Kenelle uskoisit alle 5-kk vauvasi hoitoon?

t: 6

Mun mies kuuluu ajatusmaailmaltaan kivikauteen ja hänen mielestään lasten hoitaminen on naisten työtä. Kun meidän lapset on olleet vauvoja, ne ovat todellakin jääneet isälleen " hoitoon" silloin kun mulla on ollut välttämättömiä menoja - kuten jälkitarkastus.



Muistetaan nyt taas, ettei me kaikki olla samanlaisia.



t. 3

äidilleni, anopille, muutamalle ystävälleni jolla itselläkin pieniä lapsia ja mieheni kummitädille.



Täytyy kyllä sanoa että nostan hattua näille naisille jotka hoitavat yksinään vauvan koska mies katsoo että se ei kuulu hänelle... itse en olisi sellaista miestä katsellut..oli vauva-aika sen verran rankkaa.

esikoinen oli ton ikäisenä ollut hoidossa äidilläni, isäpuolellani, isälläni ja kummitädillään eli parhaalla ystävälläni ja lyhyempiä aikoja (1-3h) myös ystäväni vanhemmilla ja jonkun kävelylenkin verran varmaan myös mun jollain muulla kaverilla.



kuopus on ollut myös noilla isovanhemmillaan ja parhaalla kaverillani, ja lyhyempiä aikoja lisäksi kummitädillään, joka on mun serkku ja myös isänsä puolen isovanhemmilla ja toisilla kummeillaan ja kerran oli hätätilassa just 5 kuukauden ikäsenä mun työkaverilla, kun piti lähtee esikoisen kanssa polille.

tai hyvälle ystävälleni, jolla on itselläkin lapsia.

Vierailija:

Täytyy kyllä sanoa että nostan hattua näille naisille jotka hoitavat yksinään vauvan koska mies katsoo että se ei kuulu hänelle... itse en olisi sellaista miestä katsellut..oli vauva-aika sen verran rankkaa.

T: yksinhuoltaja parisuhteessa joka harkitsee sen parisuhteen lopettamista

Jätin kerran muutamaksi tunniksi 3 kk:n ikäisen vauvan kun oli pakollinen meno, mutta tuolloinkin lapsen isä piti minun T-paitaani päällään jotta vauva haistoi tuoksuni.

Veljeni hoiti nuorinta 4 pv kun lähdimme hermolomalle, olimme viimeinkin saaneet koliikit ym. pois ja veljeeni kyllä luotan kuin kallioon. Ja uskokaa tai älkää, kyllä ne oli pärjänneetkin, oli ihottumakin parantunut, nukkunut yöt kitisemättä (minulla ei vieläkään, poika nyt 2v) ja Nannikin upposi kitinöittä.



Joskus ihmettelen tuota edelleen, äitini oli käynyt pari kertaa siellä katsomassa ja ihmetellyt myös, kun poika nukkuu, herätyään oli hyväntuulinen eikä kitinästä tai vatsakivuista tietoakaan. Veljeni sanoo vain, että kyllä pärjää kun on pakko, selkeät aikataulut ja rytmit ja rauhallinen ympäristö eikä outoja naamoja ympärillä. Nyt se löysi naisenkin, toivottavasti saan edelleen jättää lapset sinne aina välillä... ;-)