En saa unta miehen vieressä, siirtyäkö patjalle nukkumaan?

Olemme seurustelleet puoli vuotta mieheni kanssa. Elämme kaukosuhteessa ja yhteisiä öitä on viikossa noin kaksi, yleensä ei peräkkäin. Joskus peräkkäin, riippuen vuorotöistäni.

Eli ollaan vietetty noin 30 yötä yhdessä tässä puolen vuoden aikana. Ehkä viisi yötä näistä olen nukkunut ihan hyvin, mutta kaikki muut yöt jää noin 2-4h, joka katkonaista.

Meillä on iso sänky, omat puolet sängyssä, mies ei kuorsaa, eikä ole levoton, eikä herättele mua öisin esim lusikoimaan tai silittelemään, koska olen sen kieltänyt. Mulla on korvatulpat, unimaski ja käytän melatoniinia, joskus imovanea. Iltaisin ei tehdä mitään, mikä virkistää liikaa.

Siitä huolimatta nukun tosi huonosti ja olen tosi pahantuulinen sitten huonojen öiden jälkeen. Se ei ole mieheni vika, päinvastoin. Huomaan olevan vaan entistä katkerampi, kun toinen nukkuu tosi hyvin ja on aamulla tosi hyväntuulinen ja valmiina aamusta kaikkeen, ja itse olen päinvastainen. Itsekäs olen, eihän se ole toisen vika ja sehän on hyvä, että joku saa edes unta ja on virkeä.

Yksin nukun kotonani hyvin. Katkeamatta 8-9h.

Mietin, mikä olisi ratkaisu. Asunnot ei ole kummallakaan kaksiota suuremmat, eli ei ole pakohuoneita. Mitä ihmettä tässä tekisi? Erotakko?