Lapsiarki vie voimat

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsen yhteisön tukea. Usein työ voi sen tarjota. Aloita osa-aikaisella ja yritä löytää paikka, jossa pysyvä työyhteisö. Tilastollisesti lapsella menee parhaiten elämässä, jos äiti on kouluttautunut ja työssä.

Mulla ei ole yhteisön tukea mistään. Eikä mistään toisen aikuisen tukea. Olen yksin kaikin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai koska sun elämä alkaa?

Vaihtoehtoja on kaksi:

a) Ei koskaan jos odotat että joku muu järjestää sen sulle.

b) Ihan koska vaan kun hankit elämän.

Mun elämä jatkuu samanlaisena vielä pitkään. Tietty lapsi kasvaa ja saan siten hiukan hengähdystaukoa.

Elämä on erittäin suurelta osin sellaista kuin siitä itse tekee. Ei me muutkaan äidit vain surkutella sitä, että elämä valuu käsistä, vaan me tehdään asialle jotain. Ei lapset ole este äidin omalle elämälle. Erityisesti siinä kohtaa, kun lapset muuttavat omilleen, on tärkeää, että äidillä on jo valmiiksi oma elämä, ettei tarvitse ahdistella lapsiaan jatkuvalla kyyläämisellä tekemisenpuutteen vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on kun ei osata elää ihan omaa elämää. Lapset kyllä pärjäävät vaikka äidillä olisi omakin elämä. 

Vaikeaa se on, kun on yksin ja pieni sairas lapsi hoidettavana. Olen ilmeisesti aika kuormittunut kaiksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsen yhteisön tukea. Usein työ voi sen tarjota. Aloita osa-aikaisella ja yritä löytää paikka, jossa pysyvä työyhteisö. Tilastollisesti lapsella menee parhaiten elämässä, jos äiti on kouluttautunut ja työssä.

Mulla ei ole yhteisön tukea mistään. Eikä mistään toisen aikuisen tukea. Olen yksin kaikin tavoin.

No tee asialle jotain äläkä ruikuta! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on kun ei osata elää ihan omaa elämää. Lapset kyllä pärjäävät vaikka äidillä olisi omakin elämä. 

Vaikeaa se on, kun on yksin ja pieni sairas lapsi hoidettavana. Olen ilmeisesti aika kuormittunut kaiksesta.

Mistä kaikesta? Yksi lapsi etkä edes käy töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on kun ei osata elää ihan omaa elämää. Lapset kyllä pärjäävät vaikka äidillä olisi omakin elämä. 

Vaikeaa se on, kun on yksin ja pieni sairas lapsi hoidettavana. Olen ilmeisesti aika kuormittunut kaiksesta.

Ei ole mitenkään vaikea, kun ymmärtää hakea apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai koska sun elämä alkaa?

Vaihtoehtoja on kaksi:

a) Ei koskaan jos odotat että joku muu järjestää sen sulle.

b) Ihan koska vaan kun hankit elämän.

Mun elämä jatkuu samanlaisena vielä pitkään. Tietty lapsi kasvaa ja saan siten hiukan hengähdystaukoa.

Elämä on erittäin suurelta osin sellaista kuin siitä itse tekee. Ei me muutkaan äidit vain surkutella sitä, että elämä valuu käsistä, vaan me tehdään asialle jotain. Ei lapset ole este äidin omalle elämälle. Erityisesti siinä kohtaa, kun lapset muuttavat omilleen, on tärkeää, että äidillä on jo valmiiksi oma elämä, ettei tarvitse ahdistella lapsiaan jatkuvalla kyyläämisellä tekemisenpuutteen vuoksi. 

Mä en mitään niin odotakaan kuin omaa elämää. Takertuva lapsi ahdistaa. Haluaisin matkustella ja olla vapaa. Elää aikuisen elämää.

Vierailija kirjoitti:

Arki on ollut haastavaa monella tapaa, lapsella on muutama pitkäaikainen sairaus.

Olen vain niin poikki. Tuntuu, että elämä on ohuella langalla kiinni.

1. Huolehdi että saat nukuttua riittävästi. Eli aina ajoissa nukkumaan. Viimeistään nyt opeta lapselle että sinullakin on unirauha.

2. Syö ja juo säännöllisesti. Samalla huolehdit että näin tekee myös lapsi.

3. Koeta tehdä ainakin pari kertaa viikossa sinun lempiruokaa. Olet ansainnut sen.

4. Koeta ulkoilla/harrastaa liikuntaa edes muutaman kerran viikossa. Mielellään niin että se olisi palkitsevaa. Kävelyä, metaäretkiä jne

5. Koeta saada hieman omaa aikaa joka viikko. Opeta lasta olemaan yksinkin kotona.

6. Kuuntele musiikkia josta pidät, mieti mikä tekee sinut onnelliseksi ja tee sitä

7. Tsemppi ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai koska sun elämä alkaa?

Vaihtoehtoja on kaksi:

a) Ei koskaan jos odotat että joku muu järjestää sen sulle.

b) Ihan koska vaan kun hankit elämän.

Mun elämä jatkuu samanlaisena vielä pitkään. Tietty lapsi kasvaa ja saan siten hiukan hengähdystaukoa.

Elämä on erittäin suurelta osin sellaista kuin siitä itse tekee. Ei me muutkaan äidit vain surkutella sitä, että elämä valuu käsistä, vaan me tehdään asialle jotain. Ei lapset ole este äidin omalle elämälle. Erityisesti siinä kohtaa, kun lapset muuttavat omilleen, on tärkeää, että äidillä on jo valmiiksi oma elämä, ettei tarvitse ahdistella lapsiaan jatkuvalla kyyläämisellä tekemisenpuutteen vuoksi. 

Mä en mitään niin odotakaan kuin omaa elämää. Takertuva lapsi ahdistaa. Haluaisin matkustella ja olla vapaa. Elää aikuisen elämää.

Millä rahalla matkustelisit, kun et edes töissä käy? Yhteiskunnanko pitäisi sun matkustelut kustantaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on kun ei osata elää ihan omaa elämää. Lapset kyllä pärjäävät vaikka äidillä olisi omakin elämä. 

Vaikeaa se on, kun on yksin ja pieni sairas lapsi hoidettavana. Olen ilmeisesti aika kuormittunut kaiksesta.

Ei ole mitenkään vaikea, kun ymmärtää hakea apua. 

Kuka minua auttaa? Kerroppa se. Ihan yksin olen täällä. Yhteiskunnalla ei ole sellaista tahoa, joka auttaisi meidän tilanteessa.

Ei nyt olla niin huonosti voivia, että tarvittaisiin lastensuojelun apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai koska sun elämä alkaa?

Vaihtoehtoja on kaksi:

a) Ei koskaan jos odotat että joku muu järjestää sen sulle.

b) Ihan koska vaan kun hankit elämän.

Mun elämä jatkuu samanlaisena vielä pitkään. Tietty lapsi kasvaa ja saan siten hiukan hengähdystaukoa.

Elämä on erittäin suurelta osin sellaista kuin siitä itse tekee. Ei me muutkaan äidit vain surkutella sitä, että elämä valuu käsistä, vaan me tehdään asialle jotain. Ei lapset ole este äidin omalle elämälle. Erityisesti siinä kohtaa, kun lapset muuttavat omilleen, on tärkeää, että äidillä on jo valmiiksi oma elämä, ettei tarvitse ahdistella lapsiaan jatkuvalla kyyläämisellä tekemisenpuutteen vuoksi. 

Mä en mitään niin odotakaan kuin omaa elämää. Takertuva lapsi ahdistaa. Haluaisin matkustella ja olla vapaa. Elää aikuisen elämää.

No ala sitten elää sitä omaa elämää. Ei sitä sinulle kukaan tule kotiin tuomaan, vaan sinun pitää ihan itse muodostaa se oma elämä. Ja opettaa lapselle, että äiti ei aina vain lasta varten olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai koska sun elämä alkaa?

Vaihtoehtoja on kaksi:

a) Ei koskaan jos odotat että joku muu järjestää sen sulle.

b) Ihan koska vaan kun hankit elämän.

Mun elämä jatkuu samanlaisena vielä pitkään. Tietty lapsi kasvaa ja saan siten hiukan hengähdystaukoa.

Elämä on erittäin suurelta osin sellaista kuin siitä itse tekee. Ei me muutkaan äidit vain surkutella sitä, että elämä valuu käsistä, vaan me tehdään asialle jotain. Ei lapset ole este äidin omalle elämälle. Erityisesti siinä kohtaa, kun lapset muuttavat omilleen, on tärkeää, että äidillä on jo valmiiksi oma elämä, ettei tarvitse ahdistella lapsiaan jatkuvalla kyyläämisellä tekemisenpuutteen vuoksi. 

Mä en mitään niin odotakaan kuin omaa elämää. Takertuva lapsi ahdistaa. Haluaisin matkustella ja olla vapaa. Elää aikuisen elämää.

Millä rahalla matkustelisit, kun et edes töissä käy? Yhteiskunnanko pitäisi sun matkustelut kustantaa?

On mulla säästöjä. En elä yhteiskunnan varoilla. Elän muuten vain yhteiskunnan ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on kun ei osata elää ihan omaa elämää. Lapset kyllä pärjäävät vaikka äidillä olisi omakin elämä. 

Vaikeaa se on, kun on yksin ja pieni sairas lapsi hoidettavana. Olen ilmeisesti aika kuormittunut kaiksesta.

Ei ole mitenkään vaikea, kun ymmärtää hakea apua. 

Kuka minua auttaa? Kerroppa se. Ihan yksin olen täällä. Yhteiskunnalla ei ole sellaista tahoa, joka auttaisi meidän tilanteessa.

Ei nyt olla niin huonosti voivia, että tarvittaisiin lastensuojelun apua.

Ei kukaan, jos et osaa tehdä muuta kuin ruikuttaa av-palstalla. Apu kun ei tule itsekseen, vaan sen eteen pitää ihan itse tehdä asioita. Lastensuojelu esimerkiksi on nimenomaan sitä varten, että sieltä saa apua, jos omat kyvyt ei riitä. 

28 jatkaa

Jos lapsesi on vielä pieni niin et tietenkään voi jättää häntä yksin kotiin. Mutta voit alkaa opettaa että leikkisi välillä yksin jne. Itse laitoin lapselle hyvän leikin käyntiin ja sanoin että käyn laittamassa pyykkikoneen päälle ja tulen sitten takaisin ja kävin pari minuuttia pois ja palasin lapsen luo. Pikkuhiljaa venytin aikaa jonka olin poissa leikkivän lapsen luota ja hän rupesi leikkimään ja viihtymään ilman minua.

Ihan olin 2 lapsen yksinhuoltaja äiti.Aika jolloin sossu ei elättänyt.Duunia oli tehtävä.1 .Lapsen kanssa oli äitysloma 3kk.Päiväkodissa oli vauvala v.1972. Toisen kanssa  1976, äitysloma ja kesäloma pälle oli yht.6kk.Molemat sit päivä kotiin.Ei saanut toista viedä päiväkoti jos äitiyslomalla oli.Mummoja,vaareja ei ollut apuna olivat kuoleet.Ei muitakaan. Mutta asenne se ratkaisee ja vastuun kantaminen,kerran ne lapset olin synytänyt.Ei todella ollut aikuista seuraa,ei lomamatkoja kesä lomilla. Ihan lähiön leikki puistot vietettin Hesassa kesä ja talvilomat.Nyky aika kun väsyy  soitat sossuun,sossun tädit järjestää tuki henkilöitä ja ilmasta apua.Kuin mahdolisuuden perheloma johonkin keskukseen missä mutkin vähä varaiset päsee lomalle. Pilkahintaan tai ilmaisiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai koska sun elämä alkaa?

Vaihtoehtoja on kaksi:

a) Ei koskaan jos odotat että joku muu järjestää sen sulle.

b) Ihan koska vaan kun hankit elämän.

Mun elämä jatkuu samanlaisena vielä pitkään. Tietty lapsi kasvaa ja saan siten hiukan hengähdystaukoa.

Elämä on erittäin suurelta osin sellaista kuin siitä itse tekee. Ei me muutkaan äidit vain surkutella sitä, että elämä valuu käsistä, vaan me tehdään asialle jotain. Ei lapset ole este äidin omalle elämälle. Erityisesti siinä kohtaa, kun lapset muuttavat omilleen, on tärkeää, että äidillä on jo valmiiksi oma elämä, ettei tarvitse ahdistella lapsiaan jatkuvalla kyyläämisellä tekemisenpuutteen vuoksi. 

Mä en mitään niin odotakaan kuin omaa elämää. Takertuva lapsi ahdistaa. Haluaisin matkustella ja olla vapaa. Elää aikuisen elämää.

Millä rahalla matkustelisit, kun et edes töissä käy? Yhteiskunnanko pitäisi sun matkustelut kustantaa?

On mulla säästöjä. En elä yhteiskunnan varoilla. Elän muuten vain yhteiskunnan ulkopuolella.

No se on sinun valintasi. Anna lapset pois ja lähde kiertelemään maailmaa, jos se on sinulle parempi vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai koska sun elämä alkaa?

Vaihtoehtoja on kaksi:

a) Ei koskaan jos odotat että joku muu järjestää sen sulle.

b) Ihan koska vaan kun hankit elämän.

Mun elämä jatkuu samanlaisena vielä pitkään. Tietty lapsi kasvaa ja saan siten hiukan hengähdystaukoa.

Elämä on erittäin suurelta osin sellaista kuin siitä itse tekee. Ei me muutkaan äidit vain surkutella sitä, että elämä valuu käsistä, vaan me tehdään asialle jotain. Ei lapset ole este äidin omalle elämälle. Erityisesti siinä kohtaa, kun lapset muuttavat omilleen, on tärkeää, että äidillä on jo valmiiksi oma elämä, ettei tarvitse ahdistella lapsiaan jatkuvalla kyyläämisellä tekemisenpuutteen vuoksi. 

Mä en mitään niin odotakaan kuin omaa elämää. Takertuva lapsi ahdistaa. Haluaisin matkustella ja olla vapaa. Elää aikuisen elämää.

No ala sitten elää sitä omaa elämää. Ei sitä sinulle kukaan tule kotiin tuomaan, vaan sinun pitää ihan itse muodostaa se oma elämä. Ja opettaa lapselle, että äiti ei aina vain lasta varten olemassa. 

Ja milläs elän? Kaikki illat ja viikonloput olen kotona. Minulla on ollut yksi kahden päivän lapsivapaa kymmenen vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai koska sun elämä alkaa?

Vaihtoehtoja on kaksi:

a) Ei koskaan jos odotat että joku muu järjestää sen sulle.

b) Ihan koska vaan kun hankit elämän.

Mun elämä jatkuu samanlaisena vielä pitkään. Tietty lapsi kasvaa ja saan siten hiukan hengähdystaukoa.

Elämä on erittäin suurelta osin sellaista kuin siitä itse tekee. Ei me muutkaan äidit vain surkutella sitä, että elämä valuu käsistä, vaan me tehdään asialle jotain. Ei lapset ole este äidin omalle elämälle. Erityisesti siinä kohtaa, kun lapset muuttavat omilleen, on tärkeää, että äidillä on jo valmiiksi oma elämä, ettei tarvitse ahdistella lapsiaan jatkuvalla kyyläämisellä tekemisenpuutteen vuoksi. 

Mä en mitään niin odotakaan kuin omaa elämää. Takertuva lapsi ahdistaa. Haluaisin matkustella ja olla vapaa. Elää aikuisen elämää.

Sanoit aloituksessa, että lapsesi on kouluikäinen. Kyllä niin iso lapsi pärjää ihan itsekseenkin välillä. En tarkoita, että yksin kotona, vaan esim. niin, että lapsi puuhailee omassa huoneessaan ja sinä teet omia juttujasi toisessa huoneessa. 

Koululaisen voi lähettää kesäleirille. Jos ei ole ihan vieressä niin eiku bussilla matka parin tunnin päähän. Esim Kiljavalla on leirit useita viikkoja ja tilaakin näyttää olevan vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai koska sun elämä alkaa?

Vaihtoehtoja on kaksi:

a) Ei koskaan jos odotat että joku muu järjestää sen sulle.

b) Ihan koska vaan kun hankit elämän.

Mun elämä jatkuu samanlaisena vielä pitkään. Tietty lapsi kasvaa ja saan siten hiukan hengähdystaukoa.

Elämä on erittäin suurelta osin sellaista kuin siitä itse tekee. Ei me muutkaan äidit vain surkutella sitä, että elämä valuu käsistä, vaan me tehdään asialle jotain. Ei lapset ole este äidin omalle elämälle. Erityisesti siinä kohtaa, kun lapset muuttavat omilleen, on tärkeää, että äidillä on jo valmiiksi oma elämä, ettei tarvitse ahdistella lapsiaan jatkuvalla kyyläämisellä tekemisenpuutteen vuoksi. 

Mä en mitään niin odotakaan kuin omaa elämää. Takertuva lapsi ahdistaa. Haluaisin matkustella ja olla vapaa. Elää aikuisen elämää.

No ala sitten elää sitä omaa elämää. Ei sitä sinulle kukaan tule kotiin tuomaan, vaan sinun pitää ihan itse muodostaa se oma elämä. Ja opettaa lapselle, että äiti ei aina vain lasta varten olemassa. 

Ja milläs elän? Kaikki illat ja viikonloput olen kotona. Minulla on ollut yksi kahden päivän lapsivapaa kymmenen vuoden aikana.

Elämällä. Niin me muutkin teemme. Emme jää kotiin homehtumaan, vaan elämme elämää. Lapsille voi vaikka rahalla ostaa hoitajan, jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Rahaa sinulla on, jos kerran et tuilla elä, joten asia on vain sinun omasta valinnastasi kiinni.