Mitä jos kiinnostaa vain taideala, ja työ,mutta tämä ala ei työllistä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet nuori vaaleverikkö ja Aavikon näköinen, ota yhteyttä Dannyyn, niin se tekee susta iskelmätähden.

Vaikka tämä on vitsiheitto, niin on siinä asiaa taustalla. Jos taiteella nykyisin haluaa menestyä, niin pitää osata se taide ja myös itsensä tuotteistaa. Karisma myy ja ulkonäkö myy. Ne, jotka kuvittelee, että taide itsessään myy, ei ymmärrä kuviota. Pitää hommata oikeat ystävät, mutta ne ei ole niitä taidekoulukavereita tai apurahan antajia. Ehei, ne on toimittajia, yritysjohtajia, bisnesihmisiä, päättäjiä.  Pitää osata tuoda taiteensa esiin heille. Ja lisäksi nykysin somepresenssi on oleellinen. Jos et myy taidettasi instassa, et ole monille olemassa. 

Jos ei ole valmis olemaan taiteilija koko persoonallaan, niin menestystä tuskin tulee. 

Olen nähnyt näitä taidepiirejä läheltä Suomessa. Se on pieni piiri, josta oikeasti menestyäkseen pitää päästä ulos. Saatat alkaa olla menestynyt, jos nämä ns taidepiirit alkaa inhota sinua. Niitä useimmiten sapettaa rahaa tekevät taiteilijat. He eivät nähtävästi kärsi tarpeeksi tms.

Mitähän kukkahattutaidepiirejä sinäkin olet läheltä nähnyt?

Suurin osa ihmisistä haluaisi työ olevan luovaa, mukavaa ja itsensä toteuttamista. Todellisuus on se että suurimman osan pitää tehdä raskasta työtä, jotta saisi laskut maksettua.

Itse olen tehnyt raskasta hoitoalan työtä yli 20 vuotta ja terveys on mennyt. Joskus oikein suututtaa joidenkin ihmisten itsekkäät ja epärealistiset haaveet. Ei ihme että hoitoaloille ei löydy tekijöitä. Tämä uusi hallitus ei tue myöskään taiteentekijöitä, joten kannattaa miettiä toisenkin kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vantaan Metropolia kouluttaa taide- ja ym. konservaattoreita. Jos on kiinnostunut taidealasta ja kädentöistä,  antiikkiesineistä, kirjoista jne. konservaattorin työ on hieno käsityöläisammatti. Konservaattorit työllistyvät usein museoalalle. Esim. tämä työ on sellainen, joka tukee kuvataiteen opintoja. 

Toisekseen jos opiskelee kuvataiteilijaksi, kannattaa myös hankkia opettajan opintoja. Kuvataiteilijan tutkintoon ei niitä sisälly, mutta monet menestyneetkin nykytaiteilijat työskentelevät taiteenteon ohella opettajina taidekouluissa. 

Hain tuonne, mutten päässyt.

Kannattaa yrittää uudestaan ja väliajalla tehdä asioita joista on hyötyä seuraavassa haussa. 

Alan olla ehkä jo liian vanha. Se on tarkkuutta vaativaa työtä ja konservoitavat kohteet arvokkaita. Olisin kyllä ollut nuorena siinä hyvä, ja sopivasti yhdistää tiedettä ja taidetta, joten mielenkiinto olisi säilynyt.

Utopia kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä haluaisi työ olevan luovaa, mukavaa ja itsensä toteuttamista. Todellisuus on se että suurimman osan pitää tehdä raskasta työtä, jotta saisi laskut maksettua.

Itse olen tehnyt raskasta hoitoalan työtä yli 20 vuotta ja terveys on mennyt. Joskus oikein suututtaa joidenkin ihmisten itsekkäät ja epärealistiset haaveet. Ei ihme että hoitoaloille ei löydy tekijöitä. Tämä uusi hallitus ei tue myöskään taiteentekijöitä, joten kannattaa miettiä toisenkin kerran.

Olisi kuitenkin kannattanut vaihtaa alaa ennen katkeroitumista.

Onhan sitä nyt paljon  muitakin aloja kuin siivooja ja  lähihoitaja. Ei taide todellakkaan elätä. Pitää olla muuten  rikkaasta perheestä että voi harrastaa.   Laiska taiteilee   puolison varoilla.

Vierailija kirjoitti:

Hei, tässä ap. Niin, haluaisin että työllä olsii minulle merkitys, mutta olen tajunnut, että tämä taidela ei taida työllistää. Niin mietin, pitäisikö vain hypätä johonkin, esim siivoojan työhön? Mitä sitten jos motivaatio ei riitä ja psyykkinen hyvinvointi alkaa kärsiä? tuota pelkään itse. Muuten ei olisi ongelmaa, mutta olen luonteeltani (luonnetestin)mukaan INFP. Minulle olisi siis tavoite tehdä merkityksellistä työtä ja tunteet ovat aina mukanani. Siten vaikea tehdä jotain työtä vain koska "raha". 

Saat sen kuulostamaan siltä, kuin mikään muu kuin taide ei olisi merkityksellistä työtä. Esim meillä tehdään merkityksellistä työtä yhteiskunnan ja ilmaston hyväksi, sen lisäksi että siitä maksetaan hyvin. Olisin ollut myös kirjailija, jos olisi voinut valita mitä vaan, mutta kyllä minä nykyäänkin teen merkityksellistä työtä, vaikka raha.

Pisti silmään, ettet halua tehdä muuta kuin merkityksellistä työtä. Juuri sellaiset perustyöt kuin siivooja, putkimies, myyjä ja bussikuski ovatkin erittäin merkityksellistä. Siivooja luo meille parempaa ympäristöä putkimies huolehtii puhtaan veden saannista ja likaveden poistumisesta, myyjä on osa suurta ketjua, että tarvitsevalla ihmisellä on pääsy käsiksi tuotteeseen, jota hän tarvitsee, olipa se ruokaa, lämmintä vaatetta tai kodin lämmityslaitetta, ja bussikuskin työ on merkityksellistä koska hän kuljettaa näitä merkityksellistä töitä tekeviä ihmisiä töihin tekemään merkityksellistä työtään, jota ilman me emme pärjäisi. Siihen verrattuna, onko merkityksellistä luoda sellaista taidetta, jota kukaan muu kuin tekijä itse ei tunnu tarvitsevan mihinkään?

Itse ajattelin koulussa ja sen päätyttyä ammattia miettiessä, että kaikkein hienointa olisi olla kuvataiteilija ja harjoitella maalaamista aamusta iltaan kymmeniä vuosia, niin että jonain päivänä voisi sitä oppia tekemäänkin. Eniten olisi kiinnostanut ihmisten kasvojen tekeminen siis muotokuvamaalaus. En siis niinkään taiteilijaluonne vaan enemmän käsityöläinen kuvantekijä. Laskin kuitenkin, että ala on liian epävarma koska minulle oli tärkeää, että pystyn elättämään itse itseni kävi elämässä muuten miten tahansa. Ja minulle olivtärkeää että työni olisi myös muille merkityksellistä eikä vain itselleni. Tosin minulla oli helpotuksena että olin utelias kaikkeen tietoon ja osaamiseen erityisesti luonnontieteiden puolella. Ainoita poisluettavia oli taloustiede, hallinto ja laki. Ryhdyin sitten muulle alalle ja minulla on kaksikin toisistaan täysin poikkeavaa ammattia. Suunnittelin harrastavani ja harjoittelevani piirtelyä vapaa-aikana. Pääasiassa tienasin sitten leipäni lääkärinä. Työ oli hyvin kiinnostavaa, mutta hyvin paljon myös vapaa-aikaa sitovaa. Kuvantekemisen harrastamiseen ja harjoitteluun ei käytännössä jäänyt aikaa eikä jaksamista, mutta valintaani en kadu yhtään. Hyvä oli elämä. En pysty mitenkään sanomaan, ettei työni olisi ollut merkityksellistä, vaikka yhtä raatamistahan sekin oli, niinkuin työt yleensä tahtovat olla, olipa ala mikä vain. Työn teostahan se palkka maksetaan. Nyt eläkkeellä sitten voin harjoitella mitä harjoittelen. Vaikea se on toiselle neuvoa, miten hänen tilisi elämänsä elää, kunhan ei jää odottamaan, että hänen elämänsä on pelkästään kivaa ajanviettoa ja muut raatavat hänenkin elantonsa kasaan.

Sitä kannattaa miettiä, mitä oikeastaan tarkoittaa käsite merkityksellinen työ. Joskus tulee vaikutelma, että ihminen saattaa käyttää noita sanoja silloin, kun tarkoittaa vaikkapa sitä, että 'minulla on pelkästään kivaa työssä eikä ikävää rastamista lainkaan' tai ' haluan tulla työlläni kuuluisaksi'. Minulle merkityksellinen työ tarkoittaa eniten sitä, millainen merkitys sillä on muille ihmisille. Siis miten työni parantaa muiden ihmisten elämää. Pieni ja vaille huomiota jäävä työ voi olla paljon merkityksellisempää kuin suuren huomion saava ja tekijälleen viihdyttävä himphamppu.

Anteeksi nyt nämä suorat sanat. Mutta minä ajattelen merkityksellisestä työstä näin enkä muuta voi.

Kampaaja tai kosmetologi, kynsitaiteilija ovat sopivia ammatteja käsistään taitaville ja taiteellisille. Myös lastenhoitajana saa askarrella, piirtää ja maalata mielin määrin. On taidepainotteisia päiväkoteja. Toki joutuu myös laulamaan, leikkimään, pukemaan ja vaihtamaan vaippoja

Itse olen ratkaissut tämän niin, että hankin pohjakoulutuksen (kaupallisen ja viestinnän alan) ja siltä työkokemusta. Nyt teen hallinnointia ja viestintää musa-alan järjestössä. Ei ehkä kauhean seksikästä, mutta itseä edes jotenkin kiinnostavaa kuitenkin. Toteutan sitten vapaa-ajalla itseäni muuten.

Tiedän suoraan kolme naista, jotka ovat opiskelleet taidealaa, yksi ihan Taideteollisessa aikanaan. No, tämä on ollut 21 vuotta kotiäitinä. Yksi opiskeli laulua, on nyt siivoojana / välinehuoltajana. Kolmas opiskeli kuvataidetta, piti näyttelyitäkin, taitaa olla nyt perhepäivähoitajana.

Taide ei kerta kaikkiaan kannata. On vastenmielistä, että veronmaksajien kustannuksella koulutetaan tarpeettomiin töihin vuosikausia taiteiljoita, jotka sitten koko työuransa ovat a) työttömiä b) hakemassa apurahaa tai c) kuluttavat sitä.

Kyllä, menkää töihin. Jos ei kiinnosta, niin se on valitettavaa, mutta me muut emme ole vastuussa toimeentulostasi. Sinä olet.

En jaksa lukea koko ketjua mutta halusin silti kirjoittaa jotain ajatuksia.

Mä ratkaisin tän asian niin että kovalla draivilla hakeuduin nuorena alalle. Turvaverkko ja terveys eivät riittäneet, paloin loppuun kriittisenä aikana kun olisi pitänyt painaa sikana duunia ja verkostoitua, luoda portfoliota. Olen siitä sitten rämpinyt ylös ja yrittänyt päästä jaloilleni vähän nilkuttavalla menestyksellä.

Nyt 30-vuotiaana kouluttaudun hoitoalalle jotta on joku turva jolla maksaa opintolainat kun oman alan jatkuva pätkä- ja silpputyöhelvetti on käytännössä mahdoton yhtälö burn outilla paskotun terveydentilan kanssa ja haluaisin tehdä elämässä muutakin kuin kituuttaa alle tonnilla kuussa. Kyllä, sotealallakin tienaa usein parempaa tuntiliksaa kuin taidealalla.

Taidealaa kannattaa yrittää. Suomessa se on nimen omaan usein yrittämistä. Apurahatyö, opettaminen ja ulkomaille suuntautunut työ on kaikki kiviä joita kannattaa kans kääntää. Eikä se kaikilla onnistu, vaikka olisi taitoakin sillä taiteen saralla jota tekee.

Päivitä portfoliota, tuotteista taidettasi, myy ihan kaikkea mitä irti saat hommastasi. Yritä verkostoitua muillekin aloille, esim. peliala työllistää taiteilijoita jonkin verran. Joku osa-alue voi ottaa tuulta alleen tai sitten ei. Tarvitset tosi paljon resilienssiä, projektinhallintaa ja turvaverkon, joka mahdollistaa sen ettet jää yksin tai vaikka asunnottomaksi jos on ns. kuiva kausi. (Voi tarkoittaa vaikka että asut superhalvasti kimppakämpässä ja sinulla on ystäviä jotka myös ymmärtävät alaasi+ olet opetellut kelan kiemurat.) Kakkosduuni ei myöskään ole häpeä, joskus voi olla pakko tehdä jotain muutakin keikkaa varsinkin uran alussa.

Jos sulla on hoitamattomia terveysongelmia kuten vaikka masennus tai diagnosoimaton ADHD, hakeudu heti avun piiriin vaikka julkinen th onkin ihan tulessa. Varjele työkykyäsi kaikin mahdollisin keinoin, sillä ilman sitä et tule selviämään silppualalla, jolla menestys on todellakin rakennettava itse jos syntymälotto ei heittänyt valmiisiin piireihin. Toki moni tekee tätä eläkkeeltäkin mutta oletettavasti jokainen haluaa mieluummin kokoaikahommaa jos kroppa kestää. Aikatauluta itsellesi myös lepoa, tai urasi tulee ennen pitkää tauottumaan pakkolepoon kun keho sen sitten päättää.

Ennen kaikkea hurjasti tsemppiä. Luovuudella ja kovalla yrittämisellä sekä ennen kaikkea kaikenlaisen itsellesi tyylillisesti sopivan kokeilemalla taidealalla voi onnistua.

Ja itse valitsin kakkosduuniksi terveydenhuollon juuri siksi että halusin tehdä jotain missä työpaikkoja löytyy JA työ tuntuu merkitykselliseltä.

Teet just niinkuin hyvältä tuntuu.

Voit käydä taidealan koulutuksen, pitää näyttelyitä ja liittyä paikallisiin taiteilija seuroihin ja haet vaan apurahoja

Utopia kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä haluaisi työ olevan luovaa, mukavaa ja itsensä toteuttamista. Todellisuus on se että suurimman osan pitää tehdä raskasta työtä, jotta saisi laskut maksettua.

Itse olen tehnyt raskasta hoitoalan työtä yli 20 vuotta ja terveys on mennyt. Joskus oikein suututtaa joidenkin ihmisten itsekkäät ja epärealistiset haaveet. Ei ihme että hoitoaloille ei löydy tekijöitä. Tämä uusi hallitus ei tue myöskään taiteentekijöitä, joten kannattaa miettiä toisenkin kerran.

Mä väitän että jos tarpeeksi haluaa jotain asiaa, silloin sitä on myös valmis edistämään. Jos mä päättäisin nyt tehdä urani jollain ei-taiteellisella alalla enkä edes yrittäisi taitelua, silloin se tarkoittaisi, että haluan taiteilua enemmän tehdä sitä toista työtä. Aika yksinkertaista. Mielestäni lähtökohtaisesti ihmisen kannattaisi pyrkiä alalle, jossa saa hyödynnettyä koko potentiaalinsa. Tiedän olevani lahjakas siinä mitä teen ja koen että minusta menisi iso osa hukkaan, jos päättäisin jättää taiteiluhaaveet sikseen enkä edes yrittäisi.

Seuraa unelmaasi pitkällä tähtäyksellä. Kehitä itseäsi taiteilijana, mutta tee jotain muuta työtä ihan vaan rahan takia. Saat samalla hieman aikaa voitettua sille, että miten pääset lopulliseen päämäärääsi. Unelmia ei kannata heittää kaivoon, vaan kannattaa pitää koko ajan mielessä se, mistä oikeasti tykkää. Me eletään vaan kerran ja se aika kannattaa käyttää viisaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Pisti silmään, ettet halua tehdä muuta kuin merkityksellistä työtä. Juuri sellaiset perustyöt kuin siivooja, putkimies, myyjä ja bussikuski ovatkin erittäin merkityksellistä. Siivooja luo meille parempaa ympäristöä putkimies huolehtii puhtaan veden saannista ja likaveden poistumisesta, myyjä on osa suurta ketjua, että tarvitsevalla ihmisellä on pääsy käsiksi tuotteeseen, jota hän tarvitsee, olipa se ruokaa, lämmintä vaatetta tai kodin lämmityslaitetta, ja bussikuskin työ on merkityksellistä koska hän kuljettaa näitä merkityksellistä töitä tekeviä ihmisiä töihin tekemään merkityksellistä työtään, jota ilman me emme pärjäisi. Siihen verrattuna, onko merkityksellistä luoda sellaista taidetta, jota kukaan muu kuin tekijä itse ei tunnu tarvitsevan mihinkään?

Itse ajattelin koulussa ja sen päätyttyä ammattia miettiessä, että kaikkein hienointa olisi olla kuvataiteilija ja harjoitella maalaamista aamusta iltaan kymmeniä vuosia, niin että jonain päivänä voisi sitä oppia tekemäänkin. Eniten olisi kiinnostanut ihmisten kasvojen tekeminen siis muotokuvamaalaus. En siis niinkään taiteilijaluonne vaan enemmän käsityöläinen kuvantekijä. Laskin kuitenkin, että ala on liian epävarma koska minulle oli tärkeää, että pystyn elättämään itse itseni kävi elämässä muuten miten tahansa. Ja minulle olivtärkeää että työni olisi myös muille merkityksellistä eikä vain itselleni. Tosin minulla oli helpotuksena että olin utelias kaikkeen tietoon ja osaamiseen erityisesti luonnontieteiden puolella. Ainoita poisluettavia oli taloustiede, hallinto ja laki. Ryhdyin sitten muulle alalle ja minulla on kaksikin toisistaan täysin poikkeavaa ammattia. Suunnittelin harrastavani ja harjoittelevani piirtelyä vapaa-aikana. Pääasiassa tienasin sitten leipäni lääkärinä. Työ oli hyvin kiinnostavaa, mutta hyvin paljon myös vapaa-aikaa sitovaa. Kuvantekemisen harrastamiseen ja harjoitteluun ei käytännössä jäänyt aikaa eikä jaksamista, mutta valintaani en kadu yhtään. Hyvä oli elämä. En pysty mitenkään sanomaan, ettei työni olisi ollut merkityksellistä, vaikka yhtä raatamistahan sekin oli, niinkuin työt yleensä tahtovat olla, olipa ala mikä vain. Työn teostahan se palkka maksetaan. Nyt eläkkeellä sitten voin harjoitella mitä harjoittelen. Vaikea se on toiselle neuvoa, miten hänen tilisi elämänsä elää, kunhan ei jää odottamaan, että hänen elämänsä on pelkästään kivaa ajanviettoa ja muut raatavat hänenkin elantonsa kasaan.

Sitä kannattaa miettiä, mitä oikeastaan tarkoittaa käsite merkityksellinen työ. Joskus tulee vaikutelma, että ihminen saattaa käyttää noita sanoja silloin, kun tarkoittaa vaikkapa sitä, että 'minulla on pelkästään kivaa työssä eikä ikävää rastamista lainkaan' tai ' haluan tulla työlläni kuuluisaksi'. Minulle merkityksellinen työ tarkoittaa eniten sitä, millainen merkitys sillä on muille ihmisille. Siis miten työni parantaa muiden ihmisten elämää. Pieni ja vaille huomiota jäävä työ voi olla paljon merkityksellisempää kuin suuren huomion saava ja tekijälleen viihdyttävä himphamppu.

Anteeksi nyt nämä suorat sanat. Mutta minä ajattelen merkityksellisestä työstä näin enkä muuta voi.

Minulla on taide-/käsityöalan koulutus, mutta toimin tällä hetkellä siivoojana, koska muutakaan työtä en ole saanut enkä yrittäjäksi vielä ole uskaltanut heittäytyä. Voin sanoa, että molemmat työt ovat tärkeitä, mutta siivousta teen vain ja ainoastaan rahan takia (sen muutaman satasen mitä siitä saan). Taidepuoli on eri tavalla merkityksellinen, se on osa minua, identiteettiäni, se on elämäntapa, intohimo, siihen minulla on erityisosaamista, ammattiylpeys ja pyrkimys kehittyä jatkuvasti. Se on enemmän kuin työ. Ei siis liity kuuluisaksi tulemiseen millään tavalla tai siihen, että on aina kivaa. Taiteen tekeminen työnä ei todellakaan ole aina kivaa, se on rankkaa raatamista jos sillä meinaa itsensä elättää.

Minä en ainakaan ala alalle joka ei kiinnosta paskaakaan. Jos pakottaisiin hoitoalalle alkaisin lopulta vaan jakaan vääriä lääkkeitä tai diagnooseja koska ottaisi niin päähän. Asiakaspalvelu-ammateissakin vain raivostuisin ihmisille ja käskisin painua sinne ja syvälle koska ei kiinnosta muiden valitus.

Veljeni on valmistunut Taideteollisesta, toimii graafisena suunnittelijana ja tekee myös käyttöliittymiä. Itse olen valmistunut kirjallisuudesta, kirjoitan tällä hetkellä mainostekstejä ja tv-mainosten käsikirjoituksia. Molemmat olemme tyytyväisiä valintoihimme. Kuvataitelijana tai kirjailijana leipä olisi tiukemmassa. Nyt on töitä enemmän kuin ehtii saada kasaan ja liksat on molemmilla loistavat. 

Ammatti mikä elättää ja taide sivussa. 

Täällä ammattitaiteilija. Jos jolle kulle on annettu lahjaksi luovuus, taiteellisuus, pitää sitä käyttää ja pitää hengissä! Kovin ihmeellisesti ns. tavikset täällä kommentoivat. Ja varmasti kuitenkin lukevat kirjoja, kuuntelevat musiikkia, katsovat sarjoja ja elokuvia., hankkivat kauniita asioita, astioita kotiinsa, pukeutuvat jonkun suunnittelemiin vaatteisiin. Ymmärrättekö, että juuri nämä periksiantamattomat taiteilijat ovat teidän elämänne sulostuttajuuden takana?!