Ei ole ihme, että perheet uupuvat
Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on vaikea yhtälö. Ja etenkin siis niin, kun perheessä on kaksi työssäkäyvää vanhempaa. Ja kyllä, se tuli minulle yllätyksenä.
Molemmilla meillä on vaativat työt, toisella vielä vuorotyö. Lapsi haetaan päiväkodista puoli viiden jälkeen, toinen on koululainen. Kotona ollaan noin viideltä ja ruokaa sitten laittamaan. Lapset menevät sänkyihinsä kahdeksan jälkeen ja mitäs siinä kahdessa tunnissa pitäisi kaiken maailman suosituksien mukaan ehtiä.. vie Lapset liikkumaan, metsäretkille, opeta pyöräilemään ja uimaan. Ai niin,
harrastaakkin kai nykysuositusten mukaan pitäisi jotain. Vie ne sinne. Syötä niille puoli kiloa kasviksia ja ota mukaan ruuanlaittoon. Äläkä vahingossakaan syötä mitään lisäaineita. Lue niille puoli tuntia ja ole läsnä koko ajan, juttele, kysele, leiki, ole läsnä. Auta koululaista läksyissä, mutta elä liikaa. Lapsen pitää lukea lisäksi 20 min päivässä. Pidä itse yhteyttä ystäviisi, ole sosiaalinen. Äläkä unohda vanhempiasi, josta toisella on muistisairaus ja se soittaa 20 kertaa illassa. Hoida myös heidän asioitaan. Pyykkää, pidä koti kunnossa. käy kaupassa. Liiku itsekin ainakin tunti päivässä, pidä lihaskuntoakin yllä. syö terveellisesti, älä liho. Pidä parisuhdetta yllä. Keskustele,ota toinen huomioon. Harrasta seksiä ainakin kaksi kertaa viikossa.
Medioi, lepää jne. Milloin??
Joku sanoo, että onhan sulla illat ja viikonloput. Ei minusta ole iltaisin mitään jäljellä. Viikonloppuna tehdään yleensä töitä.
En ajatellut tulla lukemaan kommentteja. Mutta ihan vaan mietin.. kenen aika tähän riittää.
Kommentit (33)
Mitä jos et vaan ressaisi ihan noista kaikista asioista? Hyväksy, että aikaa on rajallisesti, joten teet sen mitä ehdit ja olet murehtimatta lopuista? Kyllä ne lapset pärjää vähemmälläkin hössötyksellä. Ei kaikkia tarvii patistaa ja auttaa niiden läksyjen ja lukemisen kanssa edes.
No mä en ole jaksanut syödä terveellisesti ja liikkua riittävästi, joten lihonut olen ja parisuhdekin meni. Kaikkea ei vaan jaksa. Kyllä se joskus taas, ehkä eläkkeellä.
Joku taho haluaa määrätä syömisistä, vapaasta, kasvatuksesta,kaikesta.vielä 80 luvulla ihmisellä oli arvoa ja työllään pystyi elämään. Miten tässä nyt näin on suunta vaihtunut. Tutkimusaihe tutkijoille, jos ei kielletä ylä taholta.
Niinpä.
Ja sitten vielä kun mikään ei toimi. Olen nyt kuusi viikkoa selvittänyt yhden reseptin uusimista.
Mutta sulla on aikaa roikkua palstalla ulísemassa?
Vierailija kirjoitti:
Niinpä.
Ja sitten vielä kun mikään ei toimi. Olen nyt kuusi viikkoa selvittänyt yhden reseptin uusimista.
Kaikkia reseptejä ei voi uusia. Saatavuus ongelmia apteekeissa niin eivät uusi reseptiäkään. Näin ainakin mulle selvitettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä.
Ja sitten vielä kun mikään ei toimi. Olen nyt kuusi viikkoa selvittänyt yhden reseptin uusimista.
Kaikkia reseptejä ei voi uusia. Saatavuus ongelmia apteekeissa niin eivät uusi reseptiäkään. Näin ainakin mulle selvitettiin.
Tässä on kyse siitä että lääkäri haluaa että käyn mittaulsessa ennen kuon uusii sen lääkkeen.
Ainoo vaan että ei ole laittanut sitä lähetettä.
Nyt olen kuusi viikkoa stten yrittänyt saada sitä resepitä jotta mulla on lääkkeet siksi aikaa kun osotan sinne mittaulseen pääsyä. Ja se lähete.
Nyt ei ole kumpaakaan ja käyn hyödytyöntä kirjeenvaihtoa hoitajien kanssa.
Suomi onkin takamatkalla tässä. Mm. Saksassa on perheverotus; helpottaa paljon perheen elämää, sillä molempien ei tarvitse käydä töissä.
Niin, Suomi pakottaa jo vastasynnyttäneen naisen töihin tasa-arvon nimissä. Perheiltä on viety pois aito mahdollisuus päättää lapsen hoidosta.
Suomessa on myös maailman vähiten osallistuvat isovanhemmat. Missä tahansa muualla mummot ja papat hoitavat ja auttavat enemmän. Sekä lasten hoidossa että muussakin. Suomalainen eläkeläinen ajattelee lähinnä itseään ja valittaa työssäkäyville perheellisille Gran Canarialta käsin, kuinka eläkkeiden taitettu indeksi on syönyt heidän itsetuntonsa ja tulevaisuudenuskonsa.
Eihän kaikki voi mahtua elämään. Siksi pitää tuntea oma arvomaailmansa ja uskaltaa elää sen mukaan. Jos haluaa panostaa paljon aikaa ja energiaa uraan, osa lapsiin liittyvistä asioista pitää saada turvaverkkojen tai rahan kautta. Jos haluaa valita rauhallisemman elämän lasten kanssa, pitää tyytyä vähempään työn saralla. Kaikkea ei voi saada kerralla.
Kannattiko poikia ? Vaihdoit ajan, rahan sekä vapaan vankilaan joten älä ulise täällä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, Suomi pakottaa jo vastasynnyttäneen naisen töihin tasa-arvon nimissä. Perheiltä on viety pois aito mahdollisuus päättää lapsen hoidosta.
Tämä on kyllä kaiken huippu. Estää monen lapsen syntymän.
Vierailija kirjoitti:
Suomi onkin takamatkalla tässä. Mm. Saksassa on perheverotus; helpottaa paljon perheen elämää, sillä molempien ei tarvitse käydä töissä.
Täällähän on todella häpeällistä, jos vaikkapa äiti jäisi kotiin. Mikä ulina siitä syntyisikään.
Päiväkotivaihe on se pahin, mutta sitten helpottaa. En kyllä kokenut elämääni noin kuormittuneeksi missään vaiheessa. Miehellä on päivätyö ja minulla kolmivuorotyö ja saatiin noilla sumplittua kaikki erkkalapsen terapiatkin kunnialla. Öiden jälkeen oli toki välillä tuskallista lähteä käyttämään lasta toimintaterapiassa. Oma asenne varmaan vaikuttaa paljon. Jos hokee itselleen, että onpa kamalaa ja elämä on pelkkää suorittamista, niin onhan se. Siellä menon ja meiningin keskellä pystyy kuitenkin myös nauttimaan hyvistä hetkistä, kun rauhoittaa mielensä.
Aloittajan kuvaama tilanne toteutui perheessäni. Totaalinen loppuunpalaminen johtui siitä, että puoliso ei pannut tikkua ristiin kotitöissä ja lasten harrastuksiin viemisessä. Puoliso ei käynyt koskaan ruokakaupassa, vaikka tein itse pitkää päivää työssä. Puoliso ei koskaan valmistanut ruokaa. Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi onkin takamatkalla tässä. Mm. Saksassa on perheverotus; helpottaa paljon perheen elämää, sillä molempien ei tarvitse käydä töissä.
Täällähän on todella häpeällistä, jos vaikkapa äiti jäisi kotiin. Mikä ulina siitä syntyisikään.
Juurikin näin! Synti ja häpeä, jos äiti jää kotiin. Ja voi, mikä taivaan onni, jos mies on sellainen kultakimpale, että hän jää kotiin ja vaimo käy töissä.
Mun neuvoni kaikille nuorille vanhemmille ja miksei kaikille, oli vanhempi tai ei. Uskaltakaa elää omannäköistä elämää! Kukaan ei tule haudalle kiittämään, jos olet elänyt ns. normikaavan mukaan ja syystä toisesta ajanut itsesi ja perheesi loppuun. Tee sitä, mistä nautit. Oli se työ, kotivanhempana olo tai mitä vaan. Tee lapsia tai ole tekemättä. Kuuntele sisintäsi ja tee elämästäsi sinun näköistäsi.
T. N59v
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotivaihe on se pahin, mutta sitten helpottaa. En kyllä kokenut elämääni noin kuormittuneeksi missään vaiheessa. Miehellä on päivätyö ja minulla kolmivuorotyö ja saatiin noilla sumplittua kaikki erkkalapsen terapiatkin kunnialla. Öiden jälkeen oli toki välillä tuskallista lähteä käyttämään lasta toimintaterapiassa. Oma asenne varmaan vaikuttaa paljon. Jos hokee itselleen, että onpa kamalaa ja elämä on pelkkää suorittamista, niin onhan se. Siellä menon ja meiningin keskellä pystyy kuitenkin myös nauttimaan hyvistä hetkistä, kun rauhoittaa mielensä.
Niin ja sinulla ap on tosi kova vaatimustaso. Stressaat vielä itsesi hengiltä noilla ohjeilla ja aivan tarpeettomasti! Arkisin vedetään perusmeiningillä ja viikonloppuisin voi panostaa enemmän ...jos jaksaa. Tärkeintä lapsille on hyvä, mukava ilmapiiri kotona, ei viimeiseen hiottu ruokavalio tai superlapseksi sparraaminen.
No sitten pari lasta lisää,liuta lemmikkejä kans.