Pariskunta lähtee eri aikaan juhlista pois

Ehkä sitä miestä jotenkin nolottaa, että lähdet jo aiemmin. Että mitä ne muut nyt ajattelee. Mutta eihän se hänen asiansa ole, voisihan hän lähteä samalla.

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse miehenä pahoillani,

koska olisi mukava olla pariskuntana yhdessä, koska on muuten kiva olla yhdessä vaimon kanssa. 

koska jos vaimolla ei ole kivaa, syyllistyisin siitä, että minulla on.

olisin pahoillani siitä, että tuntuisi siltä, että minunkin pitäisi lähteä lojaalisuudesta puolisoa kohtaan,

vaikka on mukava tavata tuttuja ja olla juhlissa jutustelemassa. 

koska en pysty tekemään toiselle juhlista mukavia, vaikka se ei minusta kyllä edes minun pääsääntöinen tehtäväni ole. Enhän toisi vaimolle eväitäkään, jos tämä ei nyt satu tykkäämään mistään tarjottavista. 

koska joudun selittelemään muille tutuille, suuttuiko vaimoni taas kun lähti ennen minua. Kiukutteleeko se, voi vaikka joku kysyä. "eikö se viihdy seurassamme?" Siis harmittaa selittely, vaikka itse tietäisin miksi vaimo lähti aiemmin.

Verratkaapa vaikka siihen tilanteeseen, että vaimona haluatte lähteä yhdessä shoppailemaan verhoja, joka ei tosiaan minua miehenä kiinnosta sitten pätkääkään. Toki voisin tulla mukaan ja sanoa jonkin mielipiteeni, mutta tuntitolkulla vaeltelu jossain ruotsalaisessa sisustuskaupassa käy raskaaksi. 

 

Voi sössön söö. Jospa te pariskunnat vaan keskustelusitte kerrankaan avoimesti nämä asiat auki ja se joka juhliin jää tai ei seisoo selkärangan kanssa eikä mieti mitä muut ihmiset meistä ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse miehenä pahoillani,

koska olisi mukava olla pariskuntana yhdessä, koska on muuten kiva olla yhdessä vaimon kanssa. 

koska jos vaimolla ei ole kivaa, syyllistyisin siitä, että minulla on.

olisin pahoillani siitä, että tuntuisi siltä, että minunkin pitäisi lähteä lojaalisuudesta puolisoa kohtaan,

vaikka on mukava tavata tuttuja ja olla juhlissa jutustelemassa. 

koska en pysty tekemään toiselle juhlista mukavia, vaikka se ei minusta kyllä edes minun pääsääntöinen tehtäväni ole. Enhän toisi vaimolle eväitäkään, jos tämä ei nyt satu tykkäämään mistään tarjottavista. 

koska joudun selittelemään muille tutuille, suuttuiko vaimoni taas kun lähti ennen minua. Kiukutteleeko se, voi vaikka joku kysyä. "eikö se viihdy seurassamme?" Siis harmittaa selittely, vaikka itse tietäisin miksi vaimo lähti aiemmin.

Verratkaapa vaikka siihen tilanteeseen, että vaimona haluatte lähteä yhdessä shoppailemaan verhoja, joka ei tosiaan minua miehenä kiinnosta sitten pätkääkään. Toki voisin tulla mukaan ja sanoa jonkin mielipiteeni, mutta tuntitolkulla vaeltelu jossain ruotsalaisessa sisustuskaupassa käy raskaaksi. 

 

Vertasin ja ymmärtäisin oikein hyvin jos mies ei halua shoppailla verhoja tuntikausia putkeen (en minäkään haluaisi). Mulle ei myöskään olisi ongelma jos mies haluaisi lähteä minun sukujuhlistani ennen minua. Selittäisin sen sukulaisille yksinkertaisesti sillä, että mies ei halua olla siellä niin pitkään kuin minä. Ihan sama mitä muut siitä ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse miehenä pahoillani,

koska olisi mukava olla pariskuntana yhdessä, koska on muuten kiva olla yhdessä vaimon kanssa. 

koska jos vaimolla ei ole kivaa, syyllistyisin siitä, että minulla on.

olisin pahoillani siitä, että tuntuisi siltä, että minunkin pitäisi lähteä lojaalisuudesta puolisoa kohtaan,

vaikka on mukava tavata tuttuja ja olla juhlissa jutustelemassa. 

koska en pysty tekemään toiselle juhlista mukavia, vaikka se ei minusta kyllä edes minun pääsääntöinen tehtäväni ole. Enhän toisi vaimolle eväitäkään, jos tämä ei nyt satu tykkäämään mistään tarjottavista. 

koska joudun selittelemään muille tutuille, suuttuiko vaimoni taas kun lähti ennen minua. Kiukutteleeko se, voi vaikka joku kysyä. "eikö se viihdy seurassamme?" Siis harmittaa selittely, vaikka itse tietäisin miksi vaimo lähti aiemmin.

Verratkaapa vaikka siihen tilanteeseen, että vaimona haluatte lähteä yhdessä shoppailemaan verhoja, joka ei tosiaan minua miehenä kiinnosta sitten pätkääkään. Toki voisin tulla mukaan ja sanoa jonkin mielipiteeni, mutta tuntitolkulla vaeltelu jossain ruotsalaisessa sisustuskaupassa käy raskaaksi. 

 

Miksi sinun pitää tai pitäisi selitellä vaimon puolesta jotakin muille? En minä ainakaan pääsääntöisesti selittele. Jos puoliso lähtee ennemmin joskus saatan vastata että hänellä oli jotakin menoa jos joku kysyy. Yleensä kyllä se puoliso saa ihan itse vastata omasta puolestaan miksi lähtee tai miksi ei esim. tule ollenkaan.

Ettekö voi yhdessä sopia siitä, että mitä mies voi muille sanoa lähtiessään myöhemmin? Huumoria kehiin vaan, ei se niin vakavaa ole.

No onpa pariskunnilla ongelmat. Ollaan olevinaan aikuisia, mutta kuitenkin kuin teinit, mietitään, mitä nuo minusta ajattelee.

Paras onkin jos jäät kotiin vaan suosiolla kun olet tuollainen taakka miehellesi. Miesparka.

Jos siitä ei aiheudu kyytiongelmia, että toinen lähtee aikaisemmin juhlista pois, ei se meillä ole ongelma. Jos samalla kyydillä ollaan, silloin tehdään kompromissi, jos ei olla samaan aikaan valmiit lähtemään kotiin.

Joskus se olen minä, toisinaan mies, joka haluaa lähteä aikaisemmin. Me kun emme kumpikaan viihdy toistemme sukulaisten seurassa, ja ymmärrämme hyvin, miksi näin on.

Sanot jo juhliin lähdöstä sopiessanne, että suostut mukaan vain sillä ehdolla, että saat lähteä kotiin heti, kun siltä alkaa tuntua. Ja mies tietenkin päättää, lähteekö sinun kanssasi samaan aikaan kotiin vai ei.

Pariskunnilla, joilla on pieniä lapsia, juhlista lähtö on helppo perustella sillä, että lapset ovat väsyneitä tai että lapsenvahti täytyy päästää kotiin. Tosiasia voi hyvinkin olla, ettei pariskunnan toinen osapuoli enää jaksa sosialisoida.

Introvertille voi olla vaikeaa jaksaa pitkään kestäviä juhlia, kun sosiaalisuusmittari on jo täynnä ja täytyisi päästä kotiin lataamaan akkuja. Jos suhteen toinen osapuoli on ekstrovertti, joka saa virtaa muista ihmisistä, hänen voi olla vaikea ymmärtää introverttia puolisoaan. Tämä voi saada aikaan sen, että hän loukkaantuu vieraiden puolesta, vaikka hänen täytyisi vain ymmärtää omaa puolisoaan ja päästää tämä lepäämään.

Voitte siis ihan hyvin lähteä eri aikaan juhlista, jos siltä tuntuu. Syyksi voi sanoa sen, että on väsynyt, tai sitten voi keksiä jonkun tekosyyn ja lähteä sen varjolla. Fiksut ihmiset eivät syitä kysele eivätkä loukkaannu.

Olet varmaan erityisherkkä, ahdistut väkijoukosta, tungos ja vieraiden tapaaminen syö energiaa. Tarvitset miehesi tukea tutustumiseen ja yhteisten puheenaiheiden etsimiseen.

Mun mies ei ikinä odota, että saisin edes takin päältä kun on jo onnitellut ja vaihtanut kuulumisia. Ei esittele mua, ei kerro mistä hänen tutut pitäisi tuntea tai muistaa yms Ei mitään järkeä lähteä aveciksi, jos käytös tällaista.

Mulla oli nuorena poikakaveri, jonka kanssa kylässä ja juhlissa käyminen oli vähän rasittavaa. Hänellä oli iso ja eläväinen suku, serkkua, tätiä ja kummin kaimaa oli joka lähtöön. He olivat tosi mukavia, mutta olihan siinä porukassa melkoinen tutustuminen.

Kavereiden kanssa ollessa tyyppi unohti mut kokonaan, kun keskittyi olemaan sosiaalinen joka puolelle. Illan aikana en häntä paljoa nähnyt. Koin, että jäin ulkopuolelle, kun mun piti ujona tyttönä yrittää tutustua vieraisiin ihmisiin ominpäin.

Ei seurusteltu kovin kauaa. Suhde päättyi muista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Olet varmaan erityisherkkä, ahdistut väkijoukosta, tungos ja vieraiden tapaaminen syö energiaa. Tarvitset miehesi tukea tutustumiseen ja yhteisten puheenaiheiden etsimiseen.

Mun mies ei ikinä odota, että saisin edes takin päältä kun on jo onnitellut ja vaihtanut kuulumisia. Ei esittele mua, ei kerro mistä hänen tutut pitäisi tuntea tai muistaa yms Ei mitään järkeä lähteä aveciksi, jos käytös tällaista.

Tai sitten olet varmaan erityiskusiaivo.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorena poikakaveri, jonka kanssa kylässä ja juhlissa käyminen oli vähän rasittavaa. Hänellä oli iso ja eläväinen suku, serkkua, tätiä ja kummin kaimaa oli joka lähtöön. He olivat tosi mukavia, mutta olihan siinä porukassa melkoinen tutustuminen.

Kavereiden kanssa ollessa tyyppi unohti mut kokonaan, kun keskittyi olemaan sosiaalinen joka puolelle. Illan aikana en häntä paljoa nähnyt. Koin, että jäin ulkopuolelle, kun mun piti ujona tyttönä yrittää tutustua vieraisiin ihmisiin ominpäin.

Ei seurusteltu kovin kauaa. Suhde päättyi muista syistä.

Samanlainen kokemus itsellä, paitsi että loppui siihen, että silloinen poikaystävä vaihtuin aika nopeasti hänen kaveriinsa, joka aina piti minulle seuraa, tuli juttelemaan ja piti huolta että on kivaa enkä jää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ap on passiivis-aggressiivinen.

Vai aktiivis-passiivinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä miehellä on tuossa ongelma? Eikö hän haluaisi olla juhlissa? Eikö hän viihdy siellä? Mihin hän sinua siellä tarvitsee? Mistä hänellä tulee paha mieli?

Minäkin ihmettelen, mihin minua aina tarvitaan. Paha mieli tulee ilmeisesti siitä, kun olen lähtenyt pois ja hänelle tulee syyllinen olo. Tämä kerta toisensa jälkeen.

Eli selvität vain miehelle perinpohjin, että sinulle ei ole ongelma lähteä aiemmin. Vaan että sinä nautit juhlista sen ajan, kun nautit, ja sitten lähdet itse päättämänäsi aikana pois, kun haluat. Ja että sinä olet tähän järjestelyyn erittäin tyytyväinen, joten miehellä ei ole mitään syytä syyllistyä asiasta.