mies...
Nyt täytyy purkaa tätä tunnetta jonnekin. Mulla on viime aikoina vaan kasvanut ja kasvanut tunne, ettei mies arvosta minua tasavertaisena itsensä kanssa. Ennen meillä ei ollut mitään tällaisia ongelmia, mutta nyt minun kotona olon myötä tuntuu, etteivät hänen mielestään minun menot ole lainkaan niin tärkeitä kuin hänen. Tämä ilmenee esim. niin, että jos molemmilla olisi samaan aikaan menoa niin hän ei koskaan jousta omastaan ja hän voi sopia vaikka menon jolloin on koko viikonlopun poissa kotoa. Mutta kun minä olen esim. kavereiden kanssa ulkona joudun silti hoitamaan vauvan yösyötön. Tiedän, että olen varmaankin omalla käytökselläni ajanut tilanteen tähän, koska olen aina oma-aloitteisesti joustanut kun menoni ei ole ollut mikään pakollinen. Lisäksi muutamana kertana kun meillä on ollut minun ystäviä ja sukulaisia kylässä, niin on ollut todella huonolla tuulella, koska olisi halunnut olla vain rauhassa. Mutta kovaa vauhtia on kuitenkin suunnittelemassa omien kavereiden kutsumista ja sanomattakin on selvää, että silloinkun he tulevat, niin mies saa olla " rauhassa" ja juoda niin paljon kuin haluaa ja minä hoidan vauvan.
Tiedän myös, että hänellä on kova stressi töissä, mutta silti tuntuu ettei minua ja minun toiveitani huomioida lainkaan. Ihan kuin olisin nykyään vain kotiapu täällä kotona joka hoitaa kodin kuntoon ja josta ei tarvitse enää edes kiittää vaan vain ilmottaa jos jotain ei ole pitkään aikaan tehty.
Tulipa pitkä ja sekava teksti, mutta pakko oli saada vähän avautua. Jotenkin olen nyt niin turtunut etten edes jaksaisi miehen kanssa asiasta puhua, mutta pakkohan se on. Lisäksi inhottaa, että tällaisina masennuspäivinä olen sitten huono äiti meidän vauvallekin.
Kommentit (3)
Tilaa MLL hoitaja välillä hoitamaan vauvaa, on aika edullista (vaikkei toimi kaikilla paikkakunnilla, kuten ei meidän kunnassa). Meillä käy myös siivooja 2x kuussa (siitä saa verovähennystäkin)
Ei se mies nyt niin pienestä mene rikki ja jos riidan saa moisesta aikaan niin sille ei sitten voi mitään.
Mies sanoi tän toisen syntymän jälkeen, että ekan kanssa hän ajatteli sitä vähän niinku esineenä. Että vauva nyt vaan on.
En saanu esim. ottaa päiväunia ilman että otin äheltävän vauvan mukaan. Saunavuoron jouduin jättämään koska miehen piti silloin mennä salille.
Kerran lähdin leffaan ja mies oli ihan kyrpä otsassa kun tulin kotiin, vauva kun oli koko ajan vain kitissy.
Semmosta se on.
Sanot vain, miltä tuntuu. Ite en ekan kanssa jotenkin uskaltanu, tuntu siltä, että eihän se nyt niin kauheeta oo omista tekemisistä luopua kun on kerran lapsen saanut. Mutta kyllä se nyt on niin, että se lapsi on tullu kummankin arkeen ja silloin kummankin arki muuttuu. Äiti ei ole lomalla kotona vaikka sitä äitiyslomaksi kutsutaan. Meillä tytöt 4kk ja toinen 3v, eikä päivääkään tunnu, että olisin lomalla. Paitsi nyt kun tytöt yökylässä ja hörpin siideriä :)
Mullakin on ajoittain samanlainen olo, ettei mies arvosta aina mitä kaikkea kotona teen. Meillä nyt reilu 10kk ikäiset kaksoset ja mies on joutunut heräämään yöllä ehkä viisi kertaa koko aikana. Ei koskaan nouse vapaapäivinä yksin hoitamaan lapsia, että saisin nukkua pitempään. Joskus kyllä nousee hoitamaan toista, mutta useimmiten hoidan raskaat aamuhommat yksin.
Toisaalta olen huomannut, että jos annan miehen nukkua niin siitä on paljon enemmän iloa ja apua, hoitaa lapsia ja kotitöitä tai keksii uusia leikkejä. Jos on väsynyt, kiukuttelee ja on äreä ja kaikille tulee huono mieli. On joskus sanonut mulle, että lasten hoitaminen on nyt mun työ. Tässä työssä vaan ei ole työaikaa eikä pahemmin lepotaukoja...
Kyllä välillä tuntuu epäoikeudenmukaiselta, mutta toisaalta mies voi kokea tekevänsä jo paljon kun käy työssä ja meillä hoitaa pääasiassa kaupassa käynnin. Ja voisin kyllä jättää päivällä tiskit ja pyykit hoitamatta ja tehdään niitä sitten illalla yhdessä. Jotenkin vaan haluaisi viettää illalla myös yhteistä aikaa ettei silloin tarvitse tehdä kotitöitä.
Voimia sulle ja meille muillekin äideille. Yritetään ottaa rennommin ja pyydetään vaikka mummot ym apuun (jos mahdollista)