Muita, jotka ei soittele kenellekään?
Vaikka olisi tylsää yksin?
En soita edes miehelleni.
Kommentit (19)
Miksi soittelisi ilman asiaa? On mulla paljon muitakin keinoja tylsyyden torjumiseen.
Joskus lähetän jonkun viestin. En soittele enkä vastaa. Ei vaan kiinnosta ja sitä paitsi se vaan stressaa. Ihmisiltä tulee lisää odotuksia ja vaatimuksia.
Puhelimessa puhuminen vain kuulumisia vaihtaakseen on kuollut. Musta tavallaan harmi. Jotenkin se oli kivempaa kuin viestien näpyttely, vaikka ei itsekään enää tule soiteltua kenellekään. Teininä tuli vedettyä lankapuhelin vessaan tai kylppäriin ja rupateltua siinä pari kolme tuntia saman parhaan kaverin kanssa, jonka kanssa jutellut jo koko päivän koulussa.
Puhelut ovat kohta ilmaisia. Koska niitä ei kukaan harrasta, en minäkään. Työasioita en ole voinut hoitaa vuosiin puhelimen välityksellä koska ne sisältävät tarkkoja teknisiä asioita ja suullisen sopimuksen toteennäyttäminen on hankalaa. Nykyään soittajat on yleensä kauppiaita.
Ettekö toivota rakkaallenne hyvää yötä?
Vierailija kirjoitti:
Ettekö toivota rakkaallenne hyvää yötä?
En ole teini enää
Minulla on aina ollut ahdistuneisuushäiriö johon liittyen varsinkin puhelimessa puhuminen on ahdistanut aina paljon.
Tilanne on helpottunut ikääntyessä, mutta edelleenkään en soita minnekään ellei ole aivan pakko. Näitä pakkotilanteita on esim kunnallinen terveydenhuolto jonne ei pysty tekemään ajanvarauksen siirtoa muuten kuin soittamalla.
Kavereiden kanssa en ole koskaan rupatellut puhelimessa vaikka kaikki muut tekivätkin näin ollessani teini-ikäinen. Tosin, eipä mknulla kavereita teininä ollutkaan.
Se on helppoa kun ei ole kavereita.
Inhoan puhelimessa puhumista enkä soita muuten kuin asiasta ja lyhyesti.
En ole koskaan oikein tykännyt puhua puhelimessa. Jos on asiaa niin lähetän mielummin viestin tai tapaan kasvotusten. Sähköposti on silti se mieluisin väline.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikein tykännyt puhua puhelimessa. Jos on asiaa niin lähetän mielummin viestin tai tapaan kasvotusten. Sähköposti on silti se mieluisin väline.
Itse en tykää puhelimessä puhumisia ja viimeisenä vietit.Sovin puhelulla tapaamiset.En jää juoruamaan.Viestejä en lue,en vastaa siis myöskään nihinn.Ihmisen kohdatessa kasvotusten ilolla vaihdan kulumiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikein tykännyt puhua puhelimessa. Jos on asiaa niin lähetän mielummin viestin tai tapaan kasvotusten. Sähköposti on silti se mieluisin väline.
Itse en tykää puhelimessä puhumisia ja viimeisenä vietit.Sovin puhelulla tapaamiset.En jää juoruamaan.Viestejä en lue,en vastaa siis myöskään nihinn.Ihmisen kohdatessa kasvotusten ilolla vaihdan kulumiset.
Et lue viestejä? Ok. Miksi?
Minä! En juuri koskaan soita kenellekään, paitsi äidilleni ja töissä asiakkaille. Mieluiten laitan viestin, vaikka pitkänkin, ennemmin kuin soitan. Tiedän, että tämä tapani ärsyttää joitakin ihmisiä, mutta en vaan saa soitettua!
Nuorempana tuli soiteltua enemmän ihmisille, mutta nykyään soitan harvemmin kenellekkään kun on tylsää. Mummolle tietysti soitan useammin kun asuu yksin.
Veljeni ei tykkää puhua puhelimmella ja ei myöskään ikinä soita kenellekään. Hieman ärsyttävä tapa jos ei voi soittaa edes siskon synttäreinä...
Pasckan jauhaminen puhelimessa on niin turhaa. Asipuhelut pakko hoitaa. Ei kiinnosta muiden kuulumiset.
En halua roikkua puhelimessa. Siksi. Myyjätkin kartoitan helvatan kuuseen.
Nykyään pidän siitä ettei mun tarvi tuhlata eikä antaa mitään. En viitsi.