Miksi avaruuteen menoon tarvitaan raketti?

Mikään suihkumoottori ei toimi kovin korkealla, koska ilma ykinkertaisesti loppuu. Siitä ylöspäin maapallon vetovoima kuitenkin vaikuttaa edelleen, eli suihkumoottorilla varustetun lentokoneen on palattava takaisin korkeuteen, jossa sen moottoreista on taas hyötyä.

Jotta päästäisiin riittävän korkealle, pitää siis käyttää rakettia, jolle hapen loppuminen ei ole ongelma. Lisäksi pitää ylittää maapallon pakonopeus, joka on 11,2 km/s. Tähän nopeuteen ei myöskään päästä suihkumoottoreilla.

Ei planeetta maasta pääse avaruuteen. Dome estää sen. Kaikki ns avaruusraketit kaartavat sivulle kun pääsevät tarpeeksi ylös. NASA tietää sen. Täältä ei pääse pois. Kaikki on valhetta mitä kouluissa väitetään.

Kyllä kaikkien pitäisi tietää, että jo maa on litteä, niin riittää vain että menee reunalle ja hyppää! Siinä mitään raketteja tarvita! Eikö muka oikeasti kukaan muu ole koskaan ymmärtänyt näin yksinkertaista asiaa?

Vaihtoehtonahan on suunniteltu hissiä, joka sojottaisi maasta avaruuteen. Sillä olisi minimaaliset käyttökustannukset raketteihin verrattuna. Rakennuskustannukset olisi vaan valtavat ja kovin kummoinen terroristi ei tarvitsisi olla tuhotakseen sen.

Koska pelkkä rakettimoottori maksaa saman verran kuin suihkumoottorilinen lentokone. Suihkumoottori tarvitsee ilmaa toimiakseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikkien pitäisi tietää, että jo maa on litteä, niin riittää vain että menee reunalle ja hyppää! Siinä mitään raketteja tarvita! Eikö muka oikeasti kukaan muu ole koskaan ymmärtänyt näin yksinkertaista asiaa?

Hyppää vaan, terv:Kiira

Lentokone ei pääse avaruuteen asti, koska ilma loppuu ja se alkaa menettää korkeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehtonahan on suunniteltu hissiä, joka sojottaisi maasta avaruuteen. Sillä olisi minimaaliset käyttökustannukset raketteihin verrattuna. Rakennuskustannukset olisi vaan valtavat ja kovin kummoinen terroristi ei tarvitsisi olla tuhotakseen sen.

Hissi olis pop. Huipulla voisi olla avaruusasema ja ravintola.

Virgin Galactic

Avaruuteen pääseminen ei vaadi valtavan paljoa. Sinne tosiaan yltää erikoistuneella rakettilentokoneella, kuten amerikkalaisella X15-koneella. Toinen vaihtoehto on suoraan ylöspäin menevä raketti, joka kiihdyttää muutaman kymmenen kilometrin korkeuteen, polttoaineen loputtua lipuu nopeutta menettäen avaruuden rajaksi määriteltyyn sadan kilometrin korkeuteen asti, ja putoaa sitten takaisin alas.

Avaruusaluksen kykyä liikkua mitataan yleensä termillä delta-v. Yksinkertaisesti delta-v kertoo sen, kuinka monta kilometriä sekunnissa alus voi kiihdyttää vauhtiaan ennen kuin polttoaine loppuu. Tälläisen suoraan ylös tähtäävän raketin vaadittu minimidelta-v on noin 1,4 km/s. Toisin sanottuna avaruuden tyhjiössä tämä raketti saavuttaisi noin 1,4 km/s nopeuden muutoksen.

Maapallon pinnalta lähtiessä iso osa tästä delta-v:stä kuluu maan painovoiman vastustamiseen sekä ilmanvastukseen, se on täysin totta. Ja periaatteessa sama raketti, laukaistuna 15 kilometrin korkeudesta, pääsisi huomattavasti pidemmälle ennen putoamistaan takaisin maan pinnalle. Tietenkään mitään isompaa rakettia on turha pakata lentokoneen kyytiin, mutta ehkä pienenpieni raketti mahtuisi matkaan?

Kaksi tärkeintä syytä miksei näin tehdä ovat, että raketin päävihollinen on painovoima, ja että avaruudessa pysyminen vaatii paljon paljon enemmän delta-v:tä. Ilmankehän paksuimmissa alimmissa kerroksissa raketin nopeus on vielä sen verran matala, että ilmanvastuksen vaikutus raketin delta-v-vaatimukseen on lopulta 0,2-0,3 km/s luokkaa (erittäin raaka arvio). Ei ihan mitätön luku, mutta kun ajattelee lentokoneesta laukaistavan avaruusraketin logistisia ja käytännöllisiä haasteita, tämä delta-v:n murto-osan säästö ei vaan riitä.

Mikä tärkeämpää, maan kiertoradalle päästäkseen pelkkä avaruuteen yltäminen on vasta matkan ensimmäinen askel. Raketin pitää myös kiihdyttää itsensä sivuttaissuunnassa riittävään nopeuteen, että painovoiman vaikutuksesta se "putoaa" ikuisesti maapallosta ohi. Matalilla kiertoradoilla tämä vauhti on noin 7,8 km/s. Kiertoradalle pääsyn minimidelta-v on avaruuteen vaadittava 1,4 km/s, plus kiertoradan vaatima 7,8 km/s, plus ~0,5 km/s koska käytännössä vasta 150 km korkeudessa ilmakehä on niin harvaa, että alus oikeasti pysyisi kiertoradalla. Voidaan hieman pyöristää ja sanoa että 10 km/s on kiertoradalle pääsyyn tarvittava delta-v. Tässä kohtaa lentokoneen tuoma parin sadan sekuntimetrin etu on täysin merkityksetön.

Sen verran haluan vielä sanoa, että järkevin tapa liikkua ilmakehässä on lentokone, koska lentämisen tavoite on yleensä tehdä matkaa sivuttaissuunnassa ja tätä sivuttaisliikettä voidaan hyödyntää nosteen tekemiseen siivillä. Mutta suoraan ylöspäin matkatessa lentokoneen vaatima sivuttaissuuntainen liike ei ole enää niin tehokasta. Teoriassa valtava heliumpallo voisi viedä pienen avaruusraketin korkealle, mutta silloinkin törmätään käytännön esteisiin ja kustannuksiin.

Raketin ensimmäisen vaiheen voisi korvata "rail gunilla" jos laukaisualusta porattaisiin vuoreen. Sitten vain ammutaan raketti ylös sähkömagneeteilla.

Vierailija kirjoitti:

Avaruuteen pääseminen ei vaadi valtavan paljoa. Sinne tosiaan yltää erikoistuneella rakettilentokoneella, kuten amerikkalaisella X15-koneella. Toinen vaihtoehto on suoraan ylöspäin menevä raketti, joka kiihdyttää muutaman kymmenen kilometrin korkeuteen, polttoaineen loputtua lipuu nopeutta menettäen avaruuden rajaksi määriteltyyn sadan kilometrin korkeuteen asti, ja putoaa sitten takaisin alas.

Avaruusaluksen kykyä liikkua mitataan yleensä termillä delta-v. Yksinkertaisesti delta-v kertoo sen, kuinka monta kilometriä sekunnissa alus voi kiihdyttää vauhtiaan ennen kuin polttoaine loppuu. Tälläisen suoraan ylös tähtäävän raketin vaadittu minimidelta-v on noin 1,4 km/s. Toisin sanottuna avaruuden tyhjiössä tämä raketti saavuttaisi noin 1,4 km/s nopeuden muutoksen.

Maapallon pinnalta lähtiessä iso osa tästä delta-v:stä kuluu maan painovoiman vastustamiseen sekä ilmanvastukseen, se on täysin totta. Ja periaatteessa sama raketti, laukaistuna 15 kilometrin korkeudesta, pääsisi huomattavasti pidemmälle ennen putoamistaan takaisin maan pinnalle. Tietenkään mitään isompaa rakettia on turha pakata lentokoneen kyytiin, mutta ehkä pienenpieni raketti mahtuisi matkaan?

Kaksi tärkeintä syytä miksei näin tehdä ovat, että raketin päävihollinen on painovoima, ja että avaruudessa pysyminen vaatii paljon paljon enemmän delta-v:tä. Ilmankehän paksuimmissa alimmissa kerroksissa raketin nopeus on vielä sen verran matala, että ilmanvastuksen vaikutus raketin delta-v-vaatimukseen on lopulta 0,2-0,3 km/s luokkaa (erittäin raaka arvio). Ei ihan mitätön luku, mutta kun ajattelee lentokoneesta laukaistavan avaruusraketin logistisia ja käytännöllisiä haasteita, tämä delta-v:n murto-osan säästö ei vaan riitä.

Mikä tärkeämpää, maan kiertoradalle päästäkseen pelkkä avaruuteen yltäminen on vasta matkan ensimmäinen askel. Raketin pitää myös kiihdyttää itsensä sivuttaissuunnassa riittävään nopeuteen, että painovoiman vaikutuksesta se "putoaa" ikuisesti maapallosta ohi. Matalilla kiertoradoilla tämä vauhti on noin 7,8 km/s. Kiertoradalle pääsyn minimidelta-v on avaruuteen vaadittava 1,4 km/s, plus kiertoradan vaatima 7,8 km/s, plus ~0,5 km/s koska käytännössä vasta 150 km korkeudessa ilmakehä on niin harvaa, että alus oikeasti pysyisi kiertoradalla. Voidaan hieman pyöristää ja sanoa että 10 km/s on kiertoradalle pääsyyn tarvittava delta-v. Tässä kohtaa lentokoneen tuoma parin sadan sekuntimetrin etu on täysin merkityksetön.

Sen verran haluan vielä sanoa, että järkevin tapa liikkua ilmakehässä on lentokone, koska lentämisen tavoite on yleensä tehdä matkaa sivuttaissuunnassa ja tätä sivuttaisliikettä voidaan hyödyntää nosteen tekemiseen siivillä. Mutta suoraan ylöspäin matkatessa lentokoneen vaatima sivuttaissuuntainen liike ei ole enää niin tehokasta. Teoriassa valtava heliumpallo voisi viedä pienen avaruusraketin korkealle, mutta silloinkin törmätään käytännön esteisiin ja kustannuksiin.

Tiesitkö että olet uskomattoman tylsä? Sinulla ei taida olla montaa ystävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaruuteen pääseminen ei vaadi valtavan paljoa. Sinne tosiaan yltää erikoistuneella rakettilentokoneella, kuten amerikkalaisella X15-koneella. Toinen vaihtoehto on suoraan ylöspäin menevä raketti, joka kiihdyttää muutaman kymmenen kilometrin korkeuteen, polttoaineen loputtua lipuu nopeutta menettäen avaruuden rajaksi määriteltyyn sadan kilometrin korkeuteen asti, ja putoaa sitten takaisin alas.

Avaruusaluksen kykyä liikkua mitataan yleensä termillä delta-v. Yksinkertaisesti delta-v kertoo sen, kuinka monta kilometriä sekunnissa alus voi kiihdyttää vauhtiaan ennen kuin polttoaine loppuu. Tälläisen suoraan ylös tähtäävän raketin vaadittu minimidelta-v on noin 1,4 km/s. Toisin sanottuna avaruuden tyhjiössä tämä raketti saavuttaisi noin 1,4 km/s nopeuden muutoksen.

Maapallon pinnalta lähtiessä iso osa tästä delta-v:stä kuluu maan painovoiman vastustamiseen sekä ilmanvastukseen, se on täysin totta. Ja periaatteessa sama raketti, laukaistuna 15 kilometrin korkeudesta, pääsisi huomattavasti pidemmälle ennen putoamistaan takaisin maan pinnalle. Tietenkään mitään isompaa rakettia on turha pakata lentokoneen kyytiin, mutta ehkä pienenpieni raketti mahtuisi matkaan?

Kaksi tärkeintä syytä miksei näin tehdä ovat, että raketin päävihollinen on painovoima, ja että avaruudessa pysyminen vaatii paljon paljon enemmän delta-v:tä. Ilmankehän paksuimmissa alimmissa kerroksissa raketin nopeus on vielä sen verran matala, että ilmanvastuksen vaikutus raketin delta-v-vaatimukseen on lopulta 0,2-0,3 km/s luokkaa (erittäin raaka arvio). Ei ihan mitätön luku, mutta kun ajattelee lentokoneesta laukaistavan avaruusraketin logistisia ja käytännöllisiä haasteita, tämä delta-v:n murto-osan säästö ei vaan riitä.

Mikä tärkeämpää, maan kiertoradalle päästäkseen pelkkä avaruuteen yltäminen on vasta matkan ensimmäinen askel. Raketin pitää myös kiihdyttää itsensä sivuttaissuunnassa riittävään nopeuteen, että painovoiman vaikutuksesta se "putoaa" ikuisesti maapallosta ohi. Matalilla kiertoradoilla tämä vauhti on noin 7,8 km/s. Kiertoradalle pääsyn minimidelta-v on avaruuteen vaadittava 1,4 km/s, plus kiertoradan vaatima 7,8 km/s, plus ~0,5 km/s koska käytännössä vasta 150 km korkeudessa ilmakehä on niin harvaa, että alus oikeasti pysyisi kiertoradalla. Voidaan hieman pyöristää ja sanoa että 10 km/s on kiertoradalle pääsyyn tarvittava delta-v. Tässä kohtaa lentokoneen tuoma parin sadan sekuntimetrin etu on täysin merkityksetön.

Sen verran haluan vielä sanoa, että järkevin tapa liikkua ilmakehässä on lentokone, koska lentämisen tavoite on yleensä tehdä matkaa sivuttaissuunnassa ja tätä sivuttaisliikettä voidaan hyödyntää nosteen tekemiseen siivillä. Mutta suoraan ylöspäin matkatessa lentokoneen vaatima sivuttaissuuntainen liike ei ole enää niin tehokasta. Teoriassa valtava heliumpallo voisi viedä pienen avaruusraketin korkealle, mutta silloinkin törmätään käytännön esteisiin ja kustannuksiin.

Tiesitkö että olet uskomattoman tylsä? Sinulla ei taida olla montaa ystävää.

Sä oot uskomattoman urpo. Ihmettelen jos sinulla on ensimmäistäkään.

Vierailija kirjoitti:

Virgin Galactic

Jep. Brason kehitti tätä, Virgin meni juuri konkkaan. Ei taida olla helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaruuteen pääseminen ei vaadi valtavan paljoa. Sinne tosiaan yltää erikoistuneella rakettilentokoneella, kuten amerikkalaisella X15-koneella. Toinen vaihtoehto on suoraan ylöspäin menevä raketti, joka kiihdyttää muutaman kymmenen kilometrin korkeuteen, polttoaineen loputtua lipuu nopeutta menettäen avaruuden rajaksi määriteltyyn sadan kilometrin korkeuteen asti, ja putoaa sitten takaisin alas.

Avaruusaluksen kykyä liikkua mitataan yleensä termillä delta-v. Yksinkertaisesti delta-v kertoo sen, kuinka monta kilometriä sekunnissa alus voi kiihdyttää vauhtiaan ennen kuin polttoaine loppuu. Tälläisen suoraan ylös tähtäävän raketin vaadittu minimidelta-v on noin 1,4 km/s. Toisin sanottuna avaruuden tyhjiössä tämä raketti saavuttaisi noin 1,4 km/s nopeuden muutoksen.

Maapallon pinnalta lähtiessä iso osa tästä delta-v:stä kuluu maan painovoiman vastustamiseen sekä ilmanvastukseen, se on täysin totta. Ja periaatteessa sama raketti, laukaistuna 15 kilometrin korkeudesta, pääsisi huomattavasti pidemmälle ennen putoamistaan takaisin maan pinnalle. Tietenkään mitään isompaa rakettia on turha pakata lentokoneen kyytiin, mutta ehkä pienenpieni raketti mahtuisi matkaan?

Kaksi tärkeintä syytä miksei näin tehdä ovat, että raketin päävihollinen on painovoima, ja että avaruudessa pysyminen vaatii paljon paljon enemmän delta-v:tä. Ilmankehän paksuimmissa alimmissa kerroksissa raketin nopeus on vielä sen verran matala, että ilmanvastuksen vaikutus raketin delta-v-vaatimukseen on lopulta 0,2-0,3 km/s luokkaa (erittäin raaka arvio). Ei ihan mitätön luku, mutta kun ajattelee lentokoneesta laukaistavan avaruusraketin logistisia ja käytännöllisiä haasteita, tämä delta-v:n murto-osan säästö ei vaan riitä.

Mikä tärkeämpää, maan kiertoradalle päästäkseen pelkkä avaruuteen yltäminen on vasta matkan ensimmäinen askel. Raketin pitää myös kiihdyttää itsensä sivuttaissuunnassa riittävään nopeuteen, että painovoiman vaikutuksesta se "putoaa" ikuisesti maapallosta ohi. Matalilla kiertoradoilla tämä vauhti on noin 7,8 km/s. Kiertoradalle pääsyn minimidelta-v on avaruuteen vaadittava 1,4 km/s, plus kiertoradan vaatima 7,8 km/s, plus ~0,5 km/s koska käytännössä vasta 150 km korkeudessa ilmakehä on niin harvaa, että alus oikeasti pysyisi kiertoradalla. Voidaan hieman pyöristää ja sanoa että 10 km/s on kiertoradalle pääsyyn tarvittava delta-v. Tässä kohtaa lentokoneen tuoma parin sadan sekuntimetrin etu on täysin merkityksetön.

Sen verran haluan vielä sanoa, että järkevin tapa liikkua ilmakehässä on lentokone, koska lentämisen tavoite on yleensä tehdä matkaa sivuttaissuunnassa ja tätä sivuttaisliikettä voidaan hyödyntää nosteen tekemiseen siivillä. Mutta suoraan ylöspäin matkatessa lentokoneen vaatima sivuttaissuuntainen liike ei ole enää niin tehokasta. Teoriassa valtava heliumpallo voisi viedä pienen avaruusraketin korkealle, mutta silloinkin törmätään käytännön esteisiin ja kustannuksiin.

Tiesitkö että olet uskomattoman tylsä? Sinulla ei taida olla montaa ystävää.

Ystäviä riittää, mutta he ovat tasan yhtä tylsiä. Onneksi sinun ei ole pakko kaveerata meidän kanssa.

Hei urpot,oletteko kuulleet van allen belt? Niinpä...kuussa EI ole käyty,lukekaa tyhmät

Vierailija kirjoitti:

Hei urpot,oletteko kuulleet van allen belt? Niinpä...kuussa EI ole käyty,lukekaa tyhmät

Derp. Miten se vyö sopii siihen litteään maahan?

Fits like cock in your mouth

Ei tarvita, mutta ihmiskunta ei vielä ole keksinyt parempaa keinoa. Niitä kyllä on.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehtonahan on suunniteltu hissiä, joka sojottaisi maasta avaruuteen. Sillä olisi minimaaliset käyttökustannukset raketteihin verrattuna. Rakennuskustannukset olisi vaan valtavat ja kovin kummoinen terroristi ei tarvitsisi olla tuhotakseen sen.

Avaruushississä suurimpana ongelmana lienee perinteisesti pidetty itse hissikaapelin painoa. Kaapeli pitäisi siis tehdä materiaalista, joka on vahvaa, mutta myös kevyttä, sillä kaapelin pitäisi kestää kuorman lisäksi myös oma painonsa.

Wikipedian mukaan noin 30 kilometriä pitkä teräskaapeli ei jaksaisi enää kannatella itseään, jos ei oteta huomioon painovoiman aiheuttaman putoamiskiihtyvyyden heikkenemistä etäisyyden myötä. Joillain hiili- ja keinokuiduilla, kuten esinerkiksi luotiliiveissä käytetyillä kevlarilla ja dyneemalla, vastaava luku on noin 250-400 km. Saman lähteen mukaan avaruushissin kaapelin materiaalilla vastaavan luvun tulisi olla 3100-8200 km, eli vielä huomattavasti korkeampi.

Kaapeli pitäisi siis tehdä joistain vielä kehittyneemmistä materiaaleista, kuten hiilinanoputkista tai vastaavista. Kaapelia pitäisi myös valmistaa kymmeniä tai satoja tuhansia kilometrejä, joten sitä pitäisi pystyä valmistamaan tasalaatuisesti paljon.