Äitini rakastaa lastani enemmän kuin minua - onko normaalia?

Mun mummoni rakasti minua varmasti enemmän kuin äitiäni. Luultavasti vanhemmiten luonne on pehmentynyt ja myöskään hänen ei tarvinnut kohdata samalla tavalla uhmaikääni ja murrosikääni pahimmillaan. Hoiti minua levänneenä eläkeläisenä silloin kun hänelle parhaiten sopii ja juuri sen aikaa kuin jaksoi.

Oma äitini sen sijaan tuntuu lähinnä vihaavan minua, joten mielellään otin mummon rakkauden vastaan. Rauha hänen sielulleen.

Omat lapset pidän kaukana äidistäni, ellei muutu.

Äitien väsymys tulisi ottaa tosissaan. Kaikista vähiten lapsen etu että äiti alkaa kokea lapsensa taakkana.

Vierailija kirjoitti:

Kysy siltä, helvetti, että rakastatko myös minua.

Tai aikuistu ja hyväksy, että äitisi ja sinun suhde on eri asia kuin äitisi ja lapsesi suhde.

Ihanko oikeasti pitäisi aikuiselle lapselle toitottaa vanhempien 30-50v eli koko eliniän, kuinka lapsi on rakas tai

"Äitini hokee lapselleni jatkuvasti, miten rakas lapsi on, miten paljon mummo rakastaa ja lapseni on mummolle maailman rakkain".

Voisi kuvitteleva, että se kerrotaan lapselle ensimmäiset vuodet ja tuskin mummokaan teini-ikäiselle lapselle hokee, miten paljon mummo rakastaa ja on maailman rakkain.

Eihän mummot ehtisi muuta tehdäkkään, jos esim. kolme lasta ja 7 lastenlasta eli 10 hen. pitäisi toitottaa rakkauttaan.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ko nainen rakastaa vain itseään ja muut ihmiset ovat olemassa vain hänen tarpeitaan tyydyttämässä.

Käytös on narsistista eikä se ole hyväksi lapsellesi, koska a) lapsi ei ole muiden tarpeiden tyydyttäjä ja b) naisen käytös saa sinut voimaan huonosti ja c) et saa olla rauhassa äiti omalle lapsellesi vaan se henkinen pahoinpitelijä leijuu ympärillänne.

Juuri näin.

Jo on nykyvanhemmilla ongelma. Lapsi saa enemmän rakkautta isoäidiltä, kuin lapsen äiti?

Se avuton pieni lapsi, joka on täysin aikuisten armoilla ja puolustuskyvytön.

Vierailija kirjoitti:

Jo on nykyvanhemmilla ongelma. Lapsi saa enemmän rakkautta isoäidiltä, kuin lapsen äiti?

Se avuton pieni lapsi, joka on täysin aikuisten armoilla ja puolustuskyvytön.

Kyllä minuakin sattuisi jos olisin avuttomana pienenä lapsena jäänyt ilman äitini rakkautta ja myöhemmin näkisin että kyse ei ollut kykenemättömyydestä rakastaa sillä suorastaan vuodattaa rakkautta jollekin muulle.

Olen näet ihminen, en robotti.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset muuttuu ikääntyessään. Varmasti on rakastanut ja rakastaa suakin, mutta ei ole osannut ilmaista sitä ja ehkä muutenkin elämä on ollut kireämpää kuin eläkeläisenä. Ja nyt sitten lapselle lässytys on vaan luontevampaa kuin aikuiselle."

Kasvatuksellinen ilmapiiri on muuttunut paljon siitä kun olit lapsi.

Nykyään on paljon hyväksyttävämpää ja toivottavampaa ilmaista ihailevin ja rakastavin sanoin tunteitaan.

Aiemmin monilla kasvattajilla oli vallalla mm käsitys ettei sitä lasta tule jatkuvasti kehua ja kannustaa liikaa "ettei ylpisty", ymv.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset muuttuu ikääntyessään. Varmasti on rakastanut ja rakastaa suakin, mutta ei ole osannut ilmaista sitä ja ehkä muutenkin elämä on ollut kireämpää kuin eläkeläisenä. Ja nyt sitten lapselle lässytys on vaan luontevampaa kuin aikuiselle."

Kasvatuksellinen ilmapiiri on muuttunut paljon siitä kun olit lapsi.

Nykyään on paljon hyväksyttävämpää ja toivottavampaa ilmaista ihailevin ja rakastavin sanoin tunteitaan.

Aiemmin monilla kasvattajilla oli vallalla mm käsitys ettei sitä lasta tule jatkuvasti kehua ja kannustaa liikaa "ettei ylpisty", ymv.

Normaali isoäiti tukee sitä omaa lastaan vanhemmuudessa eikä kiilaa tämän ohitse.

T kahden tyttären äiti

Olen aina luullut, mutta ehkä olen väärässä, kun olen kuvitellut ja luulut sen kuuluvan ihmisyyteen, että lapsia aikuiset rakastavat ja antavat huolenpitoa enemmän kuin aikuiselle, enkä tähän ikään menessä ole sitä kenenkään kuullut kyseenalaistavan.

Jopa sodassa, viholliset lapset säästetään, paitsi venäläiset ja sotilaat ovat kohdelleet vihollisen lapsia rakastavaisesti, kuin omaansa ja heidät jätetään henkiin. Näin oli Suomen viimeissä sodassakin, Suomessa oli paljon venäläisiä lapsia, jotka sodan jälkeen palautettiin kotimaahansa.

Isoäitinä saa nauttia vaan niistä hyvistä puolista, leikkiä lapsen kanssa ja seurata lapsen kasvua sivusta ilman että tarvitsee itse ottaa vastuuta kasvatuksesta, koska vastuu on aina vanhemmilla.