Minni Hänninen valmistui maisteriksi 21-vuotiaana ja on nyt toimitusjohtaja: Lukiourani ei ollut mikään menestystarina

Ilmeisesti tämä oli nyt olevinaan jokin menestystarina. Itse en välttämättä kehtaisi julkisesti lesoilla jos isin firmasta saisin työpaikan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On helppo olla samaa mieltä siitä, että jutussa mainittu lukion opettaja käyttäytyi törkeän asiattomasti nolatessaan Hännisen luokassa. Sen sijaan naiskorttiin vetoaminen tässäkin tarinassa häiritsee ("Hänninen kokee, että häntä on kyseenalaistettu iän ja sukupuolen takia"). Jokainen voi tietysti "kokea" tulevansa kyseenalaistetuksi mistä syystä hyvänsä. Mutta yhtä nuori mies olisi varmasti tullut kyseenalaistetuksi samalla tavalla - ihan siitä syystä, että tuossa iässä ei kokemusta vielä ole. Tarina ei myöskään kerro, menivätkö opinnot rimaa hipoen vai jäikö niistä käteen muutakin kuin todistus. Tästä en siis väitä sitä enkä tätä, kun asiaa ei kerrota. Mutta on hyvä, jos isipappa pystyy jatkamaan nuoren yrittäjän ammatillisena taustatukena niin kauan kuin se on tarpeen.

Näissä tsemppitarinoissa annetaan vain vähän tietoa, sekin hämärää. Joka kevät kehutaan lehdissä 11-17-vuotiaita yrittäjiä, joilla menee hienosti klapinmyyntihommissa ja koruntekijöinä.

Unohdetaan kertoa, että vanhemmat hoitavat rahoituksen, kirjanpidon, kuljetukset ja yrittäjän itsensä majoituksen ja muonituksen. Lapsilisät ovat lisänä rikka rokassa, eikä alaikäisellä ole kovin paljon lakisääteistä menopuolella, ja jollein asiakaskunta ole sukulaisia, niin aikanakin naapuristoa on. 

Kiva, että kannustetaan, mutta pitäisi edes toisen jalan pysyä maassa.

Tulee mieleen Marin kioski jostain vuodelta 2010. Erona on tosin se että Mari oli pikkutyttö joka tykkäsi leikkiä kioskin pitämistä ja isi auttoi siinä. Nykyisin lähestulkoon aikuiset tekevät samoin. Nämäkö on niitä fiksuja ja vanhempiaan nokkelampia nykynuoria?

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti tämä oli nyt olevinaan jokin menestystarina. Itse en välttämättä kehtaisi julkisesti lesoilla jos isin firmasta saisin työpaikan.

Lesoilisin firman asioilla ja sillä, mitä olisin saanut firman kanssa aikaiseksi. Elämäkerran voisin toki kiinnostuneille kirjoittaa, mutta en käyttäisi itseäni Kärsimyksestä Menestykseen -esimerkkinä yhtään missään. Easy leveillä saa pelaa, mut ei kannata pätee niille, jotka joutuu pelaamaan perus hardia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti tämä oli nyt olevinaan jokin menestystarina. Itse en välttämättä kehtaisi julkisesti lesoilla jos isin firmasta saisin työpaikan.

Lesoilisin firman asioilla ja sillä, mitä olisin saanut firman kanssa aikaiseksi. Elämäkerran voisin toki kiinnostuneille kirjoittaa, mutta en käyttäisi itseäni Kärsimyksestä Menestykseen -esimerkkinä yhtään missään. Easy leveillä saa pelaa, mut ei kannata pätee niille, jotka joutuu pelaamaan perus hardia.

Nykyisin isin firmassa toimiminen on menestystarina liikealalla ja elämänkertojakin kirjoitetaan jo reilusti alle kolmekymppisenä. En haluaisi olla boomeri tai setämies mutta on tämä vähän outoa tämä nykyaika. Ennenvanhaan joku oikeasti vanha guppe saattoi kirjoittaa elämänkertansa kun oli oikeasti se elämä jo lähes takana.

Ihan kiva juttu, mutta paikka perheyrityksessä pedattuna, joten ei varmasti kaikkien kovin paine saada opintoja laadukkaasti maaliin.

Minäkin saisin maisterin tehtyä kolmessa vuodessa jos arvosanoilla ei olisi mitään merkitystä. Joskus vähän kadehdin niitä, jotka tyytyy läpipääsyyn. Seiskan oppilaalla ei ehkä lähtökohtaisesti olekaan mitään painetta kiitettävin arvosanoihin.

Hänellä on aikaa oppia sitten työssä ja varmaan keskimääräistä suotuisammat olosuhteet myös mokata.

Mielestäni tarina ei kertonut ainutlaatuisesta onnistumisesta vaan suotuisista lähtökohdista, joka edesauttaa myös seiskan oppilaan pärjäämistä elämässä.