Mies sanoi kadulla kävellessämme kun nuori nainen käveli ohi vähissä vaatteissa: "Oho. Eikö ollukin nätti?"
Mitä mieltä olette? Minulla tuli ensin paha mieli ja sitten KIUKKU. Kuinka voi sanoa noin kun minä olen vierellä.
Kommentit (57)
Kiltti mies kirjoitti:
No mutta pitää kehua naisia jos näkee nätin naisen.
No sitten menet kehumaan sille naiselle, et omalle kumppnaillesi ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Itse joskus seurustelin miehen kanssa joka kehui muita naisia koko ajan (aika seksuaalipainoitteisesti vielä) mutta kun itse aloin muita miehiä kehumaan, niin hän raivostui. Erottiin tosin muista syistä, mutta tuo "kyl mä saan naisia kattella ja kehua, mut sä et saa samalla lailla tehdä muille miehille" ajatusmaailma oli yksi mikä työnsi meitä eroon.
mä ainakin kehun muita naisia, vaikka oma akka olisi vieressä. voi olla että suuttuisin jos se alkaisi muita miehiä kehumaam
Oma mies kumma kyllä loukkaantui kun kehuin muutamaa lihaksikasta miestä. Kesällä näkyy hyvännäköisiä nuoria miehiä!
Minä kehuisin miehelle jotakuta vastaantulevaa adonista että huh huh mikä komistus, oikea kuuma kesäkolli.
Vierailija kirjoitti:
Oma mies kumma kyllä loukkaantui kun kehuin muutamaa lihaksikasta miestä. Kesällä näkyy hyvännäköisiä nuoria miehiä!
Eli joko sinä, miehesi tai molemmat olette pöljiä. Miksi tunnet siitä niin suurta ylpeyttä?
Joskus meinaa lipsahtaa omalle miehelle vastaavaa toisista miehistä 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että tuntuu pahalta. Tuntuisi minustakin.
Mikä sinusta tuntuu pahalta? Sekö, että et ole maailman ainoa nätti ihminen? Miten ihmeessä se voi tuntua pahalta?
Miten muuttuisi mielipiteesi, jos mies ei koskaan kehuisi omaa kumppania, muita kyllä? Saako sitten tuntua pahalta?
Joo mäkin aina ihailen miehelleni ääneen komeita ja pantavia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Sun miehesi katsoo sentään naisia. Omani katsoo vaan miehiä.
Jos ukko on homppeli ni menee hyvä emäntä pilalle.
Mieheni ei ole koskaan kehunut ääneen muita, ei harrasta tällaista. Saan aina tuntea miten haluttu olen hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ole koskaan kehunut ääneen muita, ei harrasta tällaista. Saan aina tuntea miten haluttu olen hänelle.
Olet löytänyt kultakimpaleen.
En tiedä miten itse suhtautuisin. Toisaalta tuollainen suoraan sanominen ja kommentointi on aika suoraa ja reilua ja lisäksi antaa sinulle luvan toimia reilusti samoin. Itselleni tulee mieleen tilanne muutama vuosi sitten, kun mieheni kanssa kävin pitkästä aikaa yhdessä ulkona parisuhdetta hoitamassa. Meillä oli pieni lapsi, jolle olin järkännyt lastenvahdin. Mieheni näki sitten treffeillä tyylikkäästi puetun naisen ja ei saanut kerta kaikkiaan silmiään irti hänestä; piti vilkuilla ja katsoa vielä pitkään peräänkin. Silloin kyllä hiukan otti päästä. Olemme vieläkin yhdessä, mutta ulkona en hänen kanssaan juurikaan käy. Hänellä on muutenkin tapa katsoa muita (nuoria) naisia ihan avoimesti ja usein vielä jotenkin menee ihan hämilleen, ikään kuin nainen olisi jotenkin hänen kohtalonsa. Kerran lähti vielä itsekseen "etsimään" kaupassa jotain nuorempaa naista, joka käveli ohi ja johon kiinnitti huomionsa. Oi tätä vanhaksi tulemisen autuutta ja auvoista avioliittoa. No, onneksi minäkin osaan.
Suutuitko oikeasti tuollaisesta? Mä saatan usein itse sanoa miehelleni jostain naisesta vaikka juuri noin, jos on poikkeuksellisen kaunis. Mitä pahaa siinä muka on?
Vierailija kirjoitti:
Suutuitko oikeasti tuollaisesta? Mä saatan usein itse sanoa miehelleni jostain naisesta vaikka juuri noin, jos on poikkeuksellisen kaunis. Mitä pahaa siinä muka on?
Niin, ja kyllä muuten mieskin saattaa kysyä jostain toisesta miehestä multa vaikka että kato, onko hyvä p*rse?
Jos joku on huomattavan kaunos, oli sitten mies, nainen, lapsi, koira, talo taikka puutarha, niin varmasti ihan spontaanisti totean sen ihailevasti ääneen sille, kenen seurassa olen.
Eikä se tarkoita siitä, että haluaisin vaihtaa puolisoni, lapseni, koirani tai taloni siihen ihailtuun.... puutarhasta saatan toki painaa mieleen jotain vinkkejä omaan käyttöön.
Ihailla ja ihailla...äijä hyökkäs eka pusikkoon runkkaamaan, eikä huolinut auttavaa kättäni, vaikka tarjosin.