Miten toimisitte, jos pystyisitte päättelemään että sua on petetty, mutta et voisi todistaa?

No eiköhän se sitten päättynyt samoilla lämpösillä.

Vierailija kirjoitti:

Minä, hyväuskoinen hölmö, seurustelin liian pitkään miehen kanssa, jonka "tiesin" pettävän. Ensimmäisellä kerralla, kun merkkejä huomasin, kysyin häneltä suoraan onko löytänyt jonkun toisen; sain vastaukseksi että olen vainoharhainen ja sairaalloisen mustasukkainen.

Epäilyni teki hänestä varovaisemman, ja menikin pitkään ennen kuin huomasin jälleen uusia merkkejä pettämisestä. Kun näin tapahtui, en enää sanonut hänelle mitään, en kertonut epäilyistäni. Annoin tilanteen jatkua ja kehittyä, kunnes olin täysin varma että uusi suhde on varmasti olemassa. Silloin sopivassa tilanteessa kerroin miehelle lähteväni lyhyelle reissulle, jolloin tiesin että hän hyödyntäisi tilanteen tapaamalla uutta naista. Ja niin siinä sitten kävi, että muka "iloisena yllätyksenä" palasinkin hänen luokseen huomattavasti aiemmin kuin olin kertonut tulevani ja sieltä hän kotoaan löytyi yhdessä salasuhteensa kanssa. Sinänsä harmi miehen kannalta, kun menetti siinä rytäkässä sekä minut että salasuhteensa, joka ei ilmeisesti tiennyt tapailevansa varattua miestä.

Tää oli hyvä tarina. Heräsi uteliaisuus, että millaisia merkkejä näit?

Epäilitkö itseäsi, kun ihan ensi kertaa sanoit epäilyistäsi ääneen ja mies väitti sinun olevan vain sairaalloisen mustasukkainen? Vai olitko tuostakin huolimatta varma siitä, että hän pettää sinua? 

Eli kertoisitko meille muillekkin, mitä merkkejä tarkkailla ja mitä näit ja olit kuin olitkin oikeassa.

Mistä varmistui, että miehellä oli oikeasti toinen suhde ja lähdit "reissuun"?

Yllätitkö heidät taktisesti yöaikaan, jolloin ovat varmasti asunnossa eivätkä missään ravintolassa tai baarissa yms.?

Lähtisin menemään tietysti. Jos ei ole luottamusta, ei suhteella ole tulevaisuuttakaan. Olen oppinut luottamaan omaan perstuntumaan näissä jutuissa.

Luottaisin vaistooni. Useita kertoja se on kannattanut.

Pystyisittekö sovitusti käyttämään seuranta sovellusta vaikka 12-18kk? Samalla myös johonkin konsultin kanssa puhumaan. Olen sellaisista tapauksista kuullut.

Epäilysten kanssa ei pitkän päälle pysty elämään.

Yhteisen tilan ja kohtaamisen täytyy kuitenkin olla kunnioittava, rakentava, avoin, lempeä jne.

Jos kaikki on ahdistavaa eikä itsekään pysty asennoitumaan positiivisilla tavoilla, niin mitä edellytyksiä siinä enää on? (Näin yleisellä tasolla)

uppppp

Vierailija kirjoitti:

"Keskimäärin joka kolmas parisuhteessa olevista on pettänyt puolisoaan. Väestöliiton seksuaaliterapeutin mukaan miehistä pettää noin 39 prosenttia ja naisista 30 prosenttia."

Sanoisin että vahvaan epäilyyn kannattaa luottaa näillä prosenteilla.

Tuo tilasto tarkoittaa, että kolmasosa ihmisistä on pettänyt JOSSAKIN VAIHEESSA ELÄMÄÄNSÄ AINAKIN KERRRAN. Ei sitä, että kolmasosa pettäisi nykyisessä suhteessaan...

Eipettäminen niin yleistä todellisuudessa ole, vaikka pettäjät itse kuvittelevatkin, että kaikkihan sitä tekevät.