Cafe Socis.. Millanen paikka?

nyt löytyi nytin arostelu



Ravintola Seurahuone



Perinteikäs Seurahuone korjattiin upeaksi, mutta ruoka oli pettymys.



[Anna Paljakka, 24.11.2006]



Tällä paikalla pitäisi olla kaikki puolellaan.



Mikä sijainti, mikä historia! Mikä baari, mikä ravintolasali! Eikä remonteillakaan ole päästy pilaamaan Armas Lindgrenin luomusta vuodelta 1914. (Arkkitehdin nimi muuten on kirjoitettu väärin Seurahuoneen nettisivuilla).



Viimeisinkin korjaus on tehty varoen, ja varsinkin hotellin puolella ilahduttavat vanhat kyltit ¿Portier, Lift ¿ ja lukuisat peilit, jos kohta on muovikukkiakin ja ravintolassa halvannäköisiä punaisella päällystettyjä tuoleja.



Siksi onkin sääli, ettei Seurahuone lunasta herättämiään odotuksia. Kaksi ateriaa olivat pettymyksiä eivätkä hintansa väärtejä.



Keskiviikkona alkuillasta baari oli ihan täynnä ja sen komean kupolin alla asiakkaissa oli hyvä mix. Tarjoilijamme Timi oli selvästi omalla alallaan, ja martini rossot sopivat kylmään ilmaan.



Ravintolan puolella lässähti. Sielläkin useimmilla oli edessään vain juomia, ruokailijoita taisi olla kolmessa pöydässä.



Nostalgia meni tällä kertaa absurdin puolelle. Ravintolasaliin yläkerrasta aukeavasta orkesterikabinetista alkoi kuulua törähtelyä. Keskiviikkoisin Seurahuoneella kuulee elävää musiikkia ¿ ja millaista!



Kahden klarinetin ja kontrabasson trio vetäisi ensimmäiseksi Suomen laulun, ja jatko oli lähes yhtä synkeää.







Ruokalista haluaa varmaan ammentaa perinteestä ja karttaa eksotiikkaa: lohta, kuhaa, siikaa, poroa, karitsaa, sienirisottoa.



Valmiin menun pitäisi olla ravintolan taidonnäyte. Nimikkomenu (47 e) koostuu Toast Skagenista, tournedosista maksapateen kera ja suklaafondantista. Sen toteutuksessa vain hutiloitiin harmillisesti. Pihvin kypsyydestä ei kysytty toivomusta, ja kun liha tuotiin, se oli lähes läpipaistettua, kuivahtanutta.



Toinen ruokailija tilasi pikku-blinit ¿ niitä oli kaksi ¿ ja muikunmätiä (16,50 e). Pääruuaksi häntä houkutteli " perinteinen vasikanleike" (20,50 e), siis aivan kelvollinen wieninleike, kuten ilmeni. Toinen listan perinneruoka olisi ollut rydberginpihvi (22,50 e).



Tilausta ottavan hovimestarin kanssa oli keskusteltu pitkään viinivalinnoista, mutta tieto hukkui matkalla. Pääruuat seisoivat jo pöydässä jäähtymässä, kun liian kylmiä pulloja vasta avattiin.







Jälkiruuat taas onnistuivat. Menuun kuuluva suklaafondant oli uumenistaan juoksevaa niin kuin pitääkin, mutta " villimansikan" makuinen sorbetti sen kanssa hieman esanssista. Seuralainen kehui omaansa: mantelikakkua, amarettojäätelöä ja kirpsakkaa karpalokastiketta syvältä lautaselta (7 e).



Kahden hengen illallinen ¿ kahdet viinilasilliset, ei kahvia ¿ maksoi yhteensä 146,40 euroa eli aika paljon.



Toisella kerralla, lounaalla, vain kokonaisuutena myytävä bisnesmenu maksoi 45 e. Siihen kuului parhaat päivänsä taakseen jättäneitä kampasimpukoita, kelvollinen pihvi, jossa oli café de Paris -maustevoita vain muutama tippa, sekä outo valkosuklaasta ja liivatteesta tehty tönkköhyytelö punaherukkakastikkeen kera.



Suunnilleen menun verran tuli hintaa seuralaisen yksittäin listalta noukkimille lounasruuille. Neulamuikkusalaatissa (13 e) oli pikkukaloja peräti 25 kappaletta, ja öljyä oli kaadettu rennolla ranteella. Paistettu maksa (23,50 e) oli enimmäkseen hyvää, kalvot tulivat vastaan vasta loppupuolella.



Kahden hengen lounas kraanavettä juoden, kahvit tilaten, maksoi aika paljon eli 90 euroa.



Seurahuoneen pitäisi kiireen vilkkaa päättää, mikä se haluaa olla. Eikö tässä toiminut takavuosina Café Socis, josta sai kelvollisia ruoka-annoksia?



Siihen viittaavat yhä pyöreät pöydät, jotka eivät illastamiseen olleet parhaat mahdolliset. Luulisi sen konseptin toimivan paremmin kuin ruokaravintolan, jonne ei kuitenkaan tulla syömään.



Nostalgiaan kannattaa noilla eväillä panostaa. Toisessa " juhlakerroksessa" pääsee näkemään vanhoja nojatuoleja ja hyvällä onnella kurkistamaan Englantilaiseen ja Turkkilaiseen kabinettiin sekä Keltaiseen huoneeseen.



Mitä keittiön puolella puuhattiin koko ilta, kun ruoka oli noinkin hutiloitua ja kun vain kourallinen ihmisiä oli syömässä?



Ehkä siellä valmisteltiin jo aamiaista, jolle pääsevät muutkin kuin hotellin asukkaat maksamalla 19 euroa eli aika paljon.

Henkilökunnalla oli keskenään huonot välit ja siellä oli aika rankkaa työpaikkakiusaamista jonka kohteeksi löytyi aina kaikki nuoremmat ja kauniimmat ( itse en heihin kylläkään kuulunut). Mutta rankaan työilmapiiriin kyllästyneenä häippäsin sieltä vähin äänin parin kuukauden työrupeaman jälkeen.

Ehkä sama peli jakuu edelleenkin ja keittiöhenkilökuntakin keskittynee muuhun kuin ruoanlaittoon?!

-ap.