Lue keskustelun säännöt.
Ero loppuraskaudessa ja miten siitä selviää ?
16.06.2023 |
Meille on tulossa toinen lapsi, toivottu ja suunniteltu. Pikkuhiljaa raskauden aikana olen kuitenkin jäänyt melko yksin, mies tekee paljon ylitöitä ja on ollut jo pidempään todella pahantuulinen, ilkeilee jatkuvasti. Mies on oikeastaan talvesta saakka puhunut kuinka olisi parempi jo asuisi muualla, olisi onnellisempi jos asuisi yksin.
Nyt olen viimeisilläni ja taas miehen aloitettua töiden jälkeen yksinpuhelun siitä kuinka en osaa tehdä mitään ja koti ei ole tarpeeksi siisti, nostin itse kissan pöydälle ja kysyin haluaako oikeasti erota vai onko stressiä jota purkaa minuun ? Puhuu lapsellekin kuinka olen sotkuinen ja epäsiisti vaikka yritän joka päivä pitää kaiken niin siistinä kuin pystyn ja kulutan paljon aikaa kodin ylläpitoon. Mies raivostuu jopa pöydälle joskus unohtuneesta lautasesta. Mielialat vaihtelevat todella nopeasti ja saattaa olla ensin hyväntuulinen ja yhtäkkiä alkaa sättiä ja raivota minulle.
Mies sanoi että ei ole onnellinen enkä tee häntä onnelliseksi ja ero on paras vaihtoehto tässä tilanteessa. Sanoi myös että toisen lapsen hankkiminen tuntuu virheeltä.
Synnyttämään pitäisi lähteä lähiaikoina mutta mietin pitäisikö sinne mennä yksin kun tilanne on tämmöinen ? Ja mitä sitten sen jälkeen ?
Onko muita jotka käyneet läpi eron kun vauva on ihan pieni ? :( Itse en todellakaan halunnut tämmöistä mutta vaikuttaa siltä että mies ei enää rakasta ja voi vain huonosti kanssani.
Kommentit (39)
Milloin on seuraava neuvolakäynti? Ota mies mukaan ensi kerralla ja puhu tilanteesta ulkopuolisen kuullen. Sun ei tarvitse viimeisillään raskaana kantaa tuollaista asiaa yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyö nyrkkiä pöytään! Itse ukko on pannut lapsen alulle ja nyt on sitten aika kantaa vastuu. Tässä vaiheessa kun lapsi on syntymässä, omat tarpeet laitetaan syrjään ja keskitytään synnyttävään äitiin ja vauvaan. Eroa voi katsoa sitten myöhemminkin.
No mieshän on sitten tuossa tilanteessa varmaankin jo miettinyt kuinka hoitaa vanhemmuutensa eron jälkeen ja tehnyt selkeät suunnitelmat työkuvioihinsa että voi tehdä mahdollisimman vähän töitä että ehtii olemaan vanhemman lapsen kanssa. Ja varautunut myös siihen että hoitovastuu koskee myös syntyvää vauvaa. Hyväksynyt myös sen että kahden pienen lapsen eronnut isä ei ole sitä suurinta huutoa parisuhdemarkkinoilla ja on elatusvelvollinen molemmista lapsistaan ja uudessa asunnossa on tilaa ja kaikkea mitä lapset tarvitsee.
Jos kyse on siitä, eroatteko nyt vai 5 vuoden kuluttua, sanoisin, että lasten kannalta parempi erota nyt. Mitä nuorempia he ovat kun eroatte, sitä luonnollisempana asiana he tulevaisuudessa pitävät sitä, että isä ja äiti asuvat eri osoitteissa. Syntymättömälle lapsellenne ei tule lainkaan muistijälkiä aivoihin ajasta, jolloin hänen isänsä ja äitinsä asuivat yhdessä.
Synnytyksestä vielä sen verran, että jos mies tulee mukaan vasten tahtoaan, hänestä tuskin mitään hyötyä siellä on. Itse olen synnyttänyt sekä "miehen kanssa" että ns. yksin. Tosin silloin, kun mies ei päässyt mukaan, oli sairaalassa kätilöopiskelijoita työharjoittelussa, ja sain tosi kivoja harjoittelijoita seurakseni. Eihän harjoittelija tietenkään koko aikaa siinä ollut, mutta ihan riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas mammat meni näköjään lankaan ja lähettävät tsemppiviestejä. Pitäisi teidänkin olla täällä palstalla useammin niin tunnistaisitte tuon saman kirjoittajan sadut ja tarinat.
Paljon sä oikein vietät aikaa täällä jos tunnistat kirjoittajan jo pilkun paikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sinulla kyllä itsekäs vmäinen ukko. Juuri kun itse tarvitsisit eniten tukea niin huutaa ja räyhää. Tilille laittaisin tuommosen ja potkaisisin persuksille että mene muualle kasvamaan vastuuntuntoiseksi puolisoksi ja isäksi.
Yrittäisin saada puhuttua asioista. Loppuraskaus pienen lapsen äitinä ei ole herkkua ja varmaan miehellekin pelottava ajankohta, kriisi puolin ja toisin. En tekisi mitään äkkipäätöksiä ko. tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo nyt kuulostaa vähän siltä että on kuviossa kolmas osapuoli.
Vierailija kirjoitti:
Sen voin sanoa että olen pitänyt huolta siitä että koti on perussiisti, lapsi on siisti ja hyvinvoiva, arki pyörii. Tietysti raskauden myötä on ollut enemmän väsymystä kun itselläkin on ollut kokopäiväinen työ kodin ulkopuolella.
Mutta kun nämä purkaukset voivat tosiaan alkaa siitä leivänkäntystä pöydällä, jota itse en välttämättä ole edes ehtinyt huomata. Sitten saarnataan jo lapsellekin miten epäsiisti ja huolimaton ihminen olen. Pahinta on että olen itse alkanut jo uskoa tähän ja tunnen itseni todella epäonnistuneeksi kun en saa tätä perhettä toimimaan.Kuten sanottua en todellakaan haluaisi tällaista tilannetta enkä eroa joidenkin lattialla olevien lelujen tai tiskialtaassa olevan kahvikupin takia. Ihan typerältähän koko asia kuulostaa ja sitä olen yrittänyt sanoa mutta mies tuntuu päättäneen jo asiasta.
Ap
Mulla on adhd ja olen liian kiireinen omissa ajatuksissani. Multa yleensä menee tuollaiset ihan täysin primitiivireaktion mukaan. Jos olen hyvällä tuulella ja mulle naristaisiin jostain käntyn palasta pöydällä niin saattaisin katsoa känttyä ja miestä ja todeta: Ok. Siivoa pois vain kulta. Jos olisin pahalla päällä niin saisi mies sen luokan läksytyksen ja lähtisin pois ihan vain vatsassa olevan lapsen ja itseni kanssa. En jäisi edes kuuntelemaan vastaanmussutuksia. Jäisi siis se vanhempi lapsi isänsä hoidettavaksi ja mulle on siinä vaiheessa aivan sama, että mitä tapahtuu kummallekaan ja jos on tarpeeksi pitään tälläistä käytöstä ollut niin saattaisi myös jäädä miehen viimeiseksi nalkutukseksi minulle. Mies onneksi tietää nämä mun kaksi ominaisuuttani ja siksi osaa pitää turpansa kiinni tuollaisesta mitättömän pienestä asiasta, ihan kuten minä osaan pitää pääni kiinni siinä vaiheessa kun mulla menee hermo. Mä olen suhteen alussa jo sanonut, että mä en sano asioista kuin kaksi kertaa ja kolmatta ei tule. Joko alan sen jälkeen itse tekemään minua ärsyttävät jutut tai jos nalkutus ja kiukuttelu ei lopu niin saa jäädä keskenään tekemään. Kaksi kertaa yleensä pyytänyt ystävällisesti, että siistii itse paikat jos ei ole tyytyväinen mun siivoamiseen ja sitten on tyytyväinen itse omaan lopputulokseen. Mä olen itse tyytyväinen omaan lopputulokseeni lähes aina. En jaksa kuunnella nalkutusta asioista, jotka hän ihan itse kykenee myös tekemään. Jos kolmannen kerran samasta asiasta nalkuttaa tai kiukuttelee niin yleensä pakkaan tavarat siinä vaiheessa ja lähden. Mieheltä meni yllättävän kauan oppia, että ihan oikeasti lähden ja kestosta ei ole tietoa. Lapsi on myös tottunut ja saattaa olla tästä syystä jopa traumatisoitunut. Tosin en siitäkään tiedä, koska viettää isänsä kanssa aika paljon aikaa. Mun lähtö ei kuitenkaan tarkoita, että oltaisiin erottu. Viimeisimmän kerran mies nalkutti ja kiukutteli jostain todella epämääräisestä ja typerästä asiasta meidän kolmen viikon lomalla ulkomailla. Kaksi kertaa pyysin, että joko tekee itse kun en näköjään osaa tai antaa mun tehdä tavallani. Kolmannesta kerrasta en edes jäänyt kuuntelemaan kun taas aloitti, vaan pakkasin tavarani, kävin respassa pyytämässä huoneen loppuajaksi. Oltiin sitten illat, yöt ja osa aamusta erillämme jos ei herralle kelpaa. Lapsi oli tämän ajan isänsä kanssa ja sai ihan keskenään hoitaa lapsen asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teit kakaran paskan miehen kanssa jota ei lasten hoitaminen kiinnosta. Varmaan ajattelit että mies on komea joten on myös täydellinen kumppani.
Pitäisi itsekin saada jonkinlainen raja tuohon nalkutukseen, nimenomaan poistua tilanteesta. Olen pyytänyt satoja kertoja lopettamaan turhista asioista valittamisen ja yleensä pystyn sietämään sitä hyvinkin kauan mutta joskus kuppi vaan menee nurin. Nyt olen kuunnellut sitä jo reilusti toista kuukautta päivittäin.
Kaikki paha olo puretaan minuun ja raivo alkaa nousta tyyliin lapsen leluista lattialla tai kengistä jotka ovat väärässä asennossa eteisessä. Tämä voi tapahtua minuuteissa ja tunnelma vaihtuu rauhallisesta jännittyneeksi ja ahdistavaksi.
Siitä sitten päästään kaikkiin huonoihin puoliini joita lapsikin saa kuunnella. Sitten seuraavana päivänä saattaa hetkellisesti olla hyväntuulinen ja rakastava, ihan vuoristorataa menee. Itse olen yrittänyt seurata vierestä.
Nyt on ollut poissa koko päivän, lähti jo aamusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo nyt kuulostaa vähän siltä että on kuviossa kolmas osapuoli.
Saattaapa olla nytkin nytkyttämässä sen kolmannen osapuolen päällä suu auki ja ihan kiimoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaana olevien naisten puolisoilta on vähän heikompitasoisen naisenkin mahdollisuus saada krpää kun kotona on kuiva kausi.
Vastuullinen aikuinen mies ei käyttäydy tuolla tavalla. Tosi inhottava tilanne. Luulisi miehenkin tajuavan että suhdekiemuroiden selvittämisen aika on tossa tilanteessa myöhemmin.
Kävi miten kävi, rakkautta on sun elämään tulossa näköjään pian lisää. :) Tsemppiä ja kaikkea hyvää!
Vierailija kirjoitti:
Lyö nyrkkiä pöytään! Itse ukko on pannut lapsen alulle ja nyt on sitten aika kantaa vastuu. Tässä vaiheessa kun lapsi on syntymässä, omat tarpeet laitetaan syrjään ja keskitytään synnyttävään äitiin ja vauvaan. Eroa voi katsoa sitten myöhemminkin.
Aivan samaa mietin. Tuossa tilanteessa kunnon mies nielee siisteyskiukun ja keskittyy perheen parhaaseen. Sitten kun olet toipunut synnytyksestä ja tiheimmät yösyötöt on ohi, voi olla hyvä hetki pohtia uudestaan onko ero paikallaan.
Jos mies vain haukkuu sinua ja luikkii pakoon kuin mikäkin luuseri joka ei kestä kahvikuppia lavuaarissa, niin sinä kyllä pärjäät. Neuvolassa osataan kertoa tukimahdollisuuksista jos lähipiiri ei pysty tukemaan riittävästi.
On kyllä "mies" pakko sanoa.. Siivoaisi itse, te molemmat kuitenkin käytte töissä ja olet raskaana. Eri asia jos olisit kotiäitinä ilman uutta raskautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyö nyrkkiä pöytään! Itse ukko on pannut lapsen alulle ja nyt on sitten aika kantaa vastuu. Tässä vaiheessa kun lapsi on syntymässä, omat tarpeet laitetaan syrjään ja keskitytään synnyttävään äitiin ja vauvaan. Eroa voi katsoa sitten myöhemminkin.
Aivan samaa mietin. Tuossa tilanteessa kunnon mies nielee siisteyskiukun ja keskittyy perheen parhaaseen. Sitten kun olet toipunut synnytyksestä ja tiheimmät yösyötöt on ohi, voi olla hyvä hetki pohtia uudestaan onko ero paikallaan.
Jos mies vain haukkuu sinua ja luikkii pakoon kuin mikäkin luuseri joka ei kestä kahvikuppia lavuaarissa, niin sinä kyllä pärjäät. Neuvolassa osataan kertoa tukimahdollisuuksista jos lähipiiri ei pysty tukemaan riittävästi.
On kyllä "mies" pakko sanoa.. Siivoaisi itse, te molemmat kuitenkin käytte töissä ja olet raskaana. Eri asia jos olisit kotiäitinä ilman uutta raskautta.
Oho tämä oli joku viime kesän ketju, enpä huomannut kun tunteen vallassa naputin sydän syrjällään teidän puolesta :DD
Kun me rakastuimme mieheni kanssa , hänen vaimonsa oli viimeisillään raskaana. Onneksi kaikki ymmärsivät mikä oli paras ratkaisu ja mieheni muutti luokseni. Vaimonsa yritti viikko-viikko järjestelyä ensimmäisen lapsen kanssa mutta onneksi mieheni pysyi lujana ja saimme ansaitun onnemme.
N40, akateeminen koulutus.