Lapsiarki vie voimat
Olen kohta kymmenen vuotta elänyt aika pitkälti lapselle. Ei aikuisten aikaa, vähän tai ei ollenkaan. Kaikki elämä ja menot lapsen ehdoilla.
Nyt siis mietin, joko olen tarpeeksi tehnyt? Eikö minunkin ole aika alkaa elää?
En ole pystynyt, voinut, saanut seurustella kymmeneen vuoteen.
Lomat on pahimpia, kun ei ole koulua rytmittämässä olemista.
T.väsynyt äiti
Kommentit (48)
Sun lapsi on siis 10-vuotias? Meillä työssäkäyvillä äideillä sen ikäiset lapset ovat yksin kotona vanhempien työpäivän ajan. Ei mitään ongelmaa. Jätä sinäkin lapsi vaikka tunniksi yksin ja mene lenkille. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähtee ja lapsi oppii, että äiti ei ole koko aikaa vain häntä varten olemassa.
Totaali yh on oikeutettu tukiperheeseen. Vielä ehdit hakea perhettä kun lapsi on tuon ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on 21 ja 18 ja pitkälti edelleen pyörii heidän tekemistensä ympärillä elämä.
No mitä helvettiä? Kakaroitahan tuon ikäiset vielä ovat, mutta ei sinun tai kenenkään muunkaan elämän pitäisi enää missään tapauksessa "pyöriä pitkälti" heidän ympärillään. Sinussa on vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on 21 ja 18 ja pitkälti edelleen pyörii heidän tekemistensä ympärillä elämä.
Minulta on siis jäänyt työelämä ja en ole seurustellut. Tuskin tarkoitat tuota kuitenkaan.
Olen aika masentunut myös tästä kaikesta. En vain osaa ratkaista tätä asiaa. Terapiaan ei ole oikein varaa.
Varaa terapiaan? Se on ilmaista kaikille suomen kansalaisille.
Ihmisiä on liikaa ja syntymä on kuolemantuomio.
Näin se menee. Eikö sukulaiset ottaisi hoitoon välillä?
Hae lapselle tukiperhe jossa viettää vaikka yhden viikonlopun kuukaudessa. Apua kyllä saa mutta sitä täytyy itse osata pyytää kukaan ei tule sitä sinulle kotiin tarjoamaan.
Järjestöillä on viikonloppuleirejä alakoululaisille ja seurakunnilla myös. Oma valinta on olla aina kaikki illat ja viikonlopput lapsen kanssa. Partio on keksitty myös.