Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset on nykyään tosi outoja ja epäkohteliaita. Johtuuko älypuhelimista?
10.06.2023 |
Nykyään ei enää mikään sovittu pidä. Ihmiset unohtelee asioita tai olettaa, että ei pidetä kiinni sovitusta jos ei koko ajan muistutella viestein. Mitään avuliaisuutta tai toisten huomioimista ei ole. Peruskäytöstavat hukassa. Minkä tahansa asian hoitaminen tai kuittaaminen kestää järkyttävän kauan, siinä missä vielä kymmenen vuotta sitten hommat tehtiin saman tien ja mentiin eteenpäin.
Onko kellään muulla kokemusta tämmöisestä?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän monilla on pohjaton tarve saada kiitoksia ja huomiota, joten käytän helpointa kikkaa saada apua ja palvelua kiittämällä ja kehumalla ihan mitättömistäkin asioista. Jokainen löysäperse saa ryhtiä ja energiaa siitä, joten kokeile joskus. En ole jäänyt mistään ilman ja saanut sillä keinoin vähän enemmänkin apua tai palvelua.
Tervehtiessä voi itsekin tehdä aloitteet. Tietyn ikäiset murjottajat tajuaa niin kuin pahinta teiniangstiaan elävät kullanmurut. Suomalainen tapakulttuuri ei muutenkaan vahvista meissä muiden huomioimista ja ystävällisyys vieraita kohtaan koetaan omien kasvojen menetyksinä. Koemme ystävällisyyden riskinä ja jonka vuoksi on varmempi käyttäytyä samalla tavalla kuin muut tylysti. Olemme valtavan riippuvaisia siitä, mitä muut meistä ajattelevat.
Ennen itsestäänselvät perusasiat, ystävällisyys ja kohteliaisuus, ovat kadonneet minä - kulttuurin egoistiseen maailmaan. Tilalle on tullut töykeys, joka antaa ihmisestä vähä-älyisen kuvan ja se kuva on oikea.
Ennen puhuttiin umpimielisistä suomalaisista. Nyt tuo puhe on konkretisoitunut uudeksi normaaliksi, koska entinen harvinaisuus on muuttumassa, tai jo muuttunut, enemmistöksi.
Mitä tämä kohtelisisuus on, jota kaipaatte? Sitäkö, että ihmiset sanovat huomenta ja hyvää päivää? Tekeekö teidät iloiseksi, jos joku vieras ihminen sanoo hyvää päivää, rouva tai herra? Itse en kaipaa kohteliaisuutta vaan jotain aitoa kohtaamista. Ja ajatelkaa, jos parhaan ystävänkin kanssa oltaisiin kohteliaita? Hyvää päivää, ystäväni.
Voiko aitoa kohtaamista olla ilman kohteliaisuutta? Tai ootas, joo, noi voi sittenkin. Haista víțţù päin naamaa huudettuna. Joo. Onhan sekin tosiaan aito kohtasminen. Sori. Ei sittenkään mitään aitouteen liittyen. Sori vielä kerran. Sorisorisorisori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan johtuakin puhelimista. Joidenkin ihmisten kännykän käyttö menee aivan överiksi. Eivät voisi katua ylittää ilman, että heillä on silmät siinä koukuttavassa viihteessä kiinni. Sitten jättävät muun maailman kokemustensa ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä 30+ ikäiset työpaikalla? Moni tervehtii vain tiettyjä työntekijöitä.
Oli kyllä hieman outoa tosiaan meilläkin työpaikalla kun taukotilaan pölähti sisään eräs työntekijä ja esitti tervehdyksen vain yhdelle tilassa olevalle nimeltä mainten...tyyliin "terve Risto" jättäen muita tervehtimättä täysin.
Kyse kuitenkin aika pienestä työyhteisöstä.
En tuosta mieltä pahoittanut kun muitakin mutta jäin tuumimaan että miten jatkossa menettelen tervehtimisen kanssa kun tavataan tuon työntekijän kanssa.
Ketä nämä muut oli? Oliko sukupuolisyrjintää tai etnistä tjs.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahat ei riitä elämiseen. Ei mahdollista saada normaalia arkea tulevaisuudessa saati toteutettua unelmia. Tämä johtaa pahoinvointiin ja turhautumiseen.
Käypä jossain maassa missä on absoluuttista köyhyyttä, ja tule sitten uudelleen ulvomaan tänne jos kehtaat.
Olen käynyt.
Siksi minua huolestuttaakin ettei ihmiset tajua että työnteko ei tahdo kannattaa enää taloudellisesti ja olisi aika tehdä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä 30+ ikäiset työpaikalla? Moni tervehtii vain tiettyjä työntekijöitä.
Oli kyllä hieman outoa tosiaan meilläkin työpaikalla kun taukotilaan pölähti sisään eräs työntekijä ja esitti tervehdyksen vain yhdelle tilassa olevalle nimeltä mainten...tyyliin "terve Risto" jättäen muita tervehtimättä täysin.
Kyse kuitenkin aika pienestä työyhteisöstä.
En tuosta mieltä pahoittanut kun muitakin mutta jäin tuumimaan että miten jatkossa menettelen tervehtimisen kanssa kun tavataan tuon työntekijän kanssa.
Tervehdit normaalisti ja hän toimii miten toimii. Et sinä ole hänestä vastuussa.
Miksi tervehtisin. Toki hyvät tavat omaavana oikeasti joudun pidättelemään tervehdystä ja tulee tunne että näytänkö myös vihaiselta.
Kunpa vaan osaisi olla vain välinpitämätön koko asian suhteen.
Parempi taktiikka olisi minusta nimenomaan vastata ja tervehtiä tätä Riston tervehtijää oikein nimeltä mainiten, ehkä hoksaisi jotain. Mutta tietysti, jos sulle on ok, että tilanne jatkuu ennallaan, niin ei sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisöllisyys. Se on kadonnut. Kaikki edut minä-mulle-kaikki-heti vaaditaan. Mitään ei olla valmiita tekemään itse, etenkään vapaaehtoisesti.
Vrt. Ennen tehtiin talkoilla paljon asioita. Enää niitä ei järjestetä edes taloyhtiöissä, kun saman voi ostaa rahalla eikä tarvitse tehdä mitään. Samalla naapurit eivät enää tunne toisiaan ja turvattomuuden tunne kasvaa. Ennen myös koko kylä kasvatti. Jos nyt puutut pihalla lasten riehumiseen, sieltä tulee kiukkuinen vanhempi, joka ei suinkaan pahoittele lastensa käytöstä vaan haastaa kunnianloukkauksesta.Ehkä se johtuu siitä että koetaan ettei työstä makseta tarpeeksi niin se on jo vapaaehtoista hyväntekeväisyyttä. Firmalle jolle tehdään töitä kuitenkin menee vuosi vuodelta paremmin mutta työntekijöiden palkat ei nouse kun taas elinkustannukset nousee.
Siinä ei enää jaksa tehdä lisää hyväntekeväisyyttä talkoo hommina kun sitä on jo 8 tuntia päivästä tehnyt.
Kyllä ne kustannukset nousee firmoillakin. Turhaan tuon vuoksi kadehdit. Tietäkää enemmän, luulkaa vähemmän!
Mutta näihin kustannuksiin ei kuulu palkat. Elli ole johtoportaassa.
Vierailija kirjoitti:
Missäköhän vaiheessa moraali- ja uskonnollinen kasvatus romahti? Olisiko ollut -90 luvulla? Siitä lähtien on mielestäni menty huonompaan suuntaan.
70 luvulla. Seksuaalimoraalinvallankumous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän monilla on pohjaton tarve saada kiitoksia ja huomiota, joten käytän helpointa kikkaa saada apua ja palvelua kiittämällä ja kehumalla ihan mitättömistäkin asioista. Jokainen löysäperse saa ryhtiä ja energiaa siitä, joten kokeile joskus. En ole jäänyt mistään ilman ja saanut sillä keinoin vähän enemmänkin apua tai palvelua.
Tervehtiessä voi itsekin tehdä aloitteet. Tietyn ikäiset murjottajat tajuaa niin kuin pahinta teiniangstiaan elävät kullanmurut. Suomalainen tapakulttuuri ei muutenkaan vahvista meissä muiden huomioimista ja ystävällisyys vieraita kohtaan koetaan omien kasvojen menetyksinä. Koemme ystävällisyyden riskinä ja jonka vuoksi on varmempi käyttäytyä samalla tavalla kuin muut tylysti. Olemme valtavan riippuvaisia siitä, mitä muut meistä ajattelevat.
Ennen itsestäänselvät perusasiat, ystävällisyys ja kohteliaisuus, ovat kadonneet minä - kulttuurin egoistiseen maailmaan. Tilalle on tullut töykeys, joka antaa ihmisestä vähä-älyisen kuvan ja se kuva on oikea.
Ennen puhuttiin umpimielisistä suomalaisista. Nyt tuo puhe on konkretisoitunut uudeksi normaaliksi, koska entinen harvinaisuus on muuttumassa, tai jo muuttunut, enemmistöksi.
Mitä tämä kohtelisisuus on, jota kaipaatte? Sitäkö, että ihmiset sanovat huomenta ja hyvää päivää? Tekeekö teidät iloiseksi, jos joku vieras ihminen sanoo hyvää päivää, rouva tai herra? Itse en kaipaa kohteliaisuutta vaan jotain aitoa kohtaamista. Ja ajatelkaa, jos parhaan ystävänkin kanssa oltaisiin kohteliaita? Hyvää päivää, ystäväni.
Kyllä tekee, sen ihan huomaa, miten oma mieliala nousee, kun kohtaa ystävällisiä ihmisiä. :) Siksi itsekin aina tervehdin vaikkapa bussikuskia, en ylenpalttisen ystävällisesti, mutta tervehdin hän on ihminen.
Onko parempi olla ystävää kohtaan epäkohtelias, todella? Hienotunteisuus ei taida kuulua sanavarastoosi. Kun mietin omia ystäviäni, he kaikki ovat paitsi kivoja ihmisiä, myös hienotunteisia, mitä arvostan, mutta luonnekysymyksiähän nämä, kuka mitäkin ystävyyssuhteissaan kaipaa.
Eilen kävin eräässä vaateliikkeessä ja siellä oli myyjänä n.25-vuotias nainen. Muikisteli puhelimeensa kassalla. Ei tervehtinyt ei mitään. Katselin vaatteet läpi ja lähdin pois. Tuskin edes huomasi että joku kävi liikkeessä.
Naapurin 30-vuotias nainen tekee ilmeisesti jotain tanssivideoita someen. Esikouluikäinen lapsi pitelee kameraa kun äiti ottaa viidennen kerran uudestaan tanssiaskeleensa taloyhtiön leikkipaikalla. Jos ei ole oma naama kiinni kännykässä niin kuvaa lastaan.
Tässä sitä itsekkyyttä. Main character syndrooma missä muiden pitäisi näytellä sinun haluamaa sivuosaa ja nyt kiukuttaa kun ne ei tee sitä "oikein".