Älkää ihmiset luopuko unelmista vaikka olisitte "vanhoja"
20 vuotta sitten haaveilin eräästä koulutuksesta kaukana kaukana. Nykyään on myös monimuoto- ja verkko-opinnot ja pääsin nyt AMK-haussa sisään <3
Olen toki välillä opiskellut muuta (myös korkeakoulussa) ja valmistunut, mutta tuo on aina säilynyt unelmana matkassa. Hyvää kannattaa odottaa, eikä koskaan tiedä milloin mahdollisuus unelmien toteuttamiseen putkahtaa.
Tarttukaa kiinni omiin unelmiinne iästä riippumatta :)
Kommentit (50)
Riippuu unelmasta. Paskoista unelmista kannattaa luopua hyvissä ajoin.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni unelma on rahan takana. Eipä niitä toteuteta tuosta vain. Viimeistään kela ja te-toimisto palauttavat pilvilinnoista maan päälle. Edes opiskelu ei onnistu, ellei ole puolisoa ja työpaikkaa.
Tästä syystä toiset menestyy ja toiset ei. Toiset keksii miljoona syytä miksi jokin ei voi onnistua, toiset keksivät keinot miten sen saa onnistumaan vaikeuksista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Olen 57. Eli nyt kannattaa hakea lääkikseen ja maksaa vaikka lainalla ne preppauskurssit?
Riippuu milloin haluat eläkkeelle ja siitä kuinka älykäs olet. Nuorilla eläkeikä on 70 v. ja riippuen siitä voiko olla yksityinen tai saako kymppitonnien palkkaa, niin voi hyvin kannattaakin. Yrittäjänähän saa jatkaa eläkeikää jos terveyyttä riittää, eikä kukaan tule potkimaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Olen 57. Eli nyt kannattaa hakea lääkikseen ja maksaa vaikka lainalla ne preppauskurssit?
Vieläkö sulla on paukkuja tuon toteuttamiseen? Jaksatko päntätä 6 vuotta ja valvoa päivystyksessä 63-vuotiaana, sitten aloittaa päivän työt?
Kyllä aina pitää ensin istua alas ja "laskea rakentamisen kustannukset".
Totta kai esimerkkisi oli yliampuva, mutta realismi kannattaa aina.
Pitää myös ymmärtää, milloin juna on jo mennyt.
On toki paljon asioita, mitä voi toteuttaa myöhemminkin elämässään, mutta jo fyysinen kunto rajoittaa. Esimerkkinä.
Jos voittaisin lotossa miljoonia niin todellakin käyttäisin suuren osan siitä muiden auttamiseen jotta heidän unelmat toteutuisi, edes osa niistä.
Nimenomaan. Rohkeasti kohti omia unelmia, olivat ne sitten mitä tahansa.
T 44-v, puoliksi ulkona pyörästä
Mä olen nyt 43-vuotias. Ihan koko elämäni vauvasta lähtien olen ollut ylipainoinen. Neuvolakortista lähtien ala-asteen terveystarkastuksiin on asiantuntijat huutaneet painon suhteen hoosiannaa. Edes teininä tai nuorena aikuisena ei tilanne helpottanut, vaikka koetin laihduttaa ja tehdä kaikki järjelliset ja järjettömätkin temput painon alentamiseksi.
Siis en koskaan. En missään iässä ole saanut olla normaalipainoinen. Onko se liikaa pyydetty?
Ikinä en olisi uskonut tämän päivän koittavan, mutta nyt bmi on 25. Ja tämä pelkästään ozempicin ansiosta. En olisi uskonut vielä pari vuotta sitten, jos joku olisi kertonut että ihan lähitulevaisuudessa on ylipainoonkin saatavilla lääke joka oikeasti toimii.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaikki unelmat on kusseet.
Siis oikeasti, kaikki on epäonnistunut ja mennyt päin prinkkalaa.
Yrittämisen puutteesta mua ei voi tuomita, ja jotkut unelmat on olleet ihan ok. Osasta moni realistisempi olisi nähnyt heti, että pieleen menee.
Mut joo, en jaksa enää kauheasti touhottaa. Saatan suunnitella, mutta ne eivät koskaan toteudu.
Mitä itse ajattelet miksi unelmat eivät ole päässeet toteumaan?
Vierailija kirjoitti:
Ritva 60 v kirjoitti:
1. Maailmanrauha
2. Naiset johtajiksi kaikkialla maailmassa
3. Kaikki maailman ihmiset vegaaneiksiTiesitkö, että ihmisen aivot ja oppimiskyky muotoutui nykyisen kaltaisiksi vasta kun nämä alkoi syödä kypsennettyä lihaa. Lihan kypsentäminen mahdollisti tarvittavien ravintoaineiden saamisen ja imeytymisen suolistossa ja näin myös aivojen kehityksen.
Silloin kun oltiin kasvissyöjiä ja syötiin raakaa lihaa niin pysyttiin aika tolloina. Mitä kasvissyönti siis voi aiheuttaa ihmisille pitkällä ajalla, osaatko kuvitella?
Itse asiassa lihansyöjäihmiset ovat keksineet ja toteuttaneet vallan typeriä saastuttavia asioita ja siksi meidän omat elinresurssit ovat suurelta osin tuhoutuneet. En sanoisi oman planeetan paskomista elinkelvottomaksi älykkääksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaikki unelmat on kusseet.
Siis oikeasti, kaikki on epäonnistunut ja mennyt päin prinkkalaa.
Yrittämisen puutteesta mua ei voi tuomita, ja jotkut unelmat on olleet ihan ok. Osasta moni realistisempi olisi nähnyt heti, että pieleen menee.
Mut joo, en jaksa enää kauheasti touhottaa. Saatan suunnitella, mutta ne eivät koskaan toteudu.Mitä itse ajattelet miksi unelmat eivät ole päässeet toteumaan?
En osaa selittää. Joku korkeampi voima, kohtalo, on estänyt? Muuta selitystä en keksi.
Osa unelmista mennyt myttyyn oman luonteenlaadun ja rahkeiden puutteen takia. Olisi pitänyt jaksaa pinnistellä Vielä enemmän. Olisi pitänyt olla rohkeampi ja ennen kaikkea röyhkeämpi. Eli siinä mielessä väärä unelma munlaiselle. Mistäs sitä aina tietää etukäteen, mitä kaikkea onnistunut toteuttaminen vaatii.
Esim. lapsi ja lapsen hoito, kasvatus. Tai koira, hevonen...
Tiedän muutamia yli 50-vuotiaita jotka hakee lääkikseen ja psykalle. Mielestäni noille aloille olisi hyvä hakea vanhempana ja näinä aikoina ei tiedä, pääseekö koskaan eläkkeelle eli suosittelen ainakin noille aloille hakemaan, jos kiinnostaa.
3. luokalla ihastuin erääseen 4. lk tyttöön.
Unelmoin edelleen pyöteäpyllyisestä ja pitkätukkaisesta, suurisilmäisestä n. 10v tytöstä.
en ole edes aloittanut unelmoimaan
Kaveri unelmoi psykologin ammatista.
Lukion jälkeen hän on vain lukenut yliopiston pääsykokeisiin, hakenut,reputtanut ja juonut.
Enää hän(55v) ei edes muista minua, on täysi muumio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni unelma on rahan takana. Eipä niitä toteuteta tuosta vain. Viimeistään kela ja te-toimisto palauttavat pilvilinnoista maan päälle. Edes opiskelu ei onnistu, ellei ole puolisoa ja työpaikkaa.
Tästä syystä toiset menestyy ja toiset ei. Toiset keksii miljoona syytä miksi jokin ei voi onnistua, toiset keksivät keinot miten sen saa onnistumaan vaikeuksista huolimatta.
Olen itse ollut työkyvytön, joten todellakin ymmärrän, ettei kaikki pysty. Mutta yleisesti ottaen olen samaa mieltä. Osa ei edes yritä, koska löytyy miljoonia tekosyitä. Olen lukenut täällä vuosien ajan kuinka matalapalkkaiseen "paskatyöhön" ei kannata mennä. Itse kävin osa-aikatyössä. Hain kouluun, johon oli todella vaikea päästä. Tein töitä ja pääsin. Sain työkkäristä omaehtoisen tuen, kun osasin perustella ja kaivoin siihen hakemukseen vaikka ja mitä. Sinnikkäästi hain töitä ja lopulta sain jalan oven väliin ns. hanttihommilla. Siitä vuosi niin sain vakinaisen paikan ja nyt palkka alkaa kolmosella, joka on itselleni paljon. Jos en olisi edes yrittänyt, tekisin edelleen niitä kympin tunti -hommia ja venyttäisin penniä. Ja ikää on abouttiarallaa 40.
Kuinka vanha pitää olla? Eläkkeellä unelmat on jo toteutettu, senkun naatiskellaan niinkauan kun jalka kapsaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on unelmassa, jota ei voi/pysty toteuttaa?
Mistä tiedät ettei voi toteuttaa?? Vasta kun olet haudassa voit todeta ettei onnistunut.
Mä olen aina ollut haaveilija. Mulla on n 100 unelmaa per päivä ja jos saan yhdenkin vietyä huomiseen se on jo lähempänä toteutumista! Nautinnollista!
Kumma kyllä olen saanut toteutettua enemmän kuin ikinä osasin edes kuvitella!
Ei ole rahaa eikä yllättävää äkkirikastumista ole näköpiirissä.
Tee töitä, säästä vähitellen, tingi turhuuksista. Kaikkea on vaikea saada ja äkkirikastuminen on epätodennäköistä mutta mikään ei ole mahdotonta.
Mulla meni melkein 62v mutta lopulta sain unelmieni talon etelästä. Mutta sain sen!
Mun kaikki unelmat on kusseet.
Siis oikeasti, kaikki on epäonnistunut ja mennyt päin prinkkalaa.
Yrittämisen puutteesta mua ei voi tuomita, ja jotkut unelmat on olleet ihan ok. Osasta moni realistisempi olisi nähnyt heti, että pieleen menee.
Mut joo, en jaksa enää kauheasti touhottaa. Saatan suunnitella, mutta ne eivät koskaan toteudu.