keskustelun jälkeen olet viisaampi siitä, mikä tilanne on