Mita ajattelet aidista, joka on lasten kanssa kotona edelleen vaikka nuorin on eskarissa? Olen tama aiti ja akateemisesti koulutettu, enka nosta yhtaan rahaa mistaan. Mita ajattel

On ihanaa, kun joku pitää perhettään tärkeämpänä kuin työuraa ja tuloja.

Tunnen erään 43-vuotiaan äidin, jolla lapset tokalla ja eskarissa. Naisella ei ole koskaan ollut vakituista työtä. Ennen ekan lapsen syntymää oli kotona vuosikaudet " viimeistelemässä opintojaan" .



Säälin häntä, että hänen elämänsä on mennyt niin... En tiedä kuvitteleeko hän koskaan saavansa mitään töitä, todennäköisesti tulee vaan olemaan katkera lapsilleen siitä, että " uhrasi" elämänsä. Toki miehen palkasta voisi olla kateellinen, mutta olen kyllä sitä mieltä, että viiden ikävuoden jälkeen on kyllä hyvinkin ok laittaa lapset viimein hoitoon ja alkaa miettiä omaa tulevaisuutta!

Vierailija:

Oletko itse tyytyväinen elämääsi tällä hetkellä?

Ajetteletko tulevaa (mahdollista) paluutasi työelämään?

Mitä sinä ajattelet näistä saamistasi kommenteista ;o)?

Voi kunpa minäkin uskaltaisin jäädä kotiin!

Sitä minä ajattelen =o)

Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuun, lasten tyytyväisyys siitä, että olen kotona palkitsee. Korostan mysö nyt sitä, että en missään nimessä halua arvostella muiden ratkaisuja ja ymmärrän myös sen, että kaikilla ei ole mahdollisuutta tähän.

Ajattelen mahdollista paluuta työelämään, työni on kuitenkin sellaista, että sitä löytyy paikkakunnaltamme riittämiin.

Mielenkiinnolla olen lukenut kommentteja, koska joskus mietin sitäkin, mitä muut ajattelevat tällaisesta rakaisusta, eipä sillä että muiden mielipiteet vaikuttaisivat.

Kyllä sitä uskaltaa jäädä :) riippuen toki alastakin.

Vierailija:

Tunnen erään 43-vuotiaan äidin, jolla lapset tokalla ja eskarissa. Naisella ei ole koskaan ollut vakituista työtä. Ennen ekan lapsen syntymää oli kotona vuosikaudet " viimeistelemässä opintojaan" .

Säälin häntä, että hänen elämänsä on mennyt niin... En tiedä kuvitteleeko hän koskaan saavansa mitään töitä, todennäköisesti tulee vaan olemaan katkera lapsilleen siitä, että " uhrasi" elämänsä. Toki miehen palkasta voisi olla kateellinen, mutta olen kyllä sitä mieltä, että viiden ikävuoden jälkeen on kyllä hyvinkin ok laittaa lapset viimein hoitoon ja alkaa miettiä omaa tulevaisuutta!

Aika jännä, että säälit. Eihän kaikki ajattele samalla lailla kuin sinä (oletan, ettet ole kotona viihtyvää tyyppiä). En voisi kuvitella olevani töissä tällä hetkellä, koska nautin lasteni seurasta. Ja kuten sanoin, töitä tulen varmasti saamaan paikkakunnallamme, alasta on ollut aina pula näillä seuduilla.

3-5 -vuotiaana eli siinä välissä voi olla töissäkin, mutta itse kyllä haluaisin olla lasten ekan kouluvuoden vaikka puolipäivätöissä.



Moni tuttuni on ottanutkin siihen etätyötä tai vuorotteluvapaata tms.

Vierailija:

3-5 -vuotiaana eli siinä välissä voi olla töissäkin, mutta itse kyllä haluaisin olla lasten ekan kouluvuoden vaikka puolipäivätöissä.

Moni tuttuni on ottanutkin siihen etätyötä tai vuorotteluvapaata tms.

Toki olen sen tiedostanut ja järjsetänyt lapsille ikäistään seuraa, aktiivisesti ottamalla kylään lasten kavereita, kerhoissa käymällä jne. Onhan yksi osa-alue tulevasta työstäni lasten psyykkinen huolto, joten tiedossa on kunkin ikävaiheen tarpeet.

itselläni on kanssa lapset vielä kotona, esikoinen kerhossa jne. Tuossa vain joku sanoi, että viisivuotias voisi mennä hoitoon. Omat lapseni olisivat hyvin voineet mennä hoitoon jo tänä syksynä, 4 ja 2, selvästi kaipaavat sitä seuraa kovasti, mutta toisaalta tosiaan haluaisin olla tuossa koulunaloitusvaiheessa taas kotona. Että en oikein tiedä, miten itse junailisin nämä jutut. Mahdollisuus olisi olla putkeen sinnekin asti, mutten tiedä, tylsistyvätkö minun lapseni tähän... Tai minä.



26

Vierailija:

itselläni on kanssa lapset vielä kotona, esikoinen kerhossa jne. Tuossa vain joku sanoi, että viisivuotias voisi mennä hoitoon. Omat lapseni olisivat hyvin voineet mennä hoitoon jo tänä syksynä, 4 ja 2, selvästi kaipaavat sitä seuraa kovasti, mutta toisaalta tosiaan haluaisin olla tuossa koulunaloitusvaiheessa taas kotona. Että en oikein tiedä, miten itse junailisin nämä jutut. Mahdollisuus olisi olla putkeen sinnekin asti, mutten tiedä, tylsistyvätkö minun lapseni tähän... Tai minä.

26

Niiin, nämähän ovat asioita mitä (lähes) jokainen vanhempi miettii, miettii ratkaisujaan ovatko ne parhaaksi heidän perheelle jne. Mitkä ovat vanhemman voimavarat jäädä kotiin jne. Mutta lasten tylsistymisestä kotona voin sanoa, että harvapa lapsi tylsistyy kotiinsa, jos naapureissa/ystäväperheillä on ikäsitään seuraa, mahdollista käydä kerhoissa jne. Kyllä se oma perhe ja omat vanhemmat ovat tärkeintä lapselle ja kotona on (yleensä) parasta olla.

Tämä oli tällainen yleistävä, ei niin yksityiskohtainen vastaus, tulen myöhemmin illalla tarkemmin kommentoimaan, jos tulee kysymyksiä.

Itse olin kotona siihen asti, kun lapsi täytti 2v.



Vuorotteluvapaalle jään siinä vaiheessa, kun lapsi menee ekalle luokalle.

Mistä he saavat esim. opiskelumotivaatiota kun näkevät kotona ettei opinnoilla ole mitään väliä eikä naisen työssäkäyntiä ja itsenäisyyttä arvosteta.

neljän lapsen kanssa. Pääsipä silti kansainvälisiin työtehtäviin ja olipa hänestä vähällä tulla Suomen eka naispresidentti.



Ei se elämä ole aina niin mustavalkoista, eikä muutamalla vuodella ole pitkällä tähtäimellä mittään väliä.