Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ihmisen kulttuurimaku, elämäntyyli ja harrastusmieltymykset säilyvät luokkanousuista ja -laskuista huolimatta, kertoo tutkimus
07.06.2023 |
Uusi tutkimus osoittaa että ihmisen kulttuurimaku, elämäntyyli ja harrastusmieltymykset eivät muutu varallisuuden ja työtilanteen muuttuessa vaikka henkilön elintaso, sosioekonominen asema ja yhteiskuntaluokka muuttuvat.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Totta. Rikkaiden punavihreiden muksut ovat yhä luokkasodassa rikasta eliittiä vastaan, eli vanhempiaan mutta harrastavat samoja asioita kuin vanhempansa nuorena, eli riekkuvat miekkareissa, ketjuttavat itsensä mäntyihin ja työkoneisiin sekä istuvat ajotiellä esteenä.
Kulttuuria kuitenkin kulutetaan ja siksi valtion (lue. palkansaajan) pitää maksaa suurin osa mm. oopperalipuista.
Ja kirjoista. Olin järkyttynyt kun luin että Suomessa käytetään 330 miljoonaa euroa vuodessa pelkästään kirjastoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi mielenkiintoista tietää, mikä saa osan ihmisistä jo lapsuudessa kiinnostumaan "väärän luokan" kiinnostuksenkohteita - esimerkiksi sitten vaikka työväenluokkaisen lapsen luontainen kiinnostus korkeakirjallisuuteen, kulttuuriin ja tietynlaiseen toimintamalliin. Siinä ei tavoitella luokkanousua tai kulissia, vaan aitoja kiinnostuksen kohteita.
lappu kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista tietää, mikä saa osan ihmisistä jo lapsuudessa kiinnostumaan "väärän luokan" kiinnostuksenkohteita - esimerkiksi sitten vaikka työväenluokkaisen lapsen luontainen kiinnostus korkeakirjallisuuteen, kulttuuriin ja tietynlaiseen toimintamalliin. Siinä ei tavoitella luokkanousua tai kulissia, vaan aitoja kiinnostuksen kohteita.
Osasyy saattaa olla suvun historia, eli tullaan vauraasta ja yläluokkaisesta suvusta jossa on arvostettu korkeakorjallisuutta ja -kulttuuria vaikka eläisikin tänä päivänä työväenluokkaksessa tai työttömässä perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Rikkaiden punavihreiden muksut ovat yhä luokkasodassa rikasta eliittiä vastaan, eli vanhempiaan mutta harrastavat samoja asioita kuin vanhempansa nuorena, eli riekkuvat miekkareissa, ketjuttavat itsensä mäntyihin ja työkoneisiin sekä istuvat ajotiellä esteenä.
Kulttuuria kuitenkin kulutetaan ja siksi valtion (lue. palkansaajan) pitää maksaa suurin osa mm. oopperalipuista.
Ja kirjoista. Olin järkyttynyt kun luin että Suomessa käytetään 330 miljoonaa euroa vuodessa pelkästään kirjastoihin.
Kirjastojen tehtävä on toimia saapujien olohuoneina sekä hoitaa heidän passiasioita niin että saadaan myönnettyä Suomen passi. Helposti siinä tuollainen pikkusumma humpsahtaa.
T. Sunniva
Pitää paikkansa. Vaikkei minulle tällä hetkellä olekaan varaa käydä konserteissa, teatterissa tai harrastaa musiikkiharrstuksia eivät mieltymykseni ole muuttuneet. Nyt joutuu tyytymään ilmaisiin harrastuksiin ja eiväthän ne vastaa aiempia tai tuo samalla lailla nautintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osasyy saattaa olla suvun historia, eli tullaan vauraasta ja yläluokkaisesta suvusta jossa on arvostettu korkeakorjallisuutta ja -kulttuuria vaikka eläisikin tänä päivänä työväenluokkaksessa tai työttömässä perheessä.
Osalla varmasti. Itse olin ties kuinka monennen polven köyhällä työläistaustalla molemmilta puolilta, ja varallisuutta ja korkeaa statusta suvussa nähdäkseen piti katsoa sukupuuta 1600-1700 -luvulle, ja sitä ei suvussa edes tiedetty.
Oma äitini häpesi minua oikeastaan koko lapsuuteni, voi olla että osittain häpeää vieläkin. Hänestä oli kiusallista se, että minä peruskoululaisena luin jatkuvasti, puhuin selkeästi, käytin myös sivistyssanoja, itkin kun katselin taidetta tai kuuntelin oopperaa. Hän ei osannut ollenkaan suhtautua niihin asioihin, mistä minä olin kiinnostunut, vaan koki kiusallisena sen, että olin niin kummallinen ja mietin niin kummallisia asioita.
Voi olla, että olen vähän autismin kirjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Rikkaiden punavihreiden muksut ovat yhä luokkasodassa rikasta eliittiä vastaan, eli vanhempiaan mutta harrastavat samoja asioita kuin vanhempansa nuorena, eli riekkuvat miekkareissa, ketjuttavat itsensä mäntyihin ja työkoneisiin sekä istuvat ajotiellä esteenä.
Kulttuuria kuitenkin kulutetaan ja siksi valtion (lue. palkansaajan) pitää maksaa suurin osa mm. oopperalipuista.
Ja kirjoista. Olin järkyttynyt kun luin että Suomessa käytetään 330 miljoonaa euroa vuodessa pelkästään kirjastoihin.
Huvittavaa koska nykyään missään kirjastossa ei ole edes enää kirjoja kun tilaa piti tehdä livemusiikille, olohuonetoiminnalle ja muulle hömpälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lappu kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista tietää, mikä saa osan ihmisistä jo lapsuudessa kiinnostumaan "väärän luokan" kiinnostuksenkohteita - esimerkiksi sitten vaikka työväenluokkaisen lapsen luontainen kiinnostus korkeakirjallisuuteen, kulttuuriin ja tietynlaiseen toimintamalliin. Siinä ei tavoitella luokkanousua tai kulissia, vaan aitoja kiinnostuksen kohteita.
Osasyy saattaa olla suvun historia, eli tullaan vauraasta ja yläluokkaisesta suvusta jossa on arvostettu korkeakorjallisuutta ja -kulttuuria vaikka eläisikin tänä päivänä työväenluokkaksessa tai työttömässä perheessä.
Aika harvinaista. Suomalaisista valtaosa on ihan torppareita taustoiltaan, mutta silti jotkut kiinnostuu korkeakulttuurista ja toiset ei.
lappu kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista tietää, mikä saa osan ihmisistä jo lapsuudessa kiinnostumaan "väärän luokan" kiinnostuksenkohteita - esimerkiksi sitten vaikka työväenluokkaisen lapsen luontainen kiinnostus korkeakirjallisuuteen, kulttuuriin ja tietynlaiseen toimintamalliin. Siinä ei tavoitella luokkanousua tai kulissia, vaan aitoja kiinnostuksen kohteita.
Juurikin tämä. Kun harrastus on kiinnostanut jo lapsuudessa tuskin silloin on edes tiedostanut olevan yhteiskuntaluokista tai sosioekonomisista asemista. Eivätkä kiinnostuksenkohteet muutu myöhemminkään vaikkeivat olisikaan taloudellisesti mahdollisia. Kokemuksen perusteella ymmärrys on vähäistä, jos on kiinnostunut täysin eri harrastuksista ja aatemaailma ei kohtaa perheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Rikkaiden punavihreiden muksut ovat yhä luokkasodassa rikasta eliittiä vastaan, eli vanhempiaan mutta harrastavat samoja asioita kuin vanhempansa nuorena, eli riekkuvat miekkareissa, ketjuttavat itsensä mäntyihin ja työkoneisiin sekä istuvat ajotiellä esteenä.
Kulttuuria kuitenkin kulutetaan ja siksi valtion (lue. palkansaajan) pitää maksaa suurin osa mm. oopperalipuista.
Ja kirjoista. Olin järkyttynyt kun luin että Suomessa käytetään 330 miljoonaa euroa vuodessa pelkästään kirjastoihin.
Huvittavaa koska nykyään missään kirjastossa ei ole edes enää kirjoja kun tilaa piti tehdä livemusiikille, olohuonetoiminnalle ja muulle hömpälle.
Jatkuvaa meteliä ja häiriötä unohtamatta.
Jaaha nytkö idän trollien listalla on jo kirjastojen alasajo. Okei, ryssäläisiä ei kirjasivistys ole ikinä painanut, mutta ei lähdetä heidän kelkkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani ovat kansakoulutaustaisia. Lapsuudessani ja nuoruudessani isäni oli töissä, äiti oli aina kotona. En ole varma mikä olisi oikea "luokkatermi" kuvaamaan sukuamme, mutta ehkä useimmat puhuisivat työväenluokasta tai alemmasta keskiluokasta.
Jostain syystä minulle oli jo pienestä asti luontevaa olla kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja sen ilmiöistä: historiasta, luonnosta, maantieteestä, avaruudesta, urheilusta. Jos kiinnostuin jostain aiheesta, perehdyin siihen enkä edes miettinyt että tämä olisi jotenkin outoa, vaikka vanhemmat eivät olisi samasta aiheesta välittäneetkään. Kuitenkin he suhtautuivat aina kannustavasti siihen että sivistin itseäni vaikkapa kirjastossa ja kannoin mukanani kirjoja mitä oudoimmista aiheista. Kotona seurattiin televisiosta uutisia ja ajankohtaisohjelmia, ja kesälomalla tehtiin reissuja ympäri Suomea sekä Pohjois-Ruotsia ja -Norjaa.
Ympärilläni ei ollut akateemisia ihmisiä, mutta silti pidin nuorena ihan varteenotettavana vaihtoehtona sitä että lähtisin joskus opiskelemaan yliopistoon vaikka tohtoriksi asti. Myöhemmin iski opintojen suhteen välinpitämätön pakkopullakausi, mutta aikuisena keski-iän kynnyksellä olen kouluttautunut maisteriksi, ja edelleen haaveilen kirjoittavani joskus sen väitöskirjan. Vanhempani kannustivat minua opinnoissani ja iloitsivat valmistumisestani. Yhä edelleen mielenkiinnonkohteita on paljon ja olen utelias oppimaan lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lappu kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista tietää, mikä saa osan ihmisistä jo lapsuudessa kiinnostumaan "väärän luokan" kiinnostuksenkohteita - esimerkiksi sitten vaikka työväenluokkaisen lapsen luontainen kiinnostus korkeakirjallisuuteen, kulttuuriin ja tietynlaiseen toimintamalliin. Siinä ei tavoitella luokkanousua tai kulissia, vaan aitoja kiinnostuksen kohteita.
Osasyy saattaa olla suvun historia, eli tullaan vauraasta ja yläluokkaisesta suvusta jossa on arvostettu korkeakorjallisuutta ja -kulttuuria vaikka eläisikin tänä päivänä työväenluokkaksessa tai työttömässä perheessä.
Aika harvinaista. Suomalaisista valtaosa on ihan torppareita taustoiltaan, mutta silti jotkut kiinnostuu korkeakulttuurista ja toiset ei.
Mummoni oli äärimmäisen köyhästä maalaisköyhälistön perheestä. Kouluakaan ei ollut säännöllisesti. Mummo sai käydä pari vuotta kiertokoulua elämässään. Halu opiskelemaan ja oppiin kuinkin jäi itämään. Mummo luki paljon ja kannusti lukemaan. Mummo opetti myös opiskelumyönteisen ajattelun jälkipolvilleen ja ja olen tehnyt sen turvin luokkaretken akateemiseen maailmaan. Isä jäi vielä työväenluokkaan, mutta jatkoi mummon koulutusmyönteistä kannustusta. Minua kiinnosti pienestä pitäen korkeakulttuuri, historia, kirjallisuus, taide, museot ja teatterit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkee turhaa hömppää tuommosetkin tutkimukset. Ihmiset tykkää mistä tykkää, ei siihen vaikuta koulutus, tulot eikä ammatti. Pienillä tuloilla ei vaan pääse esim oopperaan niin usein kuin haluaisi mutta saa siitä silti tykätä.
Kun lapsena saa mieltä hiveleviä kokemuksia jostain harrasteesta, tulee mieleen hyvät muistot vielä vanhuksenakin. Jollekin se on purjeveneen lakan tuoksu yhdistettynä meren tuoksuun, jollain toisella se on traktorin tuoksu niittykukkiin sekoittuneena, jollain kirpakka pakkanen johon yhdistyy etäinen savu. Uskoisinpa, että ns äidin maidossa imetään aika paljon muutakin kuin ruumiin ravintoa.
Olen täysin syytön siihen että minua roudattiin vappumarsseilla pikkulapsena, mutta edelleen kun kuulee tiettyjä biisejä niin sydämessä läikähtää lämpimästi, oli oma poliittinen suuntaus mikä tahansa.
lappu kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista tietää, mikä saa osan ihmisistä jo lapsuudessa kiinnostumaan "väärän luokan" kiinnostuksenkohteita - esimerkiksi sitten vaikka työväenluokkaisen lapsen luontainen kiinnostus korkeakirjallisuuteen, kulttuuriin ja tietynlaiseen toimintamalliin. Siinä ei tavoitella luokkanousua tai kulissia, vaan aitoja kiinnostuksen kohteita.
No huhhuh. Siksi varmaan, kun luettelemasi asiat eivät ole mitään luokka-asioita, vaan yleisiä asioita mistä ihminen voi kiinnostua tässä maailmassa. Kirjallisuus, tutkimuskirjallisuus itseä kiinnostavista aiheista, klassinen musiikki, tanssi, terveellinen ruoka, hyvät käytöstavat.
Mutta hyvät käytöstavat ovat monesti kulissia, kuten monilla rikkailla, jotka joku luokittelee yläluokkaisiksi kerätyn rahan takia.
Vierailija kirjoitti:
lappu kirjoitti:
Minusta olisi mielenkiintoista tietää, mikä saa osan ihmisistä jo lapsuudessa kiinnostumaan "väärän luokan" kiinnostuksenkohteita - esimerkiksi sitten vaikka työväenluokkaisen lapsen luontainen kiinnostus korkeakirjallisuuteen, kulttuuriin ja tietynlaiseen toimintamalliin. Siinä ei tavoitella luokkanousua tai kulissia, vaan aitoja kiinnostuksen kohteita.
No huhhuh. Siksi varmaan, kun luettelemasi asiat eivät ole mitään luokka-asioita, vaan yleisiä asioita mistä ihminen voi kiinnostua tässä maailmassa. Kirjallisuus, tutkimuskirjallisuus itseä kiinnostavista aiheista, klassinen musiikki, tanssi, terveellinen ruoka, hyvät käytöstavat.
Mutta hyvät käytöstavat ovat monesti kulissia, kuten monilla rikkailla, jotka joku luokittelee yläluokkaisiksi kerätyn rahan takia.
Tässä tutkimuksessahan on nimenomaan määritelty näitä lueteltuja kiinnostuksen kohteita luokan kanssa korreloiviksi.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsena saa mieltä hiveleviä kokemuksia jostain harrasteesta, tulee mieleen hyvät muistot vielä vanhuksenakin. Jollekin se on purjeveneen lakan tuoksu yhdistettynä meren tuoksuun, jollain toisella se on **traktorin tuoksu niittykukkiin sekoittuneena**, jollain kirpakka pakkanen johon yhdistyy etäinen savu. Uskoisinpa, että ns äidin maidossa imetään aika paljon muutakin kuin ruumiin ravintoa.
Olen täysin syytön siihen että minua roudattiin vappumarsseilla pikkulapsena, mutta edelleen kun kuulee tiettyjä biisejä niin sydämessä läikähtää lämpimästi, oli oma poliittinen suuntaus mikä tahansa.
Mihin harrasteeseen kuuluu "traktorin tuoksu niittykukkiin sekoittuneena"?
Näin jyväjemmari ihmettelee tänään sitivehreän loputonta idealisointikykyä.
Alue: Aihe vapaa
Totta. Rikkaiden punavihreiden muksut ovat yhä luokkasodassa rikasta eliittiä vastaan, eli vanhempiaan mutta harrastavat samoja asioita kuin vanhempansa nuorena, eli riekkuvat miekkareissa, ketjuttavat itsensä mäntyihin ja työkoneisiin sekä istuvat ajotiellä esteenä.
Kulttuuria kuitenkin kulutetaan ja siksi valtion (lue. palkansaajan) pitää maksaa suurin osa mm. oopperalipuista.