Lue keskustelun säännöt.
Miksi unettomuus ei ole haitallista pienten lasten vanhemmille?
09.06.2023 |
Siis tarkoitan nyt sitä, kun jatkuvasti saa mediasta lukea kuinka haitallista liian lyhyet yöunet ja huono nukkuminen on terveydelle: tulee sairauksia, elinikä lyhenee jne.
Ja samaan aikaan iso osa kansasta nukkuu vuosikausia huonosti, koska heillä on pieniä lapsia. Nämä kaksi asiaa eivät kuitenkaan usein "kohtaa" samoissa jutuissa. Ovatko pikkulasten vanhemmat siis jotenkin immuuneja univajeen vaikutuksille ja seurauksille? Miksi lastenhankintaa harkitsevia ei varoiteta tästä terveysriskistä?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VoOierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ollut ongelmaa nukkumisen kanssa. Osaamme priorisoida ja lapsemmekin ovat nukkuneet. 4 lasta
Tämä. Palstan mukaan lasten hankinnassa on pelkkiä etuja, rakkautta ei ymmärrä ennen kuin on lapsia ja itsekkyys vähenee. Kenelläkään ei myöskään seksihalut lopu ja paikat pysyy tiukkina alatiesynnytyksen jälkeenkin. Harrastuksista ei tarvitse luopua eikä matkustamista rajoittaa.
Pitäiskö mun valehdella, että vauva ja taaperoaika on kamalaa valvomista, kun se ei mulle sitä ole ollut. Hei, mutta sinähän sen tiedätkin paremmin, mitä mun elämään kuuluu.
Yleensä valittajien kannat kuuluu kauimmaksi, ne jotka ei kärsi pudistelee vain päätänsä ja ovat hiljaa.
Ja sitten on niitä, jotka vastailee ketjuun nostamalla itsensä vähän ylemmäksi 😂
Vanhemmat joille on sattunut hyvin nukkuva vauva kuvittelevat kaikkien vauvojen nukkuvan niin. Tai sitten he kuvittelevat tekevänsä asiat oikein, kun taas muut tekevät väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista taas huomaa, kuinka ihmisillä menee aloituksen pointti ohi...
Pointti oli viimeisessä lauseessa.
"Miksi lastenhankintaa harkitsevia ei varoiteta tästä terveysriskistä?"
Kyllä siitä kerrotaan ja puhutaan ihan yleisesti. Ap vaan ei osaa yhdistellä asioita. Vai pitäisikö mtv3 olla mahtava mainoskampanja univelkaisista vanhemmista?
Ja noin muuten, tämäkin keskustelu on tosiasioiden kertomista. EIVÄT KAIKKI VAUVAT JA TAAPEROT VALVOTA ja usein se on vanhemmista kiinni, kun halutaan harrastaa kaikkea muuta kuin oman terveyden huolehtimista nukkumalla.
Minusta pointti oli kylläkin se, että pienten lasten vanhempiin kohdistetaan kohtuuttomia vaatimuksia, tai että elämäntilannetta ei huomioida riittävästi.
Olen itse miettinyt monesti samaa. Kaikilla muilla ihmisillä on oikeus esimerkiksi levätä, kun on sairas. Pienten lasten vanhempi, ainakaan yh, ei voi levätä, vaikka olisi miten sairas. Jos joutuu/pääse sairaalaan niin lastensuojelu varmaan ottaa kopin lapsista, mutta muuten mitään apua ei saa mistään. Oletuksena on, että ruokit ja hoidat lapsen vaikka kuumetta olisi 40 astetta, tai oksentaisit vatsahapot pihalle, tai päähän sattuisi niin että kyynelet valuu. Ja tietysti viet ja haet lapsen päivähoidosta, vaikka olisit niin kipeä ettet meinaisi pystyssä pysyä.
Työtoverini valittelevat usein väsymystä, jos töissä on jotain rankempaa meneillään. Heillä on siihen oikeus, toki, mutta itse ajattelen aina, miten luksusta olisi, jos sen rankan työpäivän päälle voisin köllähtää sohvalle ja katsella vaikka sarjoja. Nykyään tämä onnistuu, koska lapset ovat jo isompia, mutta pienten lasten kanssa ei levätä (ellei nyt satu olemaan poikkeuksellisen rauhallinen lapsi - omani ovat ihan tavallisia, 1-2,5 vuotiaana olivat jatkuvasti kiipeämässä jonnekin, kaatamassa huonekaluja, repimässä tavaraa laatikoista jne.).
Lapset ovat oma valinta, tottakai. Mutta kyseessä on kansantalouden kannalta täysin välttämätön valinta, ja siksi minusta on outoa, ettei sitä kompensoida lapsilisää lukuunottamatta mitenkään. Pienten lasten vanhemmilta odotetaan täysin samaa panosta työelämässä kuin kaikilta muiltakin, vaikka pienten lasten vanhemmuus on usein todella rankkaa. Kenellekään ei tulisi mieleen sanoa lapsettomalle työntekijälle, että teet tästä lähtien aina yhden 6h vuoron normivuoron päälle. Pienten lasten (yh-)vanhemmalle se on arkipäivää, joka ikinen päivä. Kahden vanhemman perheissä elämä on helpompaa, toki, mutta ei se, että "vain" 50% prosenttia öistä on repaleisia, ole silti lähelläkään sellaista elämää, jossa ihan joka yön saa nukkua normaalisti.
Mitään apuahan ei saa nykyään mistään, ellei tilanne ole jo huostaanottovaiheessa. Siihen asti pärjätään itse.
Omalla kohdallani (ainakin fyysisesti) rankin vaihe alkaa olla takana päin, ja oikeasti mietin, miten olen jaksanut kaikki ne vuodet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista taas huomaa, kuinka ihmisillä menee aloituksen pointti ohi...
Pointti oli viimeisessä lauseessa.
"Miksi lastenhankintaa harkitsevia ei varoiteta tästä terveysriskistä?"
Kyllä siitä kerrotaan ja puhutaan ihan yleisesti. Ap vaan ei osaa yhdistellä asioita. Vai pitäisikö mtv3 olla mahtava mainoskampanja univelkaisista vanhemmista?
Ja noin muuten, tämäkin keskustelu on tosiasioiden kertomista. EIVÄT KAIKKI VAUVAT JA TAAPEROT VALVOTA ja usein se on vanhemmista kiinni, kun halutaan harrastaa kaikkea muuta kuin oman terveyden huolehtimista nukkumalla.
Minusta pointti oli kylläkin se, että pienten lasten vanhempiin kohdistetaan kohtuuttomia vaatimuksia, tai että elämäntilannetta ei huomioida riittävästi.
Olen itse miettinyt monesti samaa. Kaikilla muilla ihmisillä on oikeus esimerkiksi levätä, kun on sairas. Pienten lasten vanhempi, ainakaan yh, ei voi levätä, vaikka olisi miten sairas. Jos joutuu/pääse sairaalaan niin lastensuojelu varmaan ottaa kopin lapsista, mutta muuten mitään apua ei saa mistään. Oletuksena on, että ruokit ja hoidat lapsen vaikka kuumetta olisi 40 astetta, tai oksentaisit vatsahapot pihalle, tai päähän sattuisi niin että kyynelet valuu. Ja tietysti viet ja haet lapsen päivähoidosta, vaikka olisit niin kipeä ettet meinaisi pystyssä pysyä.
Työtoverini valittelevat usein väsymystä, jos töissä on jotain rankempaa meneillään. Heillä on siihen oikeus, toki, mutta itse ajattelen aina, miten luksusta olisi, jos sen rankan työpäivän päälle voisin köllähtää sohvalle ja katsella vaikka sarjoja. Nykyään tämä onnistuu, koska lapset ovat jo isompia, mutta pienten lasten kanssa ei levätä (ellei nyt satu olemaan poikkeuksellisen rauhallinen lapsi - omani ovat ihan tavallisia, 1-2,5 vuotiaana olivat jatkuvasti kiipeämässä jonnekin, kaatamassa huonekaluja, repimässä tavaraa laatikoista jne.).
Lapset ovat oma valinta, tottakai. Mutta kyseessä on kansantalouden kannalta täysin välttämätön valinta, ja siksi minusta on outoa, ettei sitä kompensoida lapsilisää lukuunottamatta mitenkään. Pienten lasten vanhemmilta odotetaan täysin samaa panosta työelämässä kuin kaikilta muiltakin, vaikka pienten lasten vanhemmuus on usein todella rankkaa. Kenellekään ei tulisi mieleen sanoa lapsettomalle työntekijälle, että teet tästä lähtien aina yhden 6h vuoron normivuoron päälle. Pienten lasten (yh-)vanhemmalle se on arkipäivää, joka ikinen päivä. Kahden vanhemman perheissä elämä on helpompaa, toki, mutta ei se, että "vain" 50% prosenttia öistä on repaleisia, ole silti lähelläkään sellaista elämää, jossa ihan joka yön saa nukkua normaalisti.
Mitään apuahan ei saa nykyään mistään, ellei tilanne ole jo huostaanottovaiheessa. Siihen asti pärjätään itse.
Omalla kohdallani (ainakin fyysisesti) rankin vaihe alkaa olla takana päin, ja oikeasti mietin, miten olen jaksanut kaikki ne vuodet.
Oletko kysynyt äidiltäsi miten hän aikoinaan pärjäsi? Tai mistä hän sai apua?
Onkohan muuten jotain tutkimusta koskien lapsettomien vs lapsellisten (heh) elinikää? Syökö unettomuus pois elinvuosia?
Sama täällä. Syöksysynnytys, ainoa kivunlievitys jota ehdittiin antaa oli ilokaasu; eihän se mitään auttanut. Episiotomia lisäks, sen paraneminen kesti jonkun aikaa. Vauva oli kova pulauttelemaan ja oli paljon vatsavaivaa. Viimeinen asia mitä tuossa halusi kuulla oli "oi nauti nyt kun on noin pieni vauva vielä". En nauttinut enkä ole vauva-aikaa kertaakaan ikävöinyt. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän helpottuu. Äärettömän rakas hän on.
Ja todellakin jäi lapsiluku yhteen.