En ole tyytymätön tai masentunut, mutta en ole koskaan oikeastaan halunnut elämältä juuri mitään. Se on vähän ikävää.
Olisi ihanaa jos haluaisi vaikka perheen. Oikein henkensä edestä.
Elämäni on ihan kohtuullista. En koe paineita elää millään tietyllä tavalla joten jos keksisin jonkun hullunkin asian mitä haluaisin tehdä niin tekisin sen.
En vain halua oikein mitään.
N35
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Kokeile extreme urheilua. Skydiving, vuorikiipeily yms.
Keksin itsekin vaikka mitä listoja, ei minulla mielikuvitusta puutu. Minua ei vain kiinnosta teh dä tuollaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile extreme urheilua. Skydiving, vuorikiipeily yms.
ap sanoi: jos keksisin jonkun hullunkin asian mitä haluaisin tehdä niin tekisin sen.
En vain halua oikein mitään.
Luovu kaikesta mitä sulla on. Opit arvostamaan niitä asioita mitä sulla nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile extreme urheilua. Skydiving, vuorikiipeily yms.
ap sanoi: jos keksisin jonkun hullunkin asian mitä haluaisin tehdä niin tekisin sen.
En vain halua oikein mitään.
Jaa. Ns. erittäin turha ketju siinä tapauksessa
Vierailija kirjoitti:
Luovu kaikesta mitä sulla on. Opit arvostamaan niitä asioita mitä sulla nyt on.
Otsikossa luki että en ole tyytymätön
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile extreme urheilua. Skydiving, vuorikiipeily yms.
ap sanoi: jos keksisin jonkun hullunkin asian mitä haluaisin tehdä niin tekisin sen.
En vain halua oikein mitään.
Jaa. Ns. erittäin turha ketju siinä tapauksessa
Ihminen joka ei lue/kuuntele ajatuksella ja ei osaa keskustella haasteista ilman, että yrittää ratkaista niitä on erittäin turha.
Jos et halua oikein mitään, mutta olet terve ja sinulla on aikaa, ala tehdä jotain muiden hyväksi. Älä odota alkuun mitään mielihyvää itsellesi, vaan pyri vähentämään joidenkin muiden taakkoja. Tällaista voi tehdä monen vapaaehtoistyöjärjestön tai kansalaisverkoston puitteissa. Myös lähipiirissäsi tai asuinympäristössäsi voi olla ihmisiä, jotka tarvitsisivat apua.
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua oikein mitään, mutta olet terve ja sinulla on aikaa, ala tehdä jotain muiden hyväksi. Älä odota alkuun mitään mielihyvää itsellesi, vaan pyri vähentämään joidenkin muiden taakkoja. Tällaista voi tehdä monen vapaaehtoistyöjärjestön tai kansalaisverkoston puitteissa. Myös lähipiirissäsi tai asuinympäristössäsi voi olla ihmisiä, jotka tarvitsisivat apua.
Käytännössä samassa veneessä ap:n kanssa. Olen pääosin tyytyväinen elämääni, vakituisessa työssä, omistusasunto jne. Elämä on "OK", mutta tavallaan mikään ei kiinnosta. Tuntuu että voisin viettää lopun elämästäni näin, miten olen viimeiset 10 vuotta viettänyt. En tunne "paloa" oikein mitään kohtaan, enkä usko että saisin tuollaisesta vapaaehtoistyöstäkään oikein mitään irti.
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua oikein mitään, mutta olet terve ja sinulla on aikaa, ala tehdä jotain muiden hyväksi. Älä odota alkuun mitään mielihyvää itsellesi, vaan pyri vähentämään joidenkin muiden taakkoja. Tällaista voi tehdä monen vapaaehtoistyöjärjestön tai kansalaisverkoston puitteissa. Myös lähipiirissäsi tai asuinympäristössäsi voi olla ihmisiä, jotka tarvitsisivat apua.
En sano etteikö tämä olisi jalo idea, mutta ei ole kyse siitä että minulla olisi tylsää tai olisin tekemistä vailla. Minulla on työ, luottamustehtäviä, kilpaurheiluharrastus (2) ja vapaa-ajan asunto. Jos haluaisin (olisin siis todella sisäsyntyisesti motivoitunut tai innostunut) auttaa ihmisiä niin voisin heivata nuo ja ruveta auttamaan.
Ei minulla ole tylsää, tekemisen puutetta tai huono mielikuvitus. En vain oikein tunne mitään paloa tai intohimoa mihinkään mitä minulla on tai ei ole.
Millaista keskustelua ap toivoisi asioistaan?
Vierailija kirjoitti:
Millaista keskustelua ap toivoisi asioistaan?
Jos joku kokee että on jotain sanottavaa asiaan niin saa sanoa
Kun kaikista mahdollisuuksistasi huolimatta jokin sisäinen palo puuttuu, se on ikävää. Voit ehkä hyväksyä sen. Jos se aiheuttaa kärsimystä, voit hakeutua omakustanteisesti psykoanalyysiin ymmärtääksesi itseäsi paremmin.
Voi että kun mulla on ihan samanlainen olo. En ole koskaan kuullut että jollain muulla olis samoin. En ole kyllä puhunutkaan siitä.
Arvasin et joku ehdottaa vapaaehtoistöitä. Ei, en halua sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Kun kaikista mahdollisuuksistasi huolimatta jokin sisäinen palo puuttuu, se on ikävää. Voit ehkä hyväksyä sen. Jos se aiheuttaa kärsimystä, voit hakeutua omakustanteisesti psykoanalyysiin ymmärtääksesi itseäsi paremmin.
Onhan tässä hyviäkin puolia. Kun ei oikein ole mitään halunnut niin ei ole kokenut kovia pettymyksen tunteita, itsetunto on varmaan aika hyvä siksi. En ole epäonnistunut (omasta mielestäni, objektiivisesti katsoen varmasti vaikka missä) ja vaikka joskus menisi huonosti niin en kuormitu siitä.
Tasaisella mielenlaadulla on etunsa. Nautin pienistä asioista, kun en ole kunnianhimoinen tulevaisuuteenkatsoja niin huomaan luonnon linnut ja eläimet.
Joskus tämä vähän maistuu puulta, suurin huijaus on että mieleni muuttuisi perheellistymisen suhteen. Sitä olen odottanut, kun kaikki sitä manasivat että kyllä nainen rupeaa perhettä haluamaan. Tässä olen, valmiina tuollaisille tunteille mutta ei niitä ole ystävien, sisarusten jne lasten hoitamisista tullut.
En halua sukeltaa mereen, en kalastaa tenolla, en kiivetä vuorille, en purjehtia, en yöpyä laavussa, en laulaa kuorossa, en virkata peittoja keniaan, en viljellä maata...
Mulla on sama kuin ap:lla. Kaikki on siis hyvin, olen tyytyväinen elämääni enkä siis masentunut tms. Olen ajatellut tämän niin, että tällainen tilannehan on oikeastaan suurinta onnea.
Kokeile extreme urheilua. Skydiving, vuorikiipeily yms.