En kehtaa nähdä ketään tai mennä ulos ulkonäköni takia

Aloita laihduttaminen. Laita tavoite tarpeeksi kauas, vaikka ensi kesään. Ja katso ympärillesi: suuri osa ihmisistä on ylipainoisia. Et erotu mitenkään.

Älä välitä muista ihmisistä ja jos täällä haukutaan läskiksi. Mene ulkoilmaan ja katselemaan lintuja.

Muistan tunteen, et ole yksin. Mutta mene ulos silti. Sinulla on oikeus nauttia kauniista säästä, vaikka tänään tuntuisi vaikealta. Suomessa on paljon kaikenkokoisia ihmisiä, ihmisillä on vaikeaa ekonomisesti, eli et ole ainut kulhataneissa vaatteissa (itse en varmaan osta uusia kesävaatteita tänä vuonna ollenkaan). Ja silti on oikeus olla muiden ihmisten ympärillä ja tuntea auringonsäteet ihollaan. Monet meistä on kokenut saman, eikä arvostella. Ne jotka arvostelee, on eläneet etuoikeutettua elämää, ei kannata välittää. Olet arvokas joka tapauksessa. Ei ole pakko olla pitkään ulkona, jos et halua. Nopea pikku kävely korttelin ympäri. Tai vain käyt pistämässä nenän ulos ovesta, ja takasin sisälle. Pienikin askel voi olla helpotus ahdistukseen.

Voi sua pintä. Sulla ei ole vain ollut ketään, joka ois arvostanut sinua sellaisena kuin sä oot! Olet arvokas, ei ihmisen oikeudet riipu koosta tai ulkonäöstä! Ne on pieni häiriintynyt joukko, joilla on jotain muita ihmisten ilmoilla liikkuvia kohtaan! Isoin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut muiden habituksesta tippaakaan, eikä kukaan muu ole vastuussa siitä, minkä näköisenä muut ulkona liikkuvat! Eivät siis voi faktisesti asiasta valittakaan aiheellisesti.

Ymmärrän niin hyvin, ap! Itsekin painan tänä kesänä enemmän kuin ikinä, mutta olen päättänyt lopettaa piilottelun. Pese kasvot jääkylmällä vedellä, ehosta hiukan, kampaa puhtaat hiukset vaikka poninhännälle, laita vähiten kulahtaneet vaatteet päälle, ja ei kun menoksi.

Vierailija kirjoitti:

Muistan tunteen, et ole yksin. Mutta mene ulos silti. Sinulla on oikeus nauttia kauniista säästä, vaikka tänään tuntuisi vaikealta. Suomessa on paljon kaikenkokoisia ihmisiä, ihmisillä on vaikeaa ekonomisesti, eli et ole ainut kulhataneissa vaatteissa (itse en varmaan osta uusia kesävaatteita tänä vuonna ollenkaan). Ja silti on oikeus olla muiden ihmisten ympärillä ja tuntea auringonsäteet ihollaan. Monet meistä on kokenut saman, eikä arvostella. Ne jotka arvostelee, on eläneet etuoikeutettua elämää, ei kannata välittää. Olet arvokas joka tapauksessa. Ei ole pakko olla pitkään ulkona, jos et halua. Nopea pikku kävely korttelin ympäri. Tai vain käyt pistämässä nenän ulos ovesta, ja takasin sisälle. Pienikin askel voi olla helpotus ahdistukseen.

Komppaan tätä. Jos joku sinua arvostelee, hän on pikkusieluinen ihminen, jonka mielipiteet kannattaa sivuuttaa. Sulla on oikeus olla olemassa ja näkyä sellaisena kuin olet.

Käy vaikka 5 tai 10 min kävelyllä. Kun se onnistuu, kiitä itseäsi rohkeudesta ja oman tilan ottamisesta ja toista ulosmeno uudestaan, kun siltä tuntuu.

Mitä ihmettä? Häpeääkö joku vielä nykyään ylipainoa? Juuri katselin kaupungilla, kun nuoret, erittäin kekopositiiviset paineli menemään minikokoisissa vaatteissaan. Hiukan salaa kadehdin heidän asennettaan. Ja pitkä tukka nyt on aina muotia. Ulos vaan!

Suurin osa ihmisistä näyttää olevan ylipainoisia. Harvoin tulee laihoja vastaan tai hoikat ei liiku ulkona vaan saleilla. Ulos vaan! 

Itsellä joskus sama fiilis, mut, hei, olen huomannut, ettei väki tuolla ulkona muita juurikaan kyttäile, vaan on omat asiat ja kiireet mielessä.

Huomaat senkin, että meitä on siellä liikenteessä kaiken näköisiä, nuoria, vanhoja, lihavia, laihoja, ja kaikkea siltä väliltä. Sekaan vain, et ole muita huonompi!!!

Joten, hus hus, nyt lähdet ulos huomaamaan, että oletkin ihan normi ok-persoona, ihminen ihmisten joukossa!! 👍

Tsemppinä vielä, suurin osa meistä suomalaisista ajattelee juurikin sitä, että mitäpä tuo vastaantulija minusta ajattelee, hassua, joten samat aatokset muillakin, ikään ja habitukseen katsomatta!

Sille turvonneelle itkunaamalle tekee aurinko hyvää. Kunhan et päästä nenänpäätä palamaan. Hyvää kesää sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Harmillista. Onneksi itse olen hoikka ja hyväkroppainen. :)

Pic, or not true.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Häpeääkö joku vielä nykyään ylipainoa? Juuri katselin kaupungilla, kun nuoret, erittäin kekopositiiviset paineli menemään minikokoisissa vaatteissaan. Hiukan salaa kadehdin heidän asennettaan. Ja pitkä tukka nyt on aina muotia. Ulos vaan!

Juu. Iso maha ei ole mikään este napapaidan pukemiselle. Ihailen kyllä todella joidenkin ihmisten itsevarmuutta.

Älä anna liian pinnallisten ihmisten masentaa itseäsi. Sinulla on sama oikeus liikkua julkisilla paikoilla kuin kaikilla muillakin. Anna itsellesi lupa elää ja kokea. Ole rohkea ja uskaltaudu ihmisten ilmoille. Älä loukkaannu kenenkään arvostelusta.

Lähdet tänään tunnin kävelylle. Pidät huomenna taukopäivän ja kävelet 15 minuuttia vaikka kauppaan. Sitten taas tunnin kävelypäivä. Kun alat kävellä joka päivä, elämä muuttuu pikku hiljaa.

Urheilukello tai puhelimen liikunta-appi (sportstracker, strava, heiaheia) motivoi.

Mulla sama juttu, mutta sillä erotuksella etten häpeä itseäni muiden silmissä vaan nimenomaan omissani. En näytä yhtään itseltäni!

Siltikin tuota pahempaa on se miltä ylipaino tuntuu. Ainakin minusta tämä vie kaiken energian ja elämänilon kun olo on tukala, maha on aina tiellä ja muutenkin tuntuu kuin koko kroppa olisi jotenkin valahtanut. Lisäksi aina on kuuma ja näillä helteillä se vasta tuskaa onkin olla ulkona, kun oitis on ihan hiestä nihkeänä ja hetken päästä hiki jo ihan valuu karpaloina.

Ja mikään vaate ei mahdu kunnolla päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Häpeääkö joku vielä nykyään ylipainoa? Juuri katselin kaupungilla, kun nuoret, erittäin kekopositiiviset paineli menemään minikokoisissa vaatteissaan. Hiukan salaa kadehdin heidän asennettaan. Ja pitkä tukka nyt on aina muotia. Ulos vaan!

Juu. Iso maha ei ole mikään este napapaidan pukemiselle. Ihailen kyllä todella joidenkin ihmisten itsevarmuutta.

Mä en osaa nähdä tuota lainkaan itsevarmuutena vaan ainoastaan röyhkeytenä joka kumpuaa joko huonosta itsetunnosta tai sitten ihan vaan kunnioituksen puutteesta muita ihmisiä kohtaan.

Se napapaita ja muu paljastelu kun sopii hirvittävän huonosti esim ruokakauppaan oli sitten nainen tai mies.

Näytän itsekin ylipainoiselta ja kulahtaneelta ja varmaan joku joskus katsookin pidempään mutta en vaan välitä. Sinne vaan muiden joukkoon. Huomaat että on kaiken näköisiä ja kokoisia ihmisiä liikkellä.

Mun piti elää keski-ikäiseksi asti, että omalle kohdalle osui se kuinka joku ventovieras arvostelee ulkonäköä ihan päin naamaa.

Ja tiedän, ei pitäisi välittää ja blaablaablaa mutta jotenkin tuo sai mut epäluuloiseksi kaikkia ihmisiä kohtaan ja olo on jotenkin kuin häväisty. En kyllä olisi ikinä uskonut, että tuollainen kommentti saisi mut reagoimaan näin.

Kun itselläni oli pahin vaihe päälle (pelkäsin mennä ulos), yritin palotella tekemistä mahdollisimman pieneksi. Eli esim.

- nyt pesen hiukset ja hymyilen peilille.

- Nyt laitan vaatteet (sellaiset jossa itsellään on hyvä olo, mulla nämä on isohko t-paita ja ohuet leveät housut näin kesällä). 

-Nyt menen ulos ja vain fiilistelen miltä ulkona näyttää ja tuoksuu

- Nyt kävelen tutun reitin, esim. pari korttelia, metsässä pienen pätkän tms. 10 minsaa ekana

Mulla auttaa se et on lippis tai aurinkolasit. Jollakin toimii et kuuntelee esim lempimusaa samalla, mutta keskittyisin näissä lyhyissä kävelyissä ensin vaan havainnoimaan ympäristöä. Kun keskityt siihen miltä pienikin liike tuntuu ja miten kivaa on olla ulkona, niin unohdat ainakin hetkeksi itsesi ja ahdistuksen. 

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Kun itselläni oli pahin vaihe päälle (pelkäsin mennä ulos), yritin palotella tekemistä mahdollisimman pieneksi. Eli esim.

- nyt pesen hiukset ja hymyilen peilille.

- Nyt laitan vaatteet (sellaiset jossa itsellään on hyvä olo, mulla nämä on isohko t-paita ja ohuet leveät housut näin kesällä). 

-Nyt menen ulos ja vain fiilistelen miltä ulkona näyttää ja tuoksuu

- Nyt kävelen tutun reitin, esim. pari korttelia, metsässä pienen pätkän tms. 10 minsaa ekana

Mulla auttaa se et on lippis tai aurinkolasit. Jollakin toimii et kuuntelee esim lempimusaa samalla, mutta keskittyisin näissä lyhyissä kävelyissä ensin vaan havainnoimaan ympäristöä. Kun keskityt siihen miltä pienikin liike tuntuu ja miten kivaa on olla ulkona, niin unohdat ainakin hetkeksi itsesi ja ahdistuksen. 

Tsemppiä!

Juuri näin!