Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää ja normi että vielä aikuisena on kavereita ja kaveriporukka?
15.06.2023 |
Olen syntynyt Suomessa, mutta kasvanut ulkomailla ja nyt muuttanut takaisin Suomeen. Vanhat kaverit jäivät ulkomaille ja Suomesta on todella tuskaista löytää aikuisena uusia, kun esim töissä ja harrastuksissa ihmisiin ei pääse tutustumaan niin että olisimme enemmän kuin pintapuolisia hyvänpäivän tuttuja. Mutta sitten kun ja jos puhutaan aikuisiän kaverisuhteista, aina tarjotaan vastauksesi että sitten kun on aikuinen niin se ainoa kaveripiiri siinä vaiheessa on oma perhe ja puoliso, jotka ideaalisti tulisi perustaa sen jälkeen kun on täyttänyt 18 ja hylännyt ne lapsuuden lähimmät ystävät ja kaveripiirit. Miksi Suomessa on näin?
Kommentit (4)
Aloin seurustelemaan 18 vuotiaana.
Se tehokkaasti karsi parisuhteen ulkopuoliset ihmissuhteet.
Nyt olen 41, kavereita ei ole yhtään, edellisen kerran olen yhden puolitutun kanssa käynyt kaljalla aikana ennen koronaa.
Käyn kuitenkin päivätöissä ja näen sen lomassa ihmisiä jatkuvasti, mutta ystävyyssuhteita ei muodostu.
Olo tuntuu aika yksinäiseltä, mutta vaimo aloittaa aina suunnattoman kyselyrumban jos asioin hänen ajallaan jonkun muun kanssa, niin pistän puhelimen aina kiinni kun tulen töistä.
T. Kaveriton mies41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä paikkaansa! Ihan kahjo aloitus!
Ei pidä paikkaansa. Sosiaalinen normi on se, että kaikilla pitää olla ne kaveripiirit ja ystäväporukat valmiina viimeistään 20 vuotiaana. Sen jälkeen turha edes yrittää. Jos sinulla ei ole kavereita, olet outo, ja sinuun ei uskalla kukaan tutustua.
Alue: Aihe vapaa
No minusta tuntuu ennemminkin, että kaikilla muilla on olemassa ne kaverit ja kaveripiirit (paitsi mulla hieman epäsosiaalisella)