Lue keskustelun säännöt.
Onko muita elämään kyllästyneitä - minä olen elämään kyllästynyt nainen 53-vuotias
17.06.2023 |
Rahattomuus rajoittaa elämää - ei tunnu kivalta. Suomi on hyvinvointiyhteiskunta näille joilla on vakituinen työpaikka ja hyvä palkka. Me muut olemme sitä jätettä.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja mietteitä. Jouduin hautaamaan haaveeni unelmaelämästäni. Juuri mikään ei toteutunut, ja se mikä toteutui vietiin pian pois. Nyt en tiedä enää mistä unelmoisin. Olen pettynyt miehiin ja työelämään ja...itseeni. Enkö tämän parempaan todella pystynyt? Ei ole oikein mitään mielenkiintoista tekemistä, kaikki kiinnostavat harrastukset kokeiltu. Ihmisten seura ja tyhmyys lähinnä rasittaa. Elämän loppu häämöttää jo, se masentaa ja vie pohjan ja motiivin kaikelta yrittämiseltä.
Vaihda maisemaa, vetäydy omaan ja luonnon rauhaan. Älä suorita!
En todellakaan suorita. Jäin muutenkin juuri työttömäksi. Päivät ovat tylsiä ja yksinäisiä, mutta eipä ole ainakaan sitä paskaa työtä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja mietteitä. Jouduin hautaamaan haaveeni unelmaelämästäni. Juuri mikään ei toteutunut, ja se mikä toteutui vietiin pian pois. Nyt en tiedä enää mistä unelmoisin. Olen pettynyt miehiin ja työelämään ja...itseeni. Enkö tämän parempaan todella pystynyt? Ei ole oikein mitään mielenkiintoista tekemistä, kaikki kiinnostavat harrastukset kokeiltu. Ihmisten seura ja tyhmyys lähinnä rasittaa. Elämän loppu häämöttää jo, se masentaa ja vie pohjan ja motiivin kaikelta yrittämiseltä.
Vaihda maisemaa, vetäydy omaan ja luonnon rauhaan. Älä suorita!
En todellakaan suorita. Jäin muutenkin juuri työttömäksi. Päivät ovat tylsiä ja yksinäisiä, mutta eipä ole ainakaan sitä paskaa työtä enää.
Tuo on kieltämättä aika vaikea yhdistelmä, jos ihmisten seura rasittaa, mutta olet yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen menettänyt elämässäni kaiken. Olen 57- vuotias nainen.
Työpaikka meni. Kodin jouduin myymään, ja huomattavalla tappiolla. Nyt olen sairas. Lemmikistä jouduin luopumaan sairauden takia. Nyt Kela pakottaa muuttamaan vuokran takia. Ystäväni, ainut tukeni ja turvani ovat tässä vieressä.
Minulla ei ole perhettä, sukulaiset eivät pidä yhteyttä. Suurimmat haaveeni elämässäni ovat olleet oma koti ja oma perhe. Kumpaakaan en ole saanut. Olen vanha, ruma ja lihava. Ja yhteiskunnan mielestä hyödytön jäte. Elämällä ei ole minulle mitään tarjottavaa.
Älä ajattele itsestäsi noin negatiivisesti. Olet arvokas ja tärkeä, Sinäkin.
Voimia, toivon että kaikki järjestyy ja että Sinulle koittaa parempia aikoja!
Tuo on ollut kamala huomata itsellekin että työ ei merkitse juuri mitään muuta kuin elinkustannusten kattamista. Ja vielä pitäisi melkein 17 vuotta puurtaa. Tällä hetkellä ei ole edes hirveästi valinnanvaraa työpaikoissa joten periaatteessa turvallista työpaikkaa ei uskalla jättää. Lasten vuoksi jaksaa mutta hekin on kohta aikuisia.
Tuntuu vaan niin merkityksettömältä oma elämä ja tekemiset. Parisuhteen etsiminen / aloittaminen tuntuu liian työläältä. Inhottaa olla näin negatiivinen kun pidin aina itseäni positiivisena ihmisenä.. ja ulospäin muut pitää edelleen. N50
On se musta joulu tulossa täälläkin. Työttömyys jatkunut liian pitkään, ei mitään muutosta näkyvissä.
Joulu ahdistaa, ei rahaa mihinkään ylimääräiseen, mistä nyt pitäisi taikoa lapsille lahjat ja jouluruuat? Sukulaiset varmasti auttavat, mutta tämä kerjuulla olo alkaa jo syödä mielenterveyttä.
Ilman lapsia olisin jo tappanut itseni ajat sitten, lapsien takia tässä on pakko jaksaa.
Tuntuu kuin elämästä olisi imetty kaikki värit. Mikään ei tunnu miltään. N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se musta joulu tulossa täälläkin. Työttömyys jatkunut liian pitkään, ei mitään muutosta näkyvissä.
Joulu ahdistaa, ei rahaa mihinkään ylimääräiseen, mistä nyt pitäisi taikoa lapsille lahjat ja jouluruuat? Sukulaiset varmasti auttavat, mutta tämä kerjuulla olo alkaa jo syödä mielenterveyttä.
Ilman lapsia olisin jo tappanut itseni ajat sitten, lapsien takia tässä on pakko jaksaa.
Tuntuu kuin elämästä olisi imetty kaikki värit. Mikään ei tunnu miltään. N42
Ilmeisesti mies ei ole kuvioissa mukana...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se musta joulu tulossa täälläkin. Työttömyys jatkunut liian pitkään, ei mitään muutosta näkyvissä.
Joulu ahdistaa, ei rahaa mihinkään ylimääräiseen, mistä nyt pitäisi taikoa lapsille lahjat ja jouluruuat? Sukulaiset varmasti auttavat, mutta tämä kerjuulla olo alkaa jo syödä mielenterveyttä.
Ilman lapsia olisin jo tappanut itseni ajat sitten, lapsien takia tässä on pakko jaksaa.
Tuntuu kuin elämästä olisi imetty kaikki värit. Mikään ei tunnu miltään. N42Ilmeisesti mies ei ole kuvioissa mukana...?
Voi onhan se. Ja ihan työssäkäyvä sellainen. Silti rahat eivät todellakaan riitä.
Jaksaisi sitä köyhyyttä, jos joskus olisi tiedossa jotain parempaa, mutta ei sitä tällä menolla ole tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä te nyt ruikutatte. Pitää ajatella sitä mikä on hyvin. Ja kiittää Jumalaa siitä.
Kävin just jouluostoksilla. Väsyin ihan enkä löytänyt kuin muutaman lahjan. Mutta on hyvä, että olin liikkeellä. Huomenna uudelleen. Kunto tässä uurastaessa ainakin nousee.
Mun tavoitteeni on liikunnallinen ja hyväkuntoinen loppuelämä. Paljon tapahtumia ja liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä te nyt ruikutatte. Pitää ajatella sitä mikä on hyvin. Ja kiittää Jumalaa siitä.
Kävin just jouluostoksilla. Väsyin ihan enkä löytänyt kuin muutaman lahjan. Mutta on hyvä, että olin liikkeellä. Huomenna uudelleen. Kunto tässä uurastaessa ainakin nousee.
Mun tavoitteeni on liikunnallinen ja hyväkuntoinen loppuelämä. Paljon tapahtumia ja liikuntaa.
Ei yhtään tavaraa tänne enää. Eikä läheisetkään halua enää tavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja mietteitä. Jouduin hautaamaan haaveeni unelmaelämästäni. Juuri mikään ei toteutunut, ja se mikä toteutui vietiin pian pois. Nyt en tiedä enää mistä unelmoisin. Olen pettynyt miehiin ja työelämään ja...itseeni. Enkö tämän parempaan todella pystynyt? Ei ole oikein mitään mielenkiintoista tekemistä, kaikki kiinnostavat harrastukset kokeiltu. Ihmisten seura ja tyhmyys lähinnä rasittaa. Elämän loppu häämöttää jo, se masentaa ja vie pohjan ja motiivin kaikelta yrittämiseltä.
Vaihda maisemaa, vetäydy omaan ja luonnon rauhaan. Älä suorita!
En todellakaan suorita. Jäin muutenkin juuri työttömäksi. Päivät ovat tylsiä ja yksinäisiä, mutta eipä ole ainakaan sitä paskaa työtä enää.
Tuo on kieltämättä aik
Kyllä, omanhenkistä seuraa on vaikea löytää. Nuo työkaverit, joista juuri eroon pääsin eivät olleet henkisesti ja älyllisesti samalla tasolla. Selkään puukottamista, selän takana toimimista, yök mitä toimintatapoja.
Vierailija kirjoitti:
On se musta joulu tulossa täälläkin. Työttömyys jatkunut liian pitkään, ei mitään muutosta näkyvissä.
Joulu ahdistaa, ei rahaa mihinkään ylimääräiseen, mistä nyt pitäisi taikoa lapsille lahjat ja jouluruuat? Sukulaiset varmasti auttavat, mutta tämä kerjuulla olo alkaa jo syödä mielenterveyttä.
Ilman lapsia olisin jo tappanut itseni ajat sitten, lapsien takia tässä on pakko jaksaa.
Tuntuu kuin elämästä olisi imetty kaikki värit. Mikään ei tunnu miltään. N42
Voi ei, ikävä kuulla. Minulla kylläkin sama tilanne. Ilman lapsia olisin varmasti jo tappanut itseni.
Parempaa ensi vuotta sinullekin! <3
T. N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 38 vuotias nainen. Elämä on ollut vaikeaa lapsuusajoista asti. Synnyin epäterveeseen ympäristöön, mieleni kasvoi kieroon ja kärsin yhä aina vaan huonosta itsetunnosta ja minäkuvasta, lisäksi olen kyvytön toteuttamaan elämääni, vaikka olen vuosia tehnyt kovasti työtä itseni eheyttämisessä. Olen tottunut elämän kovaan puoleen ja parhaimmillaan olen uskonut vahvasti, että pääsen vielä voitolle jonain päivänä, koska nämä vaikeudet tunnen kuin omat taskuni ja ajan kanssa pääsen painissa vielä niskan päälle.
Mutta, -nyt olen alkanut tuntemaan uudenlaista, musertavaa tunnetta: Kyllästymistä. Olen kyllästynyt tähän jatkuvaan yrittämiseen. Olen kyllästynyt aivan kaikkeen. Tuntuu että kaikki on niin turhaa. Milloinkaan en ole tuntenut mitään näin tyhjentävää! Vaikka elämäntieni on ollut kovin raadollista, olen ollut ajoittain hyvin masentunut ja tuntenut voimakasta henkistä kipua paljon, luulin siitä huolimatta olevani vahva selviytyjä joka on tietoinen maailman hyvästä ja pahasta, ja osaa ottaa ne asiat tyynesti ja hyväksyen vastaan. Tarkoitan, että luulin ettei mikään enää yllättäisi, kun on niin kovissa liemissä jo keitetty. Mutta tässä sitä ollaan..
Tämä tunne hämmentää, koska asioilla on aina ollut jokin tarkoitus minulle, ja nyt tunnen vaan kyllästymistä.. Aivan kuin millään ei olisi mitään väliä...
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt elämääni. Olisin valmis hautuumaalle lepäämään äidin kanssa samaan hautaan. Elettyä elämää 51v. Elämän päättämistä usein miettinyt.
m51
Onko varmasti elettyä, vai tuliko sitkuteltua tai muuten lusittua se? Nyrpeä asenne on korjattavissa. Ota se mitä sait ja tee siitä jotain enemmän. Maailma on täynnä järkevää tekemistä, johon ei löydy tekijöitä. Se on eri asia, maksetaanko siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästymisellä on tehtävänsä. Se ajaa ihmistä muuttamaan elämänsä suuntaa. Kannattaa varmaan kuunnella. Vaikkei olisi rahaa tehdä mitään, voi muuttaa itsensä. Kehittää uusia tapoja ja näkökulmia. Perehtyä johonkin uuteen. Olla hyödyksi.
Älä ole. Kuolema korjaa kaiken lopulta. Nauti elämästä.
Minä olen ainakin täysin kyllästynyt tähän maailmaan. Miestä en ehkä enää koskaan ota koska loppupeleissä on niin harva mies jolla olisi yhtään mitään tarjottavaa, liian moni on henkisesti jälkeenjäänyt vaikka olisi ok työ ja asunto. Ei osata arvostaa naista ihmisenä, pelkästään hyödykkeenä. Ja siitä pohjasakasta en edes alota.
mutta myös ihmiset ihan massana ajateltuna ovat aika hirveitä, pelkän oman navan ympärillä toisia huonosti kohtelevia mulkkuja sukupuolesta riippumatta. Työpaikalla meno on hullua ja ne ylemmät toimihenkilöt toinen toistaan hullumpia. Ja maailmassa vielä hullumat henkilöt joka maassa ovat päättävissä asemissa. Aivan sairasta. Ei tälläisessä maailmassa ole mitään järkeä. Ja ennen niitä incel ulinoita, yliopistotutkinto, hyvä ura, kaunis, matkusteleva, hyvä toimeentulo ja terve. Ei vaan kiinnosta sisäisesti rumat ihmiset ja hullu maailma.
Tutun kuuloista tekstiä. Oma elämä myös rämpimistä päivästä ja viikosta toiseen. Ei varsinaista köyhyyttä, mutta ei myöskään sellaista omaisuutta, että voisi jättäytyä pois töistä.
Työ ei merkitse kerrassaan mitään ja tuntuu järkyttävältä myydä aikaansa rahasta, jolla ei silläkään ole muuta virkaa kuin elinkustannusten kattaminen. Nykyinen elämäntyyli ja yhteiskunnan arvot tuntuvat aivan toivottomilta, mutta perheen takia sitä kitkuttelee mukana. Ehkä joskus tähän eloon vielä jokin mielekkyys ja tolkku, vaikkei juuri nyt siltä tunnukaan. M53