Että mua ärsyttää nuo päivittelyt miksi tehdään " liikaa" lapsia.

elättämään/kasvattamaan suurperhettä.

vielä riitä mihinkään. Nykyajan maailmassa ison lapsikatraan luotsaaminen kunnialla aikuisuuteen vaatii tosi paljon aikaa, vaivaa ja rahaa. Monet tekevät lapsia yli resurssiensa ja se sitten näkyy ja kuuluu ulkopuolisillekin.

Minusta on ihan sairasta että länsimaista maapalloa tuhoavaa elämäntapaa pidetään jonain mittarina, joka täytyy taata kaikille.

Meillä on todellakin varaa ja rahkeita kasvattaa kaikki 4 lasta ja ehkä vielä tulevaisuudessa lapsia tulee lisääkin. Meillä perhe on suurin voimavara, rakkaus ja harrastus siis kaikki kaikessa. Mies on toki hyvässä ammatissa hyvällä palkalla mikä mahdollistaa asumisen reilun 200m2 ok-talossa isolla tontilla ja minun kotiäidin uran nyt kun lapset ovat vielä pieniä. Mies ei hyvästä asemasta huolimatta ole uraohjus vaan hänellekin perhe on tärkein eli ei tee työmatkoja, ei pitkiä päiviä eikä ylitöitä.

Voihan sitä vahinko kerran sattua ja ei sitä toki abortoida tarvitse, mutta on tämä tietty ihmisryhmä joka tieten tahtoen vääntävät liudan lapsia ja sitten yhteiskunnan pitäisi heidät elättää. Ja minua sapettaa joulun alla lukea seiskasta näitä " miten saan järjestettyä 8 lapselleni joulun" -juttuja. Kukaan ei ole pakottanut lapsia niin paljon tekemään eikä vahinkoja voi sattua noin montya kertaa.

valitetaan kuinka rankkaa/köyhää on.

eikä siinä perheessä kyllä ole mitään jalostavaa. Toisilleen kaunaisia ja kateellisia ihmisiä kaikista kasvoi, ja anopin äiti on katkerin ja tympein akka, jonka olen koskaan tavannut. Tihkui suorastaan kaunaa.

mutta kyllä köyhyys ja kaunaisuus jalostuu nimenomaan tilanteissa, joissa niitä lapsia on lähempänä kymmentä kuin vain yksi.

Päinvastoin, ihana ihminen oli. Ja lapsensakin ihan mukavia ihmisiä, sisaruksilla hyvät välit.

esim se millainen henki kotona on, suositaanko yhtä lapsista muiden kustannuksella jne. Äitini on maailman katkerin ihminen eikä hänellä ole kuin yksi sisar. Toisaalta minä ja siskoni olemme selvinneet ilman periytyvää katkeruutta vaikka kumpikaan meistä ei pysty sanomaan että äiti olisi mitenkään rakas. Meillä äiti on ollut yhtä tasaisen vittumainen meille molemmille...